Minkälaista olisi elää alituisessa pelossa? Ei olisi minkäänlaista varmuutta siitä, että aamulla herätessä elämä jatkuu suhteellisen vakaana ja turvallisena.
Elinympäristö voisi olla saastunut ja epäterveellinen. Jokapäiväisen elannon kokoon raapimisessa olisi jo sinänsä tarpeeksi tekemistä. Ehkä pitäisi vielä pelätä itseä ja läheisiä uhkaavia enemmän tai vähemmän epävirallisia sotilasjoukkoja ja muita pahantekijöitä. Ankeissa ja vaarallisissa olosuhteissa pallollamme elää paljon väkeä. En ihmettele yhtään, että huonoja elinolosuhteita pakenevia on paljon.
Meilläkin korona on suitsinut vapaan kansalaisen tekemisiä jo melkein vuoden. Etelänmatkat ovat pannassa. Ravintola- ja muita illanviettoja ja kokoontumisia rajoitetaan rankasti. Kaikki eivät rajoituksista pidä, mutta minusta meidän pitää olla tyytyväisiä siihen, kuinka hyvin olemme tähän saakka selvinneet.
Ainahan valituksen aiheen löytää, kun valittaa haluaa. Maanteitä suolataan toisen mielestä liian vähän, ei voi ajaa rennosti ja toisen mielestä ihan liikaa, autot ruostuvat olemattomiin. Kun yrittää hoitaa asioitaan puhelimitse, joutuu kuuntelemaan jonotusmusiikkia, raivostuttavaa. Roskapönttöjä on ihan liian vähän ja nekin väärissä paikoissa.
Entäs ikiaihe, palkat. Vaikka palkalla tulee toimeen, se on liian pieni. Muut saavat enemmän, luultavasti, kun vaihtavat autoa yhtä mittaa. Kateus jyllää. Uudehko valituksen aihe ovat tuulivoimalat. Mokomat viuhtojat tappavat muuttolintuja ja pitävät pahaa meteliä. Tuottavat vielä elinkaarensa päässä vaikeasti hävitettävää jätettä ja kaiken kaikkiaan ihan liian vähän sähköä. Ehkä niillä on jopa vaikutuksia ihmisen aivotoimintaan, kuten epäillään. Naapurin ruohonleikkuu tai painepesurin käyttö lauantaiaamuna voi nostaa verenpainetta tai se, että ympäristöstä ylipäätään kuuluu asumisen ääniä. Voi voi.
Mitä hyvää meillä on? Kukaan ei kuole nälkään. Korruptiota ei käytännössä ole. Aseistetut joukot eivät kierrä keräämässä suojelurahoja. Ruokaa ja puhdasta vettä riittää. Koulutusjärjestelmä on hyvä. Poliisiin voi luottaa. Sosiaalihuolto toimii. Sairaat hoidetaan. Nyt meistä kannetaan erityisesti huolta, että emme sairastuisi kamalaan tautiin. Meillä on kaunis luonto ja ainakin vielä riittävästi tilaa. Ainahan on yksittäisiä poikkeustapauksia, mutta maailmanlaajuisesti ottaen meillä menee tosi hyvin.
Lainasin otsikkoon edesmenneen Kari Tapion levyttämän kappaleen nimen. Se on niin totta. Meitä on täällä pikkuisessa kotimaassamme noin viisi ja puoli miljoonaa. Kun koko maapallolla elelee osapuilleen 7,8 miljardia ihmistä, on mahdollisuus syntyä Suomeen suunnilleen 0,7 promillea. Melkoinen lottovoitto siis on, että syntyy tänne, eikä vaikkapa Mexico Cityn slummialueelle tai johonkin Intian suurkaupunkiin. Mietitäänpä sitä, kun tulee mieleen valittaa vaikkapa naapurin koiran haukkumisesta.
ARMI SAARELA