Korona on täällä taas. Tai eihän se tietenkään ole missään vaiheessa kadonnut, eikä siitä taideta päästä eroon vielä kuukausiin tai vuosiin. Kuitenkin hetken ajan kesäkuukausina korona jäi keskusteluista edes hieman taka-alalle. Mutta vain hetkeksi.
Kun nyt seuraa medioita ja varsinkin erilaisia keskustelufoorumeita, korona on aihe, joka tunkee itsensä ihan kaikkialle. On alkuperäinen aihe mikä tahansa niin jossain sopivassa pisteessä, joku keskustelijoista mainitsee koronan sivulauseessa ja vyyhti on valmis.
Yksi hämmästyttävä piirre keskusteluissa on se, että korona tuntuu saavan vuoropuhelun osapuolten kierrokset nousemaan. Tuntuu, että oma mielipide, jota faktana pidetään, on ainoa oikea. Vähän kärjistäen: kaikki keskustelijat tietävät terveysviranomaisia, lääketieteen asiantuntijoita ja ministereitä paremmin, miten asioita pitäisi tässä tilanteessa hoitaa. Yllättävän monella vaikuttaisi olevan tarkka tieto siitä, tarvitaanko suosituksia ja rajoituksia, ja minkälaisia ja miten paljon.
Samaan aikaan on kovin tyylikästi suolata jokainen, joka on edes vilkaissut matkaa ulkomaille tai jopa käynyt siellä. On toki selvää, ettei matkustaminen ole nyt viisasta ja sitä pitää välttää viimeiseen asti. Mutta kuka meistä tietää kenenkin syyn matkustaa? Niitä oikeita ja hyväksyttäviäkin syitä voi ihmisillä olla. Tuomitseminen on kovin helppoa.
Ehkä mielen tasapainon kannalta terveintä olisi unohtaa korona omasta arjesta niin hyvin kuin se on mahdollista. Toki järkeä pitää yhä käyttää, pitää suojautua ja suojata muita. Mutta ajattelun tasolla korona kannattanee jättää taka-alalle. Rasitusta pääkopalle aiheuttaa ainakin se, että virologian asiantuntijoita ja muita terveystietäjiä on Suomessa liian paljon – keskustelu kiertää kehää.
