Tuomas Kyrön samannimiseen kirjaan perustuva näytelmä Kerjäläinen ja jänis sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa viime viikon tiistaina. Snoopi Sirenin ohjaama road movie vie romanialaisen kerjäläisen ja suomalaisen citykanin eriskummallisten ihmisten ja absurdien tapahtumien keskelle.
”Olisin voinut varastaa autoja, kerätä puhelinjohtojen kuparia tai myydä munuaiseni. Mutta kaikista huonoista tarjouksista Jegor Kugarin tarjous oli paras. Se takasi vuoden työsopimuksen, kuljetuksen pelipaikoille ja siskollekin hommia sekä bonuksena uudet hampaat ja rintaimplantit.”
Näin toteaa romanialainen Vatanescu, jolla on vain pieni unelma: hän haluaa tienata rahat pikkupoikansa nappulakenkiä varten. Unelman kohde voisi vaikuttaa mitättömältä, jos ei tietäisi romanialaisia jalkapallohulluiksi.
Ihmiskauppias Jegorin yhden hengen matkatoimisto hoitaa katusoittajien, kerjäläisten ja prostituoitujen kuljetukset ja työhön perehdytyksen. Kuppiin kilahtavasta kolikosta työnvälittäjä haukkaa kolme neljäsosaa.
Tuomas Kyrö sulloo Romaniassa Vatanescun siskoineen Jegorin kärryyn ja kirjoittaa toiviomatkan määränpääksi Tukholman kautta Helsingin.
Makkaratalon eteen tiputettu ihmisroska ei hellytä kitsastelevia pääkaupunkilaisia, eikä työsuhde toimi. Lopulta nykypäivän EU-orpo Vatanescu ajautuu pakomatkalle kohti Suomen Lapin hillasoita toinen vainottu, city-kani, kainalossaan. Siskon marjamatka on toisenlainen.
Sattumalla sankariksi
Tuomas Kyrö kumartaa esikuvalleen: Kerjäläinen ja jänis on Paasilinnan Jäniksen vuosi -romaanin EU-vastine. Ajatus on sama, mutta Kyrö tarkastelee elämänmenoa kansainvälisemmästä näkövinkkelistä kuin Paasilinna kirjassa toimittaja Vatanen irtautuu itse oravanpyörästä, mutta Vatanesculla ei ole polvityöläisenä vaihtoehtoja.
Tuomas Kyrön kieli on rehevä ja mehukas, lähes hengästyttävä. Sarkastinen teräväpiirtotarina kertoo kerjäläisen ja suomalaisten kadunmiesten kohtaamisista.
Sotuton, siis olematon Vatanescu ajautuu terveyskeskuksesta työvoimatoimistoon, kiinalaisesta ravintolasta Harri Pykströmin pieksettäväksi saunanlauteille, Lapin marjamättäille ja Kansallis-Idea-Parkin betonimieheksi, sattumankaupalla sankariksi ja poliittiseksi julkkikseksi.
Hilpeä road movie halki Suomen kypsyttää Vatanescusta kokemuksineen idolin, jonka markkina-arvon populistipoliitikko Simo Pahvi osaa hyödyntää. Esikuvansa hänelläkin.
Vatanescu tarkkailee lämpimän ymmärtävästi suomalaisuutta ja toteaa, että jokin osa meissä kaikissa on kuitenkin samaa, olimmepa sitten keitä tahansa.
Teksti kutittelee nauruhermoja mutta ei piiskaa röhönauruun. Taustalla on epätoivo, joka ojentaa meille kättä taas huomenna kadunkulmassa.
Sarjakuvien maailmassa
Näytelmän on dramatisoinut Laura Jäntti, joka myös ohjasi esityksen pari vuotta sitten Teatteri Jurkassa.
Ohjaaja Snoopi Siren on mainio pelinrakentaja, joka kuljettaa Vatanescua nappulakenkien perässä Jarkko Martikaisen mainion musiikin kyydittämänä.
Sirenin ohjauksessa ihmiset ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin jänislaukalla, sarjakuvamaisesti ja muutama kohtaus turhan moniruutuisena.
Sarjakuvamaisuus näkyy myös Tiina Hauta-ahon lavastuksessa. Erilaiset kulkuneuvot syntyvät pelkillä sivupelleillä ja muut rakennelmat vaihtuvat sutjakasti, vaikkapa vain luukkuja avaamalla.
Hauta-ahon asut istuvat juoneen kuin porkkana jäniksen käteen.
Hullunhauska henkilögalleria
Kyrö siivuttaa suomalaiset kansallispiirteet hullunhauskaksi henkilögalleriaksi.
Juha-Matti Koskela on koskettavan ilmeikäs Vatanescu. Mimiikka on herkullista. Suosittelen lippua katsomon etuosaan. Laura Alajääski, Emmi Kaislakari ja Jaana Oravisto hoitelevat roppakaupalla rooleja.
Alajääsken rehvakka kehonkieli ja kylmänkalsea puhetyyli synnyttävät karkean hyväksikäyttäjä Jegorin. Tunneskaalaa löytyy, kun Jegorin pelot paljastuvat.
Kaislakari paiskii täyden tusinan hykerryttäviä karikatyyrejä. Työvoimatoimiston Usko Rauteen herkullinen monologi työnhakija-analysointeineen sanoittanee monen TE-toimiston virkailijan työpäivän.
Oraviston taikuri Sanna Pommakka, jenkkakahvoineen ja väsymyksineen, on liikuttava tulkinta yksinäisestä naisesta, joka rohkaistuu etsimään läheisyyttä.
Kerjäläinen ja jänis on osuva ajankuvaus nyky-Suomesta, liioittelusta huolimatta.
Lisäksi se on, murheellisine sivujuonteineenkin, valoisa tarina onnesta, jonka voi kohdata yllättäen kalseassa yöjunassa.
