Tänä vuonna meitä on koeteltu. Se viheliäinen mikroskooppinen pieneliö on tehnyt meidän elämisestä aivan erilaista kuin mihin olemme tottuneet. Meidän arkea on ravisteltu.
Eikä taatusti ole ollut päivääkään, ettei jostakin olisi korviin kantautunut sen k-kirjaimella alkavan eliön nimi. Tässä tekstissä sitä ei kuitenkaan mainita. Se ei ansaitse olla mukana ainakaan nimellään, koska haluamme kääntää ajatukset siitä pois. Käännämme ajatukset jouluun ja samalla käännämme katseet parempaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa voimme hyvällä omalla tunnolla halata ja nauraa yhdessä – vaikka miten suurella porukalla.
Ei tämä vuosi ole tietenkään ollut lähellekään ihmiskunnan surkeimpia, mutta ei tämä missään nimessä paraskaan ole ollut. Mutta vuosi on ainakin ollut opettavainen, se on antanut elämiseen perspektiiviä. Olemme kenties oppineet edes hieman nauttimaan myös arjen pienistä iloista – sellaisista, jotka aiemmin ohitimme itsestäänselvyyksinä.
Ilon tunnetta kannattaa vaalia myös jouluna. Voimme pysähtyä, sytyttää kynttilöitä ja nauttia kaikkein läheisimpien ihmisten seurasta. Ehkä ihan kaikki eivät voi kokoontua nyt saman pöydän ääreen, mutta ajatuksissamme voimme olla yhdessä.
Nautitaan joulun taiasta, pimeyden ja valon leikistä. Samalla jossain syvällä ajatuksissamme tiedämme kulkevamme kohti uutta valoisaa kevättä, ja kohti parempaa tulevaisuutta.
