Suunnittelevat siirtävänsä pari arkipyhää sunnuntaille. Tässä kohtaa tekisi mieli kysyä: ”KENEN idea?!?” Tekisi mieli huudahtaa se vähän kimeästi, niin kuin opettaja, joka pitelee sormiensa välissä tuolilleen asetettua nastaa. Koska onhan tuo nyt vain täysin vatipäinen ajatus.
Luulevat, että me emme muista, mutta me muistamme. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Keskikesän juhlaa eli juhannusta on joskus vietetty kiinteästi 24. päivä kesäkuuta. Nyt sitä vietetään joskus niillä main, lauantaisin.
Luulevat, että kun ottaa vain vähän kerrallaan, niin kukaan ei huomaa. Vähän niin kuin lapsi varastaisi pikkuleipiä purkista, ei kukaan varmaan enää muista, montako näitä arkipyhiä on ollut. Me kuitenkin muistamme, että arkipyhiä on ollut enemmän, vaikka niitä pöllittäisiin vain kuudenkymmenen vuoden välein. Jotakuinkin sen verran on aikaa juhannuksen siirtämisestä.
Nyt erityinen työryhmä suunnittelee helatorstain ja loppiaisen siirtämistä lauantaille. Tekisi mieli perustaa työryhmä, joka vastustaa tätä työryhmää. Ensinnäkin, lauantai, jonka nimi on torstai. Haloo! Ja mitä loppiaiseen tulee, niin siirtyisikö se sitten tammikuun kuudetta päivää seuraavaan lauantaihin? Siinä voi ehtiä kuusi jo karista, jos ei sitä muista kunnolla kastella.
Näillä pyhillä on omat kristilliset merkityksensä, mutta monille niiden merkitys on maallisempi. Kannetaan kuusi ulos, pidetään yksi ylimääräinen vapaapäivä. Joskus yksi venyy kahdeksi, jos välissä on vain yksi arkipäivä ennen viikonloppua. Sehän näitä työnantajajärjestöjä juuri kismittääkin: ihmiset, jotka eivät ole töissä.
Tällaisessa pyhien puljaamisessa ei ole kysymys kuin yhdestä asiasta. Sen sijaan, että työryhmä selvittää ja kirkko antaa lausunnon ja palkansaajajärjestöt ottavat kantaa ja työnantajapuoli perustelee, voitaisiin vain kysyä yksi ikivanha kysymys: ”Teemmekö me työtä elääksemme vai elämmekö me tehdäksemme työtä?”
Jos ihmiselämän tärkein tarkoitus on palvella työnantajaa, niin silloinhan on perusteltua siirtää kaikki arkipyhät lauantaille. Itseasiassa vielä tehokkaampaa olisi, jos siirrettäisiin ne sunnuntaille. Laitetaan pitkäperjantaista lähtien kaikki pyhät sunnuntaille, niin kaupat voivat olla normaalisti auki paitsi viikolla, myös lauantaisin. Kassaneiti on toki tehty olemaan kassalla, ei kotona.
Samalla perusteella peräkkäiset pyhäpäivät, kuten joulupäivä ja tapaninpäivä voitaisiin laittaa peräkkäisille sunnuntaipäiville. Tässä välissä ehtisi tehdä tehokkaasti kuusi päivää töitä. Uudenvuoden viettokin onnistuu kyllä jonain muuna päivänä kuin tammikuun ensimmäisenä, sen voisi esimerkiksi laittaa samalle sunnuntaille loppiaisen kanssa niin tulisi sitten molemmat humpattua samalla alta pois.
Jos taas ajatellaan, että ihmisen elämällä on joku muukin tarkoitus kuin tehdä töitä, esimerkiksi… no, elää, niin voisi olla kaikkien edun mukaista, että pidetään ne pyhäpäivät paikoillaan. Harvalla varmaan on liikaa aikaa itselleen tai perheelleen tällä nykyisellä kalenterillakaan.
Työryhmä selvittää, kuinka paljon näiden arkipyhien vietto maksaa kenellekin, eli työnantajalle. Onnea yritykseen. Toivottavasti osaatte laskea myös sen, mitä tapahtuu, kun työntekijöistä otetaan irti kaikki, mitä saadaan. Tulee väsy ja tulee sairausloma. Tulee vähän lintsattua.
Toivottavasti osaatte muuttaa numeroiksi sen, minkälainen arvo on vaikkapa lasten kanssa vietetyllä ajalla. Osaatte sitten varmasti esittää graafisessa muodossa sen, kannattaako isin ja äidin olla joka päivä töissä vai voisiko pari arkipyhää viettää kotona. Vai säästäisinkö teiltä vaivan kertomalla, että näitä asioita on mahdoton muuttaa numeroiksi? Pistäkää taskulaskimet takaisin taskuun ja palatkaa äsken esittämääni peruskysymykseen.
Jossain sanottiin, että palkansaajat vastustavat arkipyhien siirtoa lauantaipäiville vain sillä perusteella, että saavutetuista eduista ei luovuta. Minusta se on varsin pätevä peruste. Miksi pitäisi luopua?
Raamatussa käsketään pyhittää lepopäivä. Siinä voi olla kirjoitus- tai käännösvirhe. Ehkä siinä on tarkoitettu, että lepäile pyhäpäivä. Tämäkin on minun mielestäni ihan hyvä peruste. Odotelkaamme työryhmän perusteita, en usko, että nekään ovat tämän väkevämpiä.
