Ompelija Tiina Paavilaiselle tuodaan yhä enemmän vanhoja vaatteita tuunattaviksi. Ekologisuus on nyt muotia myös vaatteissa.
Ompelija Tiina Paavilainen avaa kännykän ja etsii kuvan hääparista.
Kuvan morsiamella on päällään lila, pitsihihainen häämekko, jota tämä käytti häissään vuosituhannen vaihteessa.
Sitten Paavilainen etsii läppäriltä toisen kuvan. Siinä samasta hääpuvusta on tehty asiakkaalle kaksiosainen juhlamekko kummitytön häihin.
Kätevää. Ja varsin yleistä.
Paavilainen ei tuunaa eli modista pelkkiä hääpukuja, vaan paljon muutakin.
Uutta ja vanhaa fifty-fifty
Välillä ompelijan työ on lähinnä korjausta. Silloin laadukkaalle tai rakkaalle vaatteelle tehdään pientä pintaremonttia.
Paavilainen ompelee myös aivan uusia vaatteita tai valmistaa vanhan vaatekappaleen mallista samanlaisen tai lähes samanlaisen vaatteen kuin vanha vaate oli.
Tai sitten vaatteelle tehdään kunnon modistus, kuten tapahtui hääpuvun tapauksessa.
Kyse on usein ekologisuudesta. Ekologisuushan on nyt muotia myös monella muulla elämänalueella.
Ompelijalta tulee villejäkin ehdotuksia
Kun asiakas tulee Paavilaisen luo, Paavilainen alkaa hahmotella, mitä asiakas haluaa: onko tällä selkeää mielikuvaa tulevasta vaatteesta, haluaako hän esimerkiksi hihat vai ei ja pitääkö vaatteen korostaa tai peittää jotakin kehonosaa.
Tämän jälkeen Paavilainen piirtää kuvia ja ehdottelee kaikenlaista.
– Välillä aika villejäkin ehdotuksia, jotta näen, missä asiakkaan rajat menevät.
Paavilainen korostaa aina, että hän haluaa asiakkaan puhuvan hänelle suoraan. Ompelija haluaa tehdä vain sellaisen asun, johon asiakas on tyytyväinen.
Ihan kiva ei riitä, varsinkaan jos asiakas ei oikeasti pidä lopputuloksesta.
– Minua ei tarvitse miellyttää, en loukkaannu. Teen mitä asiakas haluaa, mutta kerron kuitenkin, mikä onnistuu ja mikä taas ei esimerkiksi materiaalien suhteen onnistu.
Välillä asiakas ehdottelee asioita, joita Paavilainen ei usko voivansa toteuttaa, mutta toteuttaa kuitenkin. On aina palkitsevaa oppia uutta ja kokeilla.
Moni laittaakin koko vaatekaapin kuntoon
Paavilaisella käy paljon vakiasiakkaita.
On myös tavallista, että uusi asiakas tulee pyytämään Paavilaiselta jotakin pikku työtä, kuten korjausompelua, mutta jää koukkuun ja alkaa teettää ompelijalla monenlaisia töitä.
Paavilainen näyttää paria heleää kangasta.
Kankaiden omistaja tuli Paavilaisen luo edellä mainitulla tavalla, mutta tilasikin sitten housut, topin ja jakun.
Sekin on tyypillistä, että asiakkaan toiveet vaihtelevat. Hän saattaa haluta ensin heleän kankaansa somisteeksi isoja, mustia alueita, mutta päätyäkin ohueen, mustaan reunukseen.
Paavilaiselle tällainen työtapa käy hyvin. Asiakas saa muuttaa mielipidettään – tekeehän sitä myös ompelija, joka saa jatkuvasti uusia ideoita.
Sitten vain piirretään uusia kuvia, sovitellaan mallinuken päällä kangasta eri asentoihin, ja myös puretaan valmista vaatetta.
Sisustusompelu on rahakkaampaa
Hopeatien alueella asuva Tiina Paavilainen valmistui ompelijaksi parikymppisenä, mutta meni töihin vaatekauppaan, koska ajatteli sosiaalisena ihmisenä, että ompelijan työ olisi liian yksinäistä.
Kymmenisen vuotta sitten hän alkoi kuitenkin tehdä ompelutöitä pikkuhiljaa ja hurahti työhön.
Paavilainen sanoo, että monet ompelijat tekevät lähinnä sisustusompelua, koska siitä saa paremman tuntitaksan. Hän itse pitää eniten vaatteiden korjauksesta ja suunnittelusta.
