Äskettäinen talvea halkonut lämpöjakso ei koitunut pahasti kasvien turmioksi, uskoo taimiasiantuntija. Uudet ja rajut lämpövaihtelut sen sijaan voivat tietää harmeja. Silti hiuksia ei kannata riuhtoa päästään: säävauriot kuuluvat elämään.
Joulun tienoon lämmin jakso paitsi pänni talven odottajia, myös hirvitti luonnon tarkkailijoita ja pihapuutarhureita.
Pelättiin, että plussakelit panevat kasvit ymmälleen. Nähtiinpä karvaan puhjenneita pajunkissojakin.
Ylöjärven rajan tuntumassa Pinsiön taimistoa pyörittävä Santeri Pihkoluoma kuitenkin rauhoittelee kauhistelijoita.
– Lämmin kausi ei aiheuttanut kasveille niin paljon vahinkoa kuin luullaan.
Tähän on pari avainsyytä.
Ensinnäkin kasvit olivat ehtineet laskeutua lepoon jo syksyllä.
– Kun kasvi on lepotilassa, se kestää sään vaihteluita ja erityisoloja paremmin kuin hereillä ollessaan.
Lämmin kausi ei ollut niin lämmin, että se olisi rikkonut lepovaiheen.
– Se ei ollut termistä kasvukautta, eli keskilämpötila ei ollut yli viittä astetta. Vasta rajan ylityttyä kasvit heräävät ja alkavat yhteyttää.
Toisaalta alkutalven kylmä jakso ei ollut niin pitkä, että monikaan kasvi olisi erehtynyt luulemaan talvea päättyneeksi. Kasveilla on ikään kuin sisäinen kello. Keväällä ne tajuavat, että alkaa uusi kasvukausi, ja heräävät ripeästi. Outoon aikaan iskevä lämpö ei herätä kasvia äkkiä.
– Ongelma olisi vakavampi, jos olisi kuukauden pakkasjakso ja sitten kuukauden lämmin kausi. Silloin kasvit saattaisivat jo erehtyä.
Ongelmina märkyys, tuholaiset ja taudit
Pihkoluoman mukaan vain satunnaiset kasviyksilöt heräsivät.
– 99,8 prosenttia kasvimaailmasta ajatteli, että talvi on myöhässä, hän heittää.
Mies sanoo, etteivät puutarhakasvit ole ryppäänä luonnonkasveja herkempiä tai vahvempia. Kestävyys on lajikohtaista. Periaatteessa luonnossa on vain sellaisia kasveja, jotka ovat sopeutuneet vaihtelevaan ilmastoomme. Toisaalta täkäläisessä puutarhassa on turha yrittää elättää lajia, joka ei kestä maamme koettelemuksia.
– Ehkä lajit, jotka ovat aikaisia keväällä, voivat mennä muita herkemmin sekaisin heilahteluista. Tällaisia ovat esimerkiksi pajut.
Ydinseikka on geeniperimä. Muualla kasvatettujen kasvien geenistö ei ole erikoistunut Suomen sääoloihin, joten sellaiset puutarhakasvit saattavat olla kovilla.
Istutussipuleille kohtalokasta voi olla se, että ne istutetaan liian aikaisin. Jos maa on lämmin, lepotilassa oleva sipuli virittyy kasvuun. Keväällä se ei enää jaksa porskuttaa.
– En kuitenkaan usko, että taannoinen lämmin kausi on herättänyt kukkasipuleita.
Vanhat kukkasipulit kestävät viime syksynä istutettuja paremmin, koska ne painuivat jo kesällä lepoon eivätkä pikku heilahteluista hetkahda.
Plussakelien todelliset kiusat piilevät muualla kuin kasvikunnan virkoamisessa.
– Maa on tänä vuonna tosi märkä. Se on tämän vuosituhannen trendi. Kun lumettomaan maahan iskevät pakkaset, läpimärkä maa jäätyy syvälle ja panee juuret koville. Nyt ei ole kunnollista suojaavaa lumipeitettäkään.
Lisäksi lämmin sää suosii tuholaisia ja sienitauteja. Varsinaista hallaa ne kuitenkin aiheuttavat vasta kasvukaudella. Plussakeleillä ne vain pysyvät hengissä ja lisääntyvät.
Pakkanen kasville kuin pakastin ruoalle
Kiusaa voi koitua äkkiä ja äkäisesti puraisseista pakkasista.
– Kun soluissa on paljon vettä ja pakkanen puraisee nopeasti, solut saattavat jäätyä vahvasti, eivätkä ne enää elvy.
Maltillista jäätymistä suomalaiskasvit sietävät varsin hyvin.
– Kuten ihmisiä, muutakin luontoa hämmentävät eniten äkilliset muutokset.
Maan pakastuminen koettelee myös juuristoa.
Sinänsä myöhäinen talvi ei ole haitaksi.
– Kun kasvi on päässyt lepotilaan, ei ole väliä, milloin pakkanen tulee.
Harmia aiheuttaa se, jos kylmyys iskee aikaisin syksyllä, kun lepokausi ei vielä ole alkanut.
– Ja sitten, kun pakkanen on tullut, on kasvin kannalta se ja sama, kestääkö se kaksi päivää vai kaksi kuukautta.
Olennaisinta onkin, että pakkaskausi olisi eheä. Pihkoluoma vertaa miinuskelejä pakastimeen: jos ruoan ottaa huoneenlämpöön pariksi minuutiksi, se ei vielä kärsi, mutta jos sen nostaa oikein lämpimään pariksi päiväksi, se ei enää kestä uutta pakastamista.
Niinpä rankasti lämpimästä kylmään sahaavat niin sanotut hissitalvet ovat kasville ankarimmat. Jos kasvi pääsee heräämään, iskevä pakkanen joko heikentää sitä tai jopa tappaa sen.
Toisaalta nyt koittaneilla pakkasilla on etunsakin. Kasvit pääsevät vihdoin syvään lepovaiheeseen.
– Pakkanen tekee eetvarttia, jos kasvitaudit tai tuholaiset ovat jyllänneet. Tämänhetkinen pakkanen puhdistaa kasvitauteja merkittävästi Suomessa.
Luonnon armoilla jokusen niksin voimin
Lämpimän kauden aikaan multasormi olisi voinut keventää kasvien oloa puuttumalla maan märkyyteen.
Lämmin kausi tiesi myös iloa maan kuopsuttelijalle:
– Syksy oli tosi hyvä. Pystyi istuttamaan ja kitkemään vielä joulukuulle saakka.
Pakkasen kynnyksellä arkoja kasveja olisi voinut suojata turpeella tai kankailla.
– Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä vielä lämpimään aikaan, koska suojat korostavat lämmön tuomia haittoja.
Nyt talven iskettyä kasveja ei oikeastaan voi enää ryhtyä suojaamaan pakkaselta.
– Mutta nyt alkaa olla ajankohtaista se, että havukasvit ahavoituvat, kun kevätaurinko, tuuli ja pakkanen haihduttavat kosteutta havun pinnasta mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta vettä tilalle. Niinpä havuja kannattaa nyt suojata varjostusverkolla, juuttikankaalla tai joskus kuusen oksillakin. Peitteen pitää kuitenkin hengittää.
Nyt passaa myös torjua jyrsijöitä. Metsän antimet nimittäin hupenevat talven tullessa, joten otusten osoitteena on puutarha.
Mikäli talvi tuo tullessaan lisää sään heittelyitä, puutarhurien niksit ovat niukat.
– Kyllä me silloin olemme aika voimattomia. Oikeastaan ainoastaan voi yrittää helpottaa kosteustilannetta.
Nöyränä luonnon edessä
Tällä hetkellä kesää ja kevättä voi odotella varsin leppoisin mielin.
– Mitään dramaattista ei ole tapahtunut.
Mahdollisiin tuhoihin voi vastata karsimalla kasveista maanpäällisiä versoja tai osaa oksista.
– Siten kasvit jaksavat tuupata energiaa jäljellä oleviin silmuihin.
Kasvin oloja voi myös kohentaa: Voi yrittää säädellä kosteutta. Lannoittaminenkin on keino, mutta tätä tehokkaampaa on vahvistaa kasvin luontaista elinvoimaa. Esimerkiksi kasvin kanssa symbioosissa elävät sienijuuret eli mykoritsat sekä biologiset uutteet auttavat kasvia hyödyntämään tämän elinolosuhteita.
Pihkoluoma ei revi pelihousujaan luonnon heittämistä vastuksista.
– Kuulostaa ehkä rajulta, mutta jos jokin kasvi kuukahtaa, niin on tarkoitettu. Se on normaalia luonnonvalintaa.
Mies arvelee, että perusharrastajalle kasvikuolemat ovat kova paikka. Ammattilainen ja kokenut harrastaja sen sijaan ymmärtävät, että vahinkoja koituu aina, syystä tai toisesta.
– Taimistolla on joskus puoletkin taimista kuollut. Siinä ei surkuttelu auta. Pitää olla kuin Saarijärven Paavo. Täytyy sopeutua.