Miten ratsastaa, jos on kuurosokea? Viittomakieliopiskelija Minna Tihinen antaa kuurosokealle ratsastajalle haptiiseja, joilla voidaan kertoa esimerkiksi ratsastusreitistä

Ratsastus on erinomainen harrastus, mutta vaikean kuulonäkövamman vuoksi laji on haastava. Sosiaalihaptinen kommunikaatio, eli kosketusviestien käyttö, mahdollistaa turvallisen vuorovaikutuksen kuulonäkövammaisen ratsastajan sekä ohjaajan välillä.
Kuurosokea Aarne Pirkola on ollut mukana kokemusasiantuntijana ratsastushaptiisien kehittämisessä (Kuvat: Johanna Veijanen)

Turvallisessa ratsastuksessa ennakointi on tarpeen, koska ollaan tekemisessä voimakkaan pakoeläimen kanssa. Erityisryhmien ratsastuksessa eli pararatsastuksessa, ratsastuslajia ei muuteta, mutta tilanteen mukaan voidaan järjestää opetus, varusteet ja ympäristö ratsastajan tarpeisiin peilaten.

On tärkeää, että erityisryhmät pääsevät harjoittelemaan ratsastusta asiantuntijan ohjauksessa. Tavoitteena on turvallinen ratsastus, jossa ratsastaja voi onnistua ja kehittyä.

Ylöjärven Pihkaperällä tilaansa pitävän Minna Tihisen mukaan islanninhevoset soveltuvat luonteen ja fyysisten ominaisuuksien puolesta hyvin terapia- ja pararatsuiksi. (Kuva: Johanna Veijanen)

Kuurosokeille kosketusviestintä mahdollistaa ratsastuksen. Ratsastushaptiiseja voidaan tuottaa ratsastajan reiteen, pohkeeseen, käsivarteen ja selkään.

Ylöjärveläinen viittomakielen tulkkiopiskelija ja pararatsastusohjaaja Minna Tihinen toteaa, että ratsastuksen sujuvuuden vuoksi on hyvä, ettei hevosta tarvitse joka kerta pysäyttää viestin kertomiseksi, sillä viestin voi kertoa ratsastajalle haptiisien avulla: haptiisi annetaan suoraan ratsastajan keholle, vaikkapa reiteen hevosen liikkuessa samalla eteenpäin.

Koska ohjaaja liikkuu koko ajan hevosen rinnalla, ratsastus tapahtuu käynnissä.

Issikat sopivat mainiosti pararatsastukseen

Kuurosokea Aarne Pirkola on ollut mukana kokemusasiantuntijana ratsastushaptiisien kehittämisessä. Pirkola on rohkeasti ratsastanut useilla islanninhevosilla Tihisen tallilla ja hänen haaveensa onkin päästä metsäpoluille ratsastamaan.

Urheilullisen Pirkolan mukaan ratsastus on paitsi mukavaa myös kehittävää.

– Ratsastus kehittää hyvin tasapainoa, ja se on turvallista metsässä ja missä vaan, hän kertoo.

Ratsastushaptiisien julkaisutilaisuudessa joulukuussa Suomen Kuurosokeat ry:n toimintakeskuksella Pirkola yllätti paikallaolijat islanninhevostietämyksellään kertomalla islanninhevosten historiasta ja viidestä askellajista.

– Islanninhevoset soveltuvat luonteen ja fyysisten ominaisuuksien puolesta hyvin terapia- ja pararatsuiksi. Haptiisien tuottaminen ratsastajan keholle on helpompaa, kun ohjaajan ei tarvitse kurottaa korkeuksiin, Minna Tihinen kertoo islanninhevosten hyvistä puolista.

Hevosen liikkeet vaikuttavat ratsastajaan tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. Tämä parantaa tietoisuutta ratsastajan omasta kehosta, jolloin oman kehon hallinta paranee.

– Ratsastuksen lisäksi talliympäristö mahdollistaa lisäksi hyvin monipuolisia aistikokemuksia. Minun tallillani asustaa kahdeksan islanninhevosen lisäksi, kissoja, koiria ja kanoja, joihin pääsee tutustumaan, Tihinen sanoo.

MINNA TIHINEN

Hevosen liikkeet vaikuttavat ratsastajaan tunto-, tasapaino- ja liikeaistijärjestelmien kautta. Tämä parantaa tietoisuutta ratsastajan omasta kehosta, jolloin oman kehon hallinta paranee. (Kuva: Johanna Veijanen)