Yksi yleinen määritelmä politiikalle on seuraava. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Aina voi toimintaperiaatteita parantaa. Pieni ero edelliseen määritelmään on oma suosikkini. Politiikka on toisten asioiden hoitamista. Tämä on toimijoiden hyvä pitää mielessä. Kaikista paras asiantila on, jos politiikkaa pidetään välttämättömänä, mutta politikointia ei pidetä pakollisena.
Osalle äänestäjistä yhteiskunnalliset asiat näyttäytyvät edellä kuvaillun mukaisesti peräti ruusunpunaisina. Arkinen politiikka kulissien takana on usein sangen erilaista. Pelkkä ehdokasasettelu on jo itsessään sisäpoliittisen toiminnan taidonnäyte vailla vertaa. Näkyvillä on vain ruusunpunaisuus. Tuhansia ääniä jää antamatta, jos kansalaiset tietäisivät edustajansa todelliset puheet. Käyttäytymismallit voivat muistuttaa lähinnä murrosikäistä sellaista.
Aiemmin on tullut verrattua äänestämisen kohdetta keskisuureen yritykseen. Sen verran vanhoilla puolueilla on niitä työntekijöitä koko organisaatiossa. Toiminnan rahoitus ansaitsee ihan oman kirjoituksensa. Ja niin kuin missä tahansa työpaikassa, niin toimija haluaa urallaan eteenpäin. Tiedä sitten, että onko tässä varsinaista ristiriitaa. Joka tapauksessa toisten asioiden näennäinen hoitaminen on käytännössä sitten jotain muuta.
Poliittinen toimija siis miettii tulevaisuuden siirtojaan kuten vaikkapa shakkipelissä. Se on yksinkertaisesti väärin, jos hetkeksikään unohtaa alkuperäisen tehtävänsä. Se on siis muiden asioiden hoitaminen. Vanha termi luottamustehtävä ja sen syvin olemus on tänä päivänä vähän hakusessa.
Kateeksi ei käy silti ketään poliitikkoa. Tehtävä on kaikin puolin rankka. Toimintaympäristö on liukas ja kaatajia riittää ihan omasta takaa. Yleismaailmallinen ennuste poliitikon uran loppumiselle ei ole mitenkään mukava. Ja tämä määritelmä ei ole itse keksitty. Useimmiten valitettavasti poliitikon ura päättyy epäonnistumiseen.
Matematiikassa ei ole tunnettuja ristiriitaisuuksia. Politiikassa ryhmädynamiikka on vähän vaikea laji. Yksi plus yksi on lähes aina vähemmän kuin kaksi. Yksilöiden oma osaaminen ei kanavoidu parhaalla mahdollisella tavalla yhteiseksi linjaksi. Tässä täytyy kallistua sille linjalle, että mekaaninen tehtävien kierrätys on pitkällä aikavälillä se toimivin tapa jakaa poliittisia tehtäviä.
Kriittistä asennettani ei kuulu missään nimessä pitää politiikkaa väheksyvänä. Lopulta politiikka on se, mikä määrittää reunaehdot sivistysvaltion toiminnalle. Poliittisesta moottoristamme voisi saada enemmän ulos. Osittainen tyhjäkäynti ei ole kenenkään etu. Politiikan ei pidä olla harvojen valtaa. Kun yksilö saa paljon onnistumisia, ei uran loppuminen lopulta tunnu niin pahalta.
marko@markotaipale.fi
