Seuraavaksi Riitta Oittinen kuvittaa jatko-osan eli Liisan seikkailut peilintakamaassa -kirjan. Kesäkuun puolivälissä Oittinen vastaanottaa kansainvälisen palkinnon työstään tutkijana.
Nyt se on viimein valmis, Asuntilassa asuvan Riitta Oittisen pari vuotta kestänyt kuvitustyö.
Kuvittajalla, kääntäjällä ja kääntämisen opettajalla sekä lastenkirjallisuuden tutkijalla on monta kiinnostavaa työtä, mutta kuvittamista kohtaan hän tuntee erityistä intohimoa.
Oittisella on omintakeinen tyyli. Hän on kuvittanut Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjaa varten 71 värillistä ja mustavalkoista piirrosta, joissa kaikissa on pienenpieniä yksityiskohtia.
Oittinen on piirtänyt pienestä pitäen, ja hänen niin ikään piirtämistä harrastanut äitinsä oli hänen suurin tukijansa.
– Äiti oli kriitikkoni. Näytin hänelle kaikki työni – olimme hyviä ystäviä – ja äiti katseli kuvia huolellisesti. Sitten hän sanoi, että tämä on kyllä hyvä, mutta mitä jos lisäisit tähän tummaa väriä…
Ja niin Oittinen oppi korostamaan ja varjostamaan.
Nelivuotiaana lehden lukijaksi
Kuvittaja on tuntenut aina viehtymystä myös kirjoja kohtaan. Ensin lastenkirjoja hänelle luki äiti, mutta sitten tytär oppi lukemaan itse lehdestä vain neljävuotiaana.
Äidillä ja tyttärellä oli tapana käydä usein kirjastossa, ja Oittinen luki kaiken, mitä lastenosastolta löytyi.
Lukion jälkeen Oittinen kohtasi ongelman: mennäkö Ateneumiin ja ryhtyä taiteilijaksi vai hakeako yliopistoon?
Yliopisto voitti, ja Riitta Oittinen alkoi opiskella englantilaista filologiaa ja sen jälkeen kääntämistä.
Akateemisen uransa ohella Oittinen on toiminut koko ajan myös kuvataiteilijana. Nämä Liisan seikkailut ihmemaassa -kuvat ovat jo kiertäneet näyttelyissä eri puolilla maailmaa Granadasta Ateenaan ja Marokon El Jadidaan.
Millainen on hyvä hirviö?
Nyt Oittinen on alkanut hahmotella kuvitusta seuraavaan Liisa-kirjaan eli Liisan seikkailuihin peilintakamaassa.
Jatko-osassa kuvioihin tulee mukaan hirviö, jonka ulkonäköä taiteilija on miettinyt pidemmän aikaa, ja odottaa nyt sormet syyhyten päästä piirtämään sitä.
– Minun täytyy piirtää hirviö niin, ettei sitä ole koskaan kuvattu juuri sillä tavalla. Sen pitää olla hirveämpi kuin mikään muu hirviö.
Piirtäminen vaatii runsaasti aikaa. Oittinen miettii paljon kuvan suhdetta tekstiin kuten myös hahmojen ulkonäköä.
Hyvä kuva on sellainen, joka herättää mielenkiinnon.
Kuvan ei tarvitse ilmentää tekstiä sananmukaisesti, vaan kuvassa voi olla myös lisäelementtejä. Toisaalta kuva voi nostaa tekstistä ylös pieniä asioita, jotka jäisivät muuten helposti piiloon.
Konferensseja ja luentoja
Riitta Oittisen elämä on usein kiireistä – onhan hänellä monta limittäistä työtä. Hän on myös suosittu puhuja, jota pyydetään luennoimaan ympäri maailmaa.
Toukokuun alussa Oittinen kävi Kroatiassa ja kesäkuun puolessa välissä hän matkaa Yhdysvaltoihin Indianaan konferenssiin, jossa järjestetään juhlallinen palkintojenjako.
Syynä on Oittiselle myönnetty Anne Devereaux Jordan -palkinto, joka myönnetään maailmanlaajuisesti yhdelle lastenkirjallisuuden tutkijalle vuodeksi kerrallaan.
Oittinen on ensimmäinen suomalainen palkinnonsaaja.
Palkinto tuli puskan takaa
Huomionosoituksesta yllättyneellä kuvantekijällä oli pieniä alkuvaikeuksia saada tietää palkinnostaan.
Oittinen vastaanotti muutama viikko sitten sähköpostin, jossa häntä onniteltiin englanniksi. Sen viestin hän tuhosi.
– Luulin, että se oli sellainen olet voittanut lotossa -pilaviesti.
Seuraavana päivänä hän sai puhelinsoiton Kansasista mutta ajatteli, ettei siihen kannattanut vastata: Oittinen ei tuntenut ketään Kansasista.
– Sen jälkeen ystäväni töistä soitti ja tekstasi, että hän oli saanut Amerikasta puhelun, jossa kysyttiin, tunnetko sinä Riitan, Oittinen kertoo.
Tämän jälkeen kuvittaja sai uuden meilin Amerikasta, jossa kerrottiin, että ”olen koettanut tavoittaa sinua”.
Sen viestin Oittinen lukikin sitten jo varsin tarkkaan.