Graffitit nostivat nuoret näkyviin

Graffitiprojekti teki tilaa kahden nuoren mielenmaisemalle nuorisotila Anterolla. Kaksikon mielestä taidemaailman olisi avattava silmiä niin nuorille kuin seinätaiteelle.
Noora Virtanen ei suunnitellut työhönsä etukäteen viestiä, mutta kuvan päätyi vapauden teemoja. Kuvan vieressä olevaan oveen tyttö tallettaa vielä itse kirjoittamansa vapausaiheisen runon.
Noora Virtanen ei suunnitellut työhönsä etukäteen viestiä, mutta kuvan päätyi vapauden teemoja. Kuvan vieressä olevaan oveen tyttö tallettaa vielä itse kirjoittamansa vapausaiheisen runon.

Mustavalkoinen, suutaan ammottava hahmo peittää silmänsä käsillään. Kahlitsevien käsirautojen ketju on katkennut. Näky on dramaattinen.
– Maalaus syntyi musiikin mukana, tunteella. Vaikkei minulla ollut alun perin tiettyä ideaa, ajattelimme nuoriso-ohjaajan kanssa, että maalaus kuvaa tavallaan vapautta, nuorisotila Anteroon seinämaalauksen loihtinut Noora Virtanen kertoo.
Teos ei ole perinteisin graffiti, sillä Virtanen teki sen tussaamalla ja pensselillä maalaamalla, ei spraymaalilla.
Parin askeleen päässä onkin monen silmään jo Virtasen työtä tavanomaisempi graffiti. Miro Narkilahti loihti sen tuttuun tapaan spraytä suihkien. Antero-tekstin kirjaimet kaartuvat, venyvät, vievät katsetta.
– Se on aika oman tyylini mukainen, graffitiharrastaja kuvailee.

Tilaa nuorten mietteille

Nuorisotilojen tehtävä on antaa nuoren äänen kantaa. Virtasen mielestä graffitiprojekti osuu tavoitteessa mainiosti maaliin.
– Kuva kertoo enemmän kuin moni sana. Kuvalla voi olla monta tarkoitusta.
Tällä Virtanen viittaa siihen, että aina sanat eivät riitä ilmaisemaan haluttua ja että toisaalta ne voivat turhaan rajoittaa merkitystä.
Tyttö huomauttaa, että vaikka nuoren ääni päästetään valloilleen, se on myös sovitettava monen käyttäjän tilaan istuvaksi. Moniselitteisyys palvelee tätäkin tavoitetta.
Graffitiprojekti avaa äänitorven niille, jotka eivät luontaisimmin ilmaise itseään sanoin.
– Minulle graffiti on parempi keino ääneni esiin tuomiseen kuin mikään muu, Narkilahti toteaakin.
Nuorisotilat raivaavat tietä nuorten näkyvyydelle monin keinoin. Kävijät saavat esimerkiksi ehdottaa, suunnitella ja toteuttaa ohjelmaa.
Tiloilla kuulevia korviakin riittää. Toisaalta aina juttutuokiota ei tarvitse panna varta vasten pystyyn, vaan mietteet pääsevät pulppuamaan kuin huomaamattakin.
– Nooran kanssa työtä tehdessämme puhuimme paljon muustakin kuin siitä, mitä maalataan. Ennen maalaamista juttelimme siitä, mitä ovat vapaus, vankina olo ja henkinen vankila, nuoriso-ohjaaja Heidi Ruotsalainen sanoo.
Virtasen mielestä nuorisotilalla on kuultava nuoria, koska juuri he pitävät ajan henkeä yllä.
Graffitikaksikko näkee, että nuorisotiloilla nuoren on helpompaa ja turvallisempaakin tuoda ajatuksiaan esiin kuin missään muualla.

Tietä taidemaailmaan

Graffititempaus antoi nuorille myös tilaisuuden tulla nähdyiksi taidekentällä, tuolla kovin aikuispainotteisella maaperällä.
Virtanen kuplii ilosta saatuaan taidettaan esiin, vieläpä pysyvästi.
– Nyt minäkin pääsin vihdoin loistamaan, näyttämään, mitä osaan. Toivoisin, että moni nuori saisi kokea saman.
– Olen saanut hyvän tilaisuuden, varsinkin kun graffititaidetta ei saa usein luvallisesti tehdä, Narkilahti tuumii tyytyväisenä.
Kaksikko toivoo, että nuoret otettaisiin nykyistä paremmin varteen taiteentekijöinä.
– Jos heitä ei oteta tarpeeksi ajoissa huomioon, heidän taiteen tekemisensä saattaa hiipua. Työt jäävät vain kaappeihin, ja jopa into voi lopahtaa, neito sanoo ja jatkaa:
– Iällä ei ole mitään väliä. Jos taide saa ihmiset hiljaisiksi tai sanomaan ”wow”, se on tärkeintä.
Kaksikko korostaa nuorten tuovan taiteeseen uusia tuulia. Virtanen hihkuu, että on hienoa, jos nuori voi vaikuttaa muihin herättämällä tuoreita elämyksiä ja innostamalla toiset jopa kokeilemaan uusia tyylejä.
Ehdotuslistalle tupsahtaa oitis nuorille suunnattuja taiteentekotapahtumia ja tilaisuuksia saada nuorten töitä jopa gallerioihin. Virtanen iloitsee jo syntyneistä nettisivustoista, kuten deviantARTista.
– Niissä voi saada paremmin näkyvyyttä kuin vaikka perinteisissä piirustuskerhoissa.

Vapauttava, taiteellinen graffiti

Seinätaiteen teko oli Virtaselle hyppy uuteen.
– Tämä oli ensimmäinen graffitini. Olen mangan tai sarjakuvatyylin piirtäjä.
Narkilahtea sen sijaan voisi sanoa jo graffitikonkariksi. Koko ikänsä piirtänyt nuorukainen astui seinätaiteen kyytiin nelisen vuotta sitten.
Mikään tietty asia ei kietonut Narkilahtea graffitin pauloihin. Hän vain kokeili taidemuotoa, ja se vei mukanaan. Onnistuminen ruokki intoa.
Graffiteja parjataan usein, mutta nuorisotilan maalarit soisivat sille tasavertaisen paikan muun taiteen joukossa.
– Graffitien teko on usein rikollista, joten ehkä sitä ei siksi pidetä taiteena, Narkilahti pohtii muttei seinätaidehaukkuihin turtuneena jaksa turhautua niistä.
– Seinätaide on tapa osoittaa, mitä ajattelee, Virtanen puolustaa ja pitää graffitia jos mitä nuorten ajan taiteena.
Kaksikko kuvaa graffiteja mielikuvituksekkaaksi ja vapautta antavaksi taidemuodoksi. Kuvat voivat olla mitä vain, kunhan ne tehdään seinälle.
– Ei ole sääntöjä, ei anatomiaa, Virtanen hihkaisee.
Narkilahti listaa seinätaiteen eduiksi värikkyyden, 3D-vaikutelman ja näkyvyyden, jonka iso seinäala tarjoaa.

Taskuun jäi hyvä mieli

– Saa nähdä, Virtanen vastaa arvoituksellisesti kysymykseen seinätaidetulevaisuudestaan.
Syksyllä hän kenties koristaa nuorisotilan vessaa seinäkuvin, ja pyyntöihinkin hän tarttuu mieluusti.
Narkilahti jatkaa kesällä spraypullo kädessään ja ehkä opettelee uusia tyylejä.
Kummallekin jäi Anteron projektista hyvä maku suuhun. Virtanen tosin myöntää, että urakka oli hiukan stressaavakin. Tyytyväisyys työhön ja tilojen väen intoilu kuitenkin toivat nautinnon.
– Minut on kuultu. Olen puhunut.