Nokia Pieneläinklinikkaa pyörittävä Tatiana Pietilä on yksi harvoista eksoottisia eläimiä hoitavista eläinlääkäreistä, jonka vastaanotolle tullaan Oulusta asti.
Takamaalla asustava Tatiana Pietilä perusti pari vuotta sitten kotipihansa ulkorakennukseen eläinklinikan, jossa hän tekee lemmikeille terveystarkastuksia ja pieniä toimenpiteitä, joihin kuuluvat esimerkiksi rokotukset, haavanhoito ja pienten tulehdusten hoitaminen.
Koirien, kissojen ja jyrsijöiden lisäksi Pietilä hoitaa myös eksoottisia eläimiä, joita käy hänen vastaanotollaan niin Nokian Pieneläinklinikalla kuin Takamaa kotiklinikallakin.
Takamaalla hän on hoitanut esimerkiksi vesikilpikonnaa, joka kärsi pahasta silmätulehduksesta.
– Silloin täällä kotiklinikalla ei ollut vielä happikonetta, joten kilpikonna kuljetettiin Nokian klinikallemme leikkaukseen. Silmä oli niin pahassa kunnossa, että se piti poistaa, Pietilä kertoo.
Harva tahtoo hoitaa
Slovakialaissyntyistä Pietilää ovat kiinnostaneet aina eksoottiset eläimet, joiden hoitamiseen vain harvat eläinhoitajat ja -lääkärit ovat perehtyneet.
– Kymmenen vuotta sitten huomasin, että juuri kukaan eläinlääkäri ei halunnut hoitaa näitä eksoottisia eläimiä. En osaa sanoa, mistä se johtuu.
Siksi Pietilän vastaanotolle tuleekin eläinasiakkaita pitkienkin matkojen päästä.
– Oulusta tulee lintuasiakkaita, Kouvolasta matelijoita. Etenkin käärmeet ja matelijat ovat kasvattaneet suosiotaan ja voisikin sanoa, että niiden suhteen on nyt jonkin sortin buumi päällä.
Joutsenia, kotkia
Pietilän mukaan eksoottisten eläinten kanssa työskentely on täysin oma maailmansa, mikä vaatii jatkuvaa kouluttautumista.
Hän on hankkinut erityisosaamista myös villien lintujen suhteen ja on toiminut yhteistyössä lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö Birdlifen kanssa. Järjestön kautta hänen potilaakseen on päätynyt niin joutsenia kuin kotkia.
– Potilaanani on ollut esimerkiksi maakotka, joka oli saanut palovamman sähköstä. Siipi oli amputoitava, minkä jälkeen kotka pääsi eläintarhaan asumaan.
Valtava python
Nokian Pieneläinklinikalla käy asiakkaana myös valtavia matelijoita, joiden kanssa hoitohenkilökunnan pitää toimia tarkasti.
Pietilä muistelee, että kerran klinikalle tuotiin pahvilaatikko, josta paljastui valtava keltainen python.
– Kun laatikkoon katsoi, se oli täynnä pelkkää käärmettä. Niin suuri se oli. Otimme sen kiinni yhdessä hoitajan kanssa ja siinä vaiheessa omistaja vasta muisti kertoa, että käärme muuten voi purra.
Käärme saatiin pidettyä kuitenkin aisoissa, sillä Pietilä kollegoineen käyttää harjoiteltua kiinniottotekniikkaa vaaratilanteiden ehkäisemiseksi.
– Kun joku eläin pääsee pari kertaa puremaan, alkaa otteet oppia, Pietilä nauraa.
Suuren käärmeen kanssa on kuitenkin oltava ekstravarovainen.
– Vaikka python onkin kuristaja, ovat sen hampaat kuin saha. Jos se pääsisi puremaan vaikka käteen, olisi kipu aivan järkyttävä puhumattakaan tulehdusvaarasta.
Pippurinen iguaani
Yksi haasteellisimmista tapauksista on ollut suuri iguaani, joka oli Pietilän mukaan todella huonolla tuulella vastaanotolle saapuessaan.
Iguaani piti ensin päästää lattialle, minkä jälkeen sen päälle heitettiin suuri lakana.
– Se oli niin pipurinen tapaus, että hajaannuimme huoneen eri nurkkiin, heitimme lakanan ja nappasimme kiinni.
Mutta miksi iguaanin kanssa piti olla niin varovainen?
– Se puolustautuu hännällään, joka on kuin miekka. Jos se osuisi esimerkiksi silmään, niin aamen.