Mitä tahansa juttua lukiessa kannattaa olla mediakriittinen. Jos on niin viitseliäs, että lukee alkuperäistä tekstiä, niin sitten varsinaiseen lähteeseen pitää suhtautua kriittisesti. Aivan erityisesti tämä koskee kansantaloudellisia ennusteita.
Poliittisesti riippumattomia mielipiteitä saa hakea. Ja jos sellainen sattuu löytymään, sitten sopii epäillä julkisuushakuisuutta. Sarasvuon lanseeraama termi huomiotalous ei nimittäin ole aivan tuulesta temmattu.
Suurin osa kuluttajista ja yrityksistä voi pelkät ennusteet jättää lukematta ja elämä varmasti menee omia normaaleja ratojaan eteenpäin.
Asiassa on se yksi mutta. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennusteita odotetaan kuin kuuta nousevaa ja niiden pohjalta tehdään valtakunnassa merkittävää politiikkaa. Onko se viisasta vai onko perustuksena höttöä?
Lähdetään liikkeelle Suomen Pankista. Siinä talossa on Suomessa ennustamisen osalta eniten resursseja käytössä. Realiteetit ovat käytännössä toiset, mutta mustalla huumorilla voi sanoa määrärahojen hankinnan olevan helppoa. Rahaa tulee painokoneesta.
Hulppeaa resurssia uppoaa huomattavasti matemaattiseen mallintamiseen. Äkkiseltään suurin osa kriitikoista voi tämän perusteella jättää ennusteet täysin huomiotta, koska ei vaan usko tuloksiin.
Pidemmällä aikavälillä Suomi hyötyy tällaisesta teoreettisesta työstä. Tutkimustulosten taustalta kannattaa aina pitää mielessä keskuspankin todellinen tavoite.
Monessa maassa keskuspankkiireilla on todella itsenäinen asema. Itsenäisyys vaarantuu, mikäli valtio velkaantuu holtittomasti.
Vaarana on, että keskuspankki joutuu rahoittamaan valtiota ja se on itsenäisyyden menoa. Tämän takia keskuspankkien puheita valtion velan haitallisuudesta pitää kuunnella kriittisesti.
Seuraavaksi niputan ennustelaitoksista yhteen lähellä elinkeinoelämää ja vastaavasti varsinaista työtä tekevät tahot.
Kumpi ensin: muna vai kana? Ja millainen on suhde työn ja pääoman välillä. Kuvainnollisesti nämä ovat ikuisuuskysymyksiä ja keskustelu ei koskaan pääty.
Tutkimuslaitoksissa ennusteita tehdään keväin syksyin noin kuukauden verran. Henkilöresurssi on kuten Rolls Roycen moottoriteho eli riittävä.
Sitä päivää saa odottaa, että omaa oksaa sahattaisiin. Miltä kuulostaa, jos omille ammattiliitoille suositeltaisiin palkan alennuksia. Tai vastaavasti todetaan yrityksien tulosten olevan niin hyviä, että palkkoja pitää reilusti korottaa.
Ennustelaitoksissa voisi sanoa vähän kummajaiseksi tahoa, joka on lähellä osuustoimintaa. Tavallaan ne ovat suurilukuisten tuottajien edunvalvojia.
Samaan hengenvetoon voi tiedostaa yritysmaailman realiteetit. Joka tapauksessa osuustoiminnallisilla yrityksillä ja siten koko ennustelaitoksella ei ole aivan samanlaista makrotaloudellista intressiä ajettavanaan kuin parilla kollegallaan. Näin voi ajoittain toivoa saavansa luettavaksi aivan asiallista tekstiä.
Suurempana yhteisenä nimittäjänä astuu kuvaan valtion tai lähinnä kaiketi veikkausvoittovarojen taloudellinen tuki tutkimuslaitoksille.
Todella kärkevää kritiikkiä esitettäessä täytyy pitää mielessä se oma oksa. Suu voi mennä niin soukalle, ettei sanaa tule ulos ollenkaan. Ja todella tiukan paikan tullen ennusteluvut ovat linjassa hallituskumppanin kanssa.
Liikepankeista ja pankkiiriliikkeistä tulee myös ennusteita. Näiden henkilöresurssi ei mielestäni ole ollenkaan riittävä.
Myönteisenä puolena on, että ekonomistit seuraavat taloutta päivittäin. Hyvän taloudellisen ennusteen tekeminen on kuitenkin keskustelua kollegoiden kanssa. Parempaa ja uskottavampaa olisi, että ennusteen osalta nämä yritykset yhdistäisivät voimansa.
Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan toistaiseksi Suomessa mennään. Ehkä se johtuu siitä, että parempaakaan ei ole keksitty. Ideoita sopii vapaasti esittää.
Yleisesti ottaen ennusteita luetaan lukujen osalta liian tarkasti. Desimaalit pitäisi kokonaan unohtaa. Jopa kokonainen Jyväskylän yliopisto menee harhaan, kun se antaa vuosittain parhaan ennusteen palkinnon.
Pelkästään päämäärä ei aina ole se tärkein, vaan myös matka saattaa olla nautinnollinen.
Yksittäisten ennustelukujen sijasta huomio pitää kiinnittää taustalla olevaan tarinaan. Se on se luun ympärillä oleva liha.
marko@markotaipale.fi
