Jääkiekkoilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta vuonna 1998 juhlinut Ari Vallin on seurannut valtakunnan uutta MM-huumaa iloiten. Pitkän uransa viimeisiä kausia pelaava puolustaja muistaa hyvin, miltä hänen omat kultajuhlansa aikoinaan tuntuivat.
– Ei sitä saavutusta silloin junnuna oikein käsittänyt. Äkkiä olimme kaikissa mahdollisissa lehdissä ja tv:n urheiluohjelmissa, Vallin naurahtaa.
Uusille mestareille Ylöjärven Tapparan kasvatilla on vissi ohje.
– Putkinäöllä vain eteenpäin. Työntekoa ei saa lopettaa, tai kolmekymppisenä tulee uralla seinä vastaan.
Koko Suomen televisioiden ääreen naulinnut nuorten Leijonien taannoinen MM-loppuottelu näkyi ja kuului myös Ari Vallinin nykyisessä kodissa Oulussa. Rentoa sunnuntaipäivää viettänyt Kärppien Liiga-puolustaja katsoi Suomi–Ruotsi-finaalin lokoisasti omalta sohvaltaan.
– Se oli itse asiassa kisojen ainoa ottelu, jonka seurasin suorana lähetyksenä. Omia hommia oli sen verran paljon, etten ehtinyt pelejä katselemaan, Vallin juttelee Ylöjärven Uutisille.
– Aina se sykähdyttää, kun Suomi pärjää kansainvälisessä urheilussa. Mutta samalla on kyllä pakko myöntää, etten voinut samaistua mestarijoukkueen tunnelmiin. Omasta nuorten maailmanmestaruudestani on kuitenkin vierähtänyt jo 16 vuotta, hän jatkaa naurahtaen.
Vallinin ja hänen joukkuetovereidensa vuonna 1998 voittama MM-titteli nostatti Suomessa aikoinaan pienimuotoisen jääkiekkobuumin. Samoja merkkejä on nyt jo 35-vuotiaan puolustajan mielestä ilmassa tälläkin kertaa.
– Erona on, että nyt mestaruushuuma jatkuu pidempään kuin meidän aikanamme. Nykyään MM-kullasta voidaan jauhaa sosiaalisessa mediassa vielä pitkään, kun taas vuonna 1998 hehkutus loppui kuin seinään, Vallin muistelee.
Suomen nuoriin jääkiekkoilijalupauksiin maailmanmestaruus lyö leiman, joka kestää pitkään. Kuvaavaa on, että jopa urallaan paljon saavuttanut Vallin on saanut vastailla aiheeseen liittyviin kysymyksiin aivan viime vuosiin saakka.
– Naureskelin äskettäin mestarijoukkueemme maalivahdin Mika Norosen kanssa, että jospa meidän ei nyt enää tarvitsisi muistella näin vanhoja asioita. On ihan hyvä, että pitkä kuiva kausi päättyi ja uusi mestaruus tuli, Vallin sanoo.
Ikä tuo uutta perspektiiviä
Valtakunnalliset mediat ovat viime viikkoina hehkuttaneet Teuvo Teräväisen, Rasmus Ristolaisen ja Saku Mäenalasen kaltaisia nuorten Leijonien ratkaisupelaajia miltei maasta taivaisiin. Paikallistasolla samanlaista hypeä on rakennettu myös pienissä rooleissa pelanneiden maailmanmestareiden – kuten nelosketjussa viilettäneen ylöjärveläisen Otto Rauhalan – ympärille.
Vallinin mukaan pahinta olisi nyt se, että nuoret lupaukset ylpistyisivät liikaa. Juhlia saa, mutta samalla suhteellisuudentaju on syytä säilyttää.
– Tosiasiahan on, että kausi on vasta puolivälissä. Treenit ja pelit jatkuvat nyt seuroissa entiseen malliin, Vallin toteaa.
– En tosin usko, että uudella mestarijoukkueella olisi tässä asiassa mitään ongelmaa. Sen pelaajat vaikuttavat kaikin puolin tervepäisiltä jätkiltä.
Omalle uralleen Vallin sai nuorten maailmanmestaruudesta ennen kaikkea uutta harjoitteluintoa. Pääasiassa mestaruus tuli kuitenkin ohitettua – villien juhlien jälkeen – olankohautuksella.
– Parikymppisenä sitä vain meni niin sanotusti virran mukana, mutta näin vanhempana huomaan analysoivani vähän kaikkea, Vallin hymähtää.
Vuosien varrella menestystä useassa maassa maistanut konkaripuolustaja kertoo arvostavansa jääkiekkoilua nyt enemmän kuin nuorena. Iän karttuessa pienetkin saavutukset tuntuvat aiempaa suuremmilta.
– Lupaavana juniorina ei tarvinnut treenata niin paljon kuin nyt, ja sai silti hienoja asioita aikaan kentällä. Nykyään kuitenkin ymmärrän, miten tärkeää kehonhuolto, ruokavalion tarkkailu ynnä muut vastaavat seikat ovat olleet. Jos niistä ei olisi pitänyt hyvissä ajoin huolta, ura olisi voinut tyssätä jo vuosia sitten.
Tärkeintä on terveys
Värikkään ja omalaatuisen uran luonut Ari Vallin pelaa nyt eittämättä elämänsä viimeisiä kausia ammattijääkiekkoilijana. Hokkarit on määrä ripustaa naulaan lähivuosina, mutta ei aivan vielä.
– Viime vuonna motivaatio pelaamiseen oli jo koetuksella, mutta onnekseni sain loppukaudeksi siirron Ruotsin Färjestadiin. Se palautti innostuksen jääkiekkoa kohtaan, Vallin tilittää.
Sopivien pelillisten roolien ja tasokkaiden otteluiden perässä seuraa tiuhaan vaihtanut puolustaja kertoo olevansa kaikin puolin tyytyväinen tähänastiseen uraansa. Hampaankoloon on jäänyt ainoastaan pieni kärsimättömyys NHL-uran luomisessa kahdeksan vuotta sitten.
– Kokeilin onneani Pohjois-Amerikassa, kun olin jo 28-vuotias. Kun en puoleen vuoteen saanut mahdollisuutta pelata muualla kuin farmijoukkueessa, palasin Eurooppaan. Se jäi hieman kaihertamaan, vaikka olenkin täällä saavuttanut paljon, Vallin miettii.
Ylöjärven Vuorentaustassa ensimmäiset kiekko-oppinsa saanut lätkäkonkari vakuuttaa, että nälkää uuden menestyksen saavuttamiseen riittää yhä. Esimerkiksi tällä kaudella Kärpissä hänellä on vain yksi tavoite: nostella kevään päätteeksi Kanada-maljaa.
– Koko urani parhaana saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että olen saanut jatkaa pelaamista näin kauan. Polveni ovat paukkuneet pari kertaa, mutta toistaiseksi olen säästynyt isoilta loukkaantumisilta, hän kertoo.
– Toivon, että saisin sitten aikanaan lopettaa urani omilla ehdoillani. Terveenä pysyminen olisi urallani todellinen kirsikka kakun päälle, Vallin hymyilee.
