Kunnan mahdollisesti kehutuinta asiakaspalvelua saa Ylöjärven jäteasemalta. – Ei minulla ole huonoja päiviä. Jollain asiakkaalla saattaa olla sellainen tullessa, mutta harvoin lähtiessä, Risto Laitila nauraa.
Rauhallinen käsi heilahtaa tervehdykseen jokaiselle vuorollaan. Kaikki kävijät tuntuvat vanhoilta tutuilta. Autot kiertävät ympyrän nuolten suuntaisesti, lyhyet kuulumiset Risto Laitila ehtii kuunnella aina.
– Ihmiset voivat tuoda hyvin pienen tavaran kerrallaan ja tulla vaihtamaan muutaman sanan. Kaikkien kanssa löytyy aina jotain yhteistä, oli kävijä sitten 20- tai 80-vuotias.
Jätteiden vienti on monelle kuin terapiakäynti.
– Minä tykkään jutella. Ja muiden tarinoita, niitä en kerro eteenpäin, luottamuksen arvoinen mies tuumaa.
Pirkanmaan jätehuolto tietää, että Elovainiolla ahertaa timantti.
– Risto on myös meille tulleissa asiakaspalautteissa yksi pidetyimpiä jäteasemanhoitajia, vahvistaa aluepäällikkö Tero Haapala.
– Tällaista palveluasennetta yritämme koulutuksissa opettaa muillekin.
Mikä on hyvän asiakaspalvelun salaisuus?
– Ihminen ei saa tuntea oloaan oppimattomaksi, Risto Laitila tuumaa hetken hiljaisuuden jälkeen.
Useampaan kertaan tuodut tavarat ovat peräkontista lähes lennähtäneet oikeille paikoilleen, ennenkö kuski on ehtinyt autosta ulos. Laitila on ripeä.
– Vaikka henkilö osaisikin homman, niin onhan se mukava saada apua. Minullakin aika kuluu paremmin, kun en seiso tumput suorina.
– Helposti käy niin, että jos lajittelussa tuskastuu niin asiakas laittaa kaiken yhteen astiaan. Siihen lähimpään. Helpommalla pääsen, kun autan eikä tarvitse työpäivän jälkeen siirrellä samoja tavaroita uudelleen. Olisihan se nyt tylsää, jos vain luukusta osoittelisi minne mennä.
Risto Laitila on tallannut alueella seitsemän vuotta. Hän aloitti hommassa Voimavaran kautta palkkatuella työttömyysjakson jälkeen. Viimeiset vuodet mies on ollut yrittäjänä.
– Tämä helpottaa kummasti työtä, kun voin tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Metsäkyläinen kulkee töihin aina linja-autolla.
– En myöhästy koskaan tällä tavalla, jollei bussille tapahdu jotain. Joskus tuntuu siltä, että autoihin luotetaan liikaa ja ollaan vähän myöhässä aina.
Laitilan aloittaessa työssä käyntejä jäteasemalla oli noin 6500 vuodessa. Määrä on tuplaantunut, kiireisimpinä kuukausina kävijöitä on tuhatkunta.
– Ihmiset ovat oppineet, että oma jätelasku pienenee kun lajittelee, Risto Laitila kertoo.
– Viimeiset kaksi vuotta on menty niin tiukkaa tahtia, ettei ole päästy missään vaiheessa harvempaan talvityhjennystahtiin. Siitä asti kun korona alkoi, niin täällä on ollut kiire. Tänne tulee paljon huonekaluja ja elektroniikkaa, remontointi näkyy. Ihmiset sijoittavat nyt paljon koteihinsa.
Maanantai ja keskiviikko ovat ruuhkaisimmat päivät. Silloin Elovainiolla liikutaan peräkärryjen kanssa. Päivisin jäteasemalla käy 25-80 asiakasta.
– Sen kun jakaa tunneille, niin tahti selviää, Laitila hymähtää.
Laitila neuvoo lajittelemaan myös jäteasemalle tulevat tavarat.
– Ensin sekajäte, sitten metallit, ongelmajätteet, isot kodinkoneet ja sitten puut. Tuolloin purkaminen sujuu helposti eikä tarvitse juosta edestakaisin. Alueelta pääsee joutuisammin pois ja jono kulkee.
Ihan kaikkea jäteasemalle ei voi tuoda.
– Lääkkeet tulee vielä apteekkiin ja räjähteet kuuluvat poliisille. Lehtiä ja risuja ei kannata tuoda: täällä ne maksavat, Koukkujärvellä ottavat ne ilmaiseksi vastaan.
Päivittäin askelia kertyy ja työ on raskasta. Työvaatteita kuluu. Kesällä on kurjaa kun joutuu pitämään pitkiä vaatteita, mutta muuten ulkona oleminen ei haittaa.
– Nämä kengät kun potkaisee jalasta, niin tuntuu kuin leijuisi ilmassa. Muuhun hommaan en kuitenkaan vaihtaisi, minä pidän tästä.
Työn lisäksi aikaa muuhun ei paljoa aikaa jää.
– Koiran kanssa lenkkeilen ja olen melko tylsä ihminen, hän nauraa.
Omakotivaltaisen Ylöjärven alueella pesukoneita, liesiä ja kylmälaitteita tulee paljon. Seka- ja puujätelavat tyhjennetään kolmesti viikossa. Ongelmajätteistä maalia on eniten.
Laittomien kaatopaikkojen määrä on vähentynyt vuosien saatossa. Metsätien reunaan jätetyt vähäisetkin roskakasat harmittavat Risto Laitilaa.
– Siinähän käy niin, että me maksetaan ne kaikki yhdessä. Kulut siirtyvät kotitalouksien jätemaksuihin. Tuntuu hölmöltä, että joku kantaa pyykkikoneen metsään kun täällä pääsisi helpommalla ajamalla se tuohon lavan viereen ja tässä autettaisiin se eteenpäin. Suurempi työ siinä luvattomassa on kun täällä käymisessä.
MARIA NUMMELA
