Olen kärsinyt tästä viheliäisestä vaivasta jo lukioikäisestä asti.
Nukuin tuohon aikaan ikkunan alla, ja eräänä keväänä huomasin, että aamuaurinko alkoi kiusata minua toden teolla.
Uneni muuttui katkonaiseksi, enkä pystynyt nukkumaan, vaikka kuinka olisi väsyttänyt.
Muistan erityisesti erään alkukesän, jolloin matkustin Espanjaan pariksi viikoksi ystävien kanssa.
25-vuotiaana moni ilta venähti pitkäksi, mutta onneksi aamulla saattoi nukkua niin pitkään kuin huvitti.
Huoneemme lasiovissa oli puiset ikkunaluukut, jotka blokkasivat valon pois. Ystäväni nukkuivatkin helposti kymmeneen tai kahteentoista, mutta en minä.
Heräsin aina kuuden jälkeen ikkunaluukkujen alta kajastavaan valoon.
Laskin äsken, että olen menettänyt valoherkkyyden tähden vähintään noin 8030 tuntia unta.
Erityisen paljon valo häiritsee minua keväisin ja juhannuksen aikaan, mutta jonkin verran myös muulloin kesällä ja alkusyksystä.
Tänä keväänä aloin heräillä ensin noin kuuden aikaan, sitten viiden jälkeen ja nykyisin ennen viittä. Heräämisen jälkeen uni on huonoa tai suorastaan mitätöntä.
Olen tehnyt valoherkkyyteni eteen vaikka mitä.
Nykyisessä talossamme liimasin ensin makuuhuoneen bamburullaverhojen takapuolelle pimennysverhoa. Kun valoa tulvi edelleen verhojen päältä, sivuilta ja alta, hankin tuplaverhot. Kesällä heittelen verhojen sivuille lisää ryysyjä.
Viime kesänä pahvitin ikkunat jeesusteipin avulla, mutta sekään ei täysin auttanut.
Kolme viikkoa sitten matkustimme Kreetalle. Illalla, kun kirosin huoneen seitsemää ikkunaa ja verhojen raosta kajastavaa valoa, tyttäreni sanoi: Laita silmät kiinni, niin et näe sitä!
Se oli hyvää tarkoittava neuvo, mutta valitettavasti aistin valon hyvin voimakkaasti kiinniolevien luomien lävitse.
Senkertainen ratkaisuni oli anastaa miehen t-paita ja asetella se silmien päälle.
Tästä hieman kehittyneempi versio on tietysti unimaski.
Sain sellaisen viikko sitten, ja nyt aamuistani on tullut siedettäviä. Kaikkia uniongelmia maski ei tietenkään poista, mutta valoon se auttaa.
Olen vältellyt maskia liian pitkään. Se on tuntunut liian tiukalta, ja lisäksi ajatus silmien päällä olevasta kankaasta on ahdistanut.
Nyt olen jokseenkin tottunut näihin seikkoihin, ja unimaski onkin ollut paras ratkaisuni tähän asti. Suosittelen sellaista lämpimästi kanssakärsijöilleni.