Seksuaalivähemmistöjen symbolisena tunnuksena sateenkaarilippu sai alkunsa jo vuonna 1978. Alunperin lipussa kerrotaan olleen värinä myös vaaleanpunainen, mutta sen käytöstä luovuttiin konstikkaiden painovaatimusten johdosta. Sittemmin kehittämisensä jälkeen hieman uudemmissa yhteyksissä sateenkaarilipun symbolinen arvo on laajentunut koskemaan myös muiden vähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia yhteiskunnassa.
Lippu on saanut, saateenkaaren värien oheen, eri yhteyksissä myös muita värejä symboloimaan eri vähemmistöryhmien yhdenvertaisuutta. Muita värejä ovat muun muassa musta, ruskea, harmaa ja valkoinen. Kaikilla väreillä on merkityksensä. Tunnetuimmassa eli sateenkaaren väreissä olevassa lipussa keskellä olevat vihreä ja keltainen merkitsevät luontoa ja aurinkoa. Punainen elämää. Oranssi parantavaa voimaa sekä sininen ja violetti harmoniaa ja yhteishenkeä.
Viime vuosina näyttävästi esille nousseet tapahtumat ovat olleet tulvillaan tuota kirkasta väriloistoa. Yhtenä esimerkkinä Suomen päätapahtuma on Helsingissä, mutta myös muissa kaupungeissa järjestettävä, Pride-viikko. Pride-viikon tukijoiksi kulkueissa tavallisten kansalaisten lisäksi on näyttäytynyt valtion johtoa, eturivin poliitikkoja, tunnettuja näyttelijöitä, eri järjestöjen edustajia ja muusikkoja sekä uskonnollisten yhteisöjen valtaa pitäviä.
Edistykselliset kaupungit ovat ottaneet liputuskäytäntöihinsä pysyvästi sateekaariliputuksen Pride-viikon aikana. Vaikka suurin osa kansalaisista puheen tasolla ilmoittaa kannattavansa jokaisen yhdenvertaisuutta, on liputuksesta päättäminen ollut hieman kaupungista riippuen tuskaisten väittelyiden lopputulos.
Liputukseen päätyneet lukuisat kaupungit viestivät näkyvästi kaikkien osallisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi Espoon kaupunki on ilmaissut asian näin: ”Kaupunki sitoutuu julkisesti tasa-arvon edistämiseen ja stereotypioiden torjumiseen. Julkinen sitoutuminen näkyy kaikessa toiminnassa kaupungin sisällä ja palveluissa kuntalaisille.”
Vaikka lippu sinänsä on vain symboli eikä sen salossa liehuminen ole varsinaista ihmisten välistä yhdenvertaisuutta, se on kuitenkin vahva viesti tavoitteesta ja asenteesta. Samoin sen puute.
Liput ovat valitettavasti joillakin paikkakunnilla kohdanneet myös ankaraa vastustusta, kuten Kouvolassa. Luultavammin kyse on ollut myös itse asian ankarasta vastustamisesta, sillä muutoin sitä on vaikea ymmärtää. Lippuja on revitty alas, tuhottu ja poltettu. Näistä vastenmielisistä teoista kaupungit ovat tehneet poliisille asianmukaiset rikosilmoitukset ja uudet liput on nostettu salkoon. Riihimäellä sateenkaariliputusta vastustettiin argumentoimalla muun muassa siten, että sateenkaarilippu on leimallisesti seksuaalivähemmistöjen lippu – ”emme näe tarvetta liputtaa myöskään muille vähemmistöille, kuten vanhuksille, vammaisille, lapsille, työttömille ja niin edelleen”.
Näissä argumenteissa on surullisella tavalla oivaltamatta, että jos oli lippu leimallisesti seksuaalivähemmistöjen symboli, niin heitä on vähemmistönä myös kaikissa mainituissa ja kaikissa muissa ihmisryhmissä. Syrjintä tai syrjityksi tulemisen tunne ei ole poistunut.
Perinteisesti juhannuksen tienoilla vietetty Pride-viikko siirrettiin koronan vuoksi tältä kesältä syyskuulle. Pride-viikkoa on tarkoitus viettää 7.–13. syyskuuta. Nyt näyttää siltä, että korona lyö myös syksyllä kapuloita kulkuerattaisiin.
Tätä kirjoittaessani kuruntien varressa kaupungintalon aukion viidessä salossa liehuvat Ylöjärven viirit. Keskimmäiseen niistä sopisi Pride-viikolla sateenkaarilippu symboloimaan yhdenvertaisuusasennetta ja toivottamaan kotiin Ylöjärvelle myös vähemmistöt. Sateenkaarilippu sopisi samaan aikaan myös tien toisella puolella olevaan salkoon.
Timo Halttula
Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen
