Jos jaksaa silmäillä tämänvuotisen Jukolan viestin tuloslistaa tarkasti, sijan 650 kohdalla hätkähtää: Pelikassit!
Hetkinen. Ei kai kyseessä voi olla samainen ylöjärveläisporukka, joka on edustanut kunnialla Suomea maailmalla katulätkäturnauksissa?
Joukkueen kokoonpano kuitenkin paljastaa, että samat heputhan siellä Kuopion Vehmersalmen metsissä rymysivät: Juha Mähönen, Jaakko Vuorenmaa, Aleksi Uosukainen, Ossi Vuorinen, Jani Heikkilä, Antti Koskela ja Henri Mäenalanen.
Mutta että noin korkealla sijoituksissa – puolentoista tuhannen joukkueen puolivälin selvästi paremmalla puolella!
– Paransimme yli 400 sijaa viime vuodesta, joten ihan nappiin meni! Ensi vuonna Paimiossa tavoitteemme on sijoittua 500 parhaan joukkoon, Mäenalanen myhäilee.
Kyseessä on kova suoritus jopa muuten hyvin kunnostaan huolehtineilta miehiltä, sillä he aloittivat suunnistusharrastuksensa vasta viime vuonna ja osallistuivat Jämsässä ensimmäisen kerran Jukolaan.
– Ossi, Aleksi ja Jani eivät olleet viimeksi mukana, mutta selviytyivät nyt aivan loistavasti. Näin kova nousu on pitkälti heidän ansiotaan, Mäenalanen kehui.
Pelikasseilla lienee takana monta sessiota kartanlukua ja muuta lajiharjoitusta?
– Nokian ja Tampereen iltarasteilla käymme ahkerasti. Huomasimme jo viime kesänä, miten hieno laji on kyseessä, ja nyt on pitkän tähtäyksen tavoite asetettu jo Kangasalle vuoteen 2019.
– Saimme myös keväällä Suunnistusliiton jäsenyyden, ja tänä kesänä meistä jotkut osallistuvat jo yksilökilpailuihinkin, Mäenalanen kuvaili innostusta.
Hän myönsi, että Vehmersalmella seitsikon jokainen jäsen joutui puristamaan itsestään kaikki mehut pihalle, niin kovissa maastoissa siellä etsittiin rasteja.
– Korkeuserojakin oli paljon, ja maasto oli vaikeakulkuista. Itse sain tosi pahat krampit jalkoihini, Mäenalanen kertoi.
Louhikko oli vaarallistakin
Kyseessä ei ollut pelkästään Mäenalasen mielipide maaston vaikeudesta, vaan samalla linjalla liikkui todellinen Jukolan konkari, Epilän Esan ylöjärveläinen primus motor Kalle Heino:
– Mielestäni radoilla oli liian vaikeakulkuista louhikkoa, joka muuttui lauantain aamupäivän sateessa vaarallisen liukkaaksi. Loukkaantumisia tuli selvästi enemmän kuin tavallisesti, Heino arvioi.
– Kuraakin kilpailukeskuksessa oli, koska alueen pohjatöissä oli säästelty, mutta muuten järjestelyt onnistuivat hyvin, hän arvioi.
Esan kolmosjoukkueen yksi jäsenistä oli Tuomas Etula, joka selviytyi urakastaan mainiosti siihen nähden, että hän aloitti suunnistamisen vasta viime vuonna Tampereen Pyrinnön suunnistuskoulussa.
– Suunnistukselliset taidot joutuivat kovemmalle kuin Jämsässä viime vuonna, mutta hyväksytysti pääsimme läpi emmekä joutuneet aamun yhteislähtöön, Etula iloitsi.
Hän painotti, että Jukolassa pitää ottaa monta asiaa huomioon ja että jokainen kerta opettaa jotain uutta.
– Pitää suunnitella esimerkiksi, milloin voi ja kannattaa nukkua. Itse pystyin nukkumaan sopivasti ennen osuuttani, kuutosetapilla juossut Etula mietti ja lupasi osaltaan jatkaa Jukolan taikayön perinnettä.
Akseli sai kovaa oppia
Hieman toisensävyisikäkin ylöjärveläistarinoita tämänkertaiseen Jukolaan mahtui, sillä Esan kakkosjoukkue hylättiin, kun 16-vuotias Akseli Kauppi haksahti nelososuudella väärälle rastille.
Toki niin Kauppi kuin seuraavan osuuden juossut samanikäinen Julius Hirvonen saivat mainion lajiharjoituksen. Harmitusta vähensi se, ettei joukkue kuitenkaan olisi päässyt maaliin, koska ankkuri Risto Uusimaa ei pystynyt juoksemaan sairastuttuaan.
– Siinä aukealla paikalla oli hyvä juosta valmiiksi tallaantuneilla poluilla letkassa. Yleensä katson rastinumeron, mutta nyt se unohtui, ja menin väärälle hajonnalle.
– Oikeakin rasti olisi ollut ehkä sadan metrin päässä, ja sen löytäminen olisi kestänyt minulta aika lailla saman verran. Osuusaikani oli siis epävirallisesti täysin vertailukelpoinen, ja olen siihen tyytyväinen, Kauppi pohti.
– Aluksi tietysti hylkäys harmitti, mutta tapahtuma oli niin kiva kokemus, että mukaan tekee mieli mennä taas ensi vuonna, hän vakuutti.
Kalle Heino luonnehti Kaupin virhettä nuorille ja innokkaille pihkaniskoille tyypilliseksi mutta opettavaiseksi.
– Ensi kesänäkin vaikeutta riittää. Paimiossa on toki alusta juostavampi, mutta kyllä sinne taitoa ja kuntoa vaativat radat saa, Heino ennakoi.
Melkein koko perhe suunnistaa
Akseli Kauppi ei liittynyt tyypillisen pohjoissavolaisen maaston kritisoijiin.
– Oikeastaan jopa tykkäsin jopa siitä, koska hahmotin sen hyvin ja koska perustaidoilla pärjäsi pitkälle. Suunnistamisessa on kuitenkin parasta se, että aina oppii jotain uutta.
Myös Akseli Kaupin äiti Mari Kauppi suunnisti Vehmersalmella. Hän juoksi kolmososuuden Varma Arvaus -joukkueessa, joka sijoittui Venlojen viestissä 535:nneksi.
Kun Akseli Kaupin isäpuoli Heikki Lainekin suunnistaa, kyseessä on todellinen pihkaniskaperhe. Kaupin kaksi- ja seitsenvuotiaat pikkusiskot eivät ihan vielä suunnista, mutta odotetaanhan muutama kesä!
– Iltarasteilla pyrin käymään mahdollisimman paljon. Menen vaikka pyörällä, jos vanhemmat eivät ehdi mukaan, Kauppi kertoo.
