Kiusoittelu kasvoi jouluvaloövereiksi

Soppeenmäen talvista pimeyttä halkoo jenkkityyliin jouluvaloin komistettu piha. Ja vieläkin on varaa kasvattaa varustelua.

Pimeys on laskeutunut joulukuun alun iltana, mutta soppeenmäkeläisten Iiro Saarisen ja Irina Kolun piha kylpee valossa.

Kolmiulotteiset, sisältä valoa hehkuvat porot ja muovinen lumilyhty paistavat kadulle asti, ja niiden takana kaksiulotteinen kuvio piirtää iltaan joulupukin rekineen. Taustalla poreammetta ympäröivä paviljonkikatos ja köynnösristikko loistavat valosarjoin kehystettyinä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kymmeniä lyhtyjä terassikaiteelle sytytellessään pariskunta kertoo, että lisää on tulossa. Väriledit kuusiin, valoverkko sateenvarjojalavaan, lyhtyjä puun kupeelle, roikkuva valosarja terassikaiteeseen, täydennystä hahmokavalkadiin. Nyt noin ainakin alkajaisiksi.

– Se on sitä, että kun menee kaupoille ja näkee jotain jännää, se tarttuu mukaan, valomaestro Saarinen virnistää.

– Ja kyllä sinä olet aika ahkera nettishoppailijakin, Kolu ynnää.

Ai ei? No kyllä!

Pienestä kiusoittelusta se oikeastaan alkoi jokunen vuosi sitten, moinen valoilakointi. Kolu oli muuttanut tyttärineen Saarisen luo, ja mietittiin joulujuttuja.

Saarinen törmäsi valohahmoihin, ja kas, siinä vasta ehdotus. Vaan Kolu vastusteli.

– Minä sitten tartuin siihen. Se oli hyvä mahdollisuus, kiusoittelukipinän saanut mies hihittää.

Ensimmäinen joulu meni vielä melko maltillisesti, mutta vuosien saatossa valoja ilmaantui aina vähän lisää. Ja tavoitteena on täydentää settiä vastakin. Kun puoliso kertoo eräästä huikeasta valopihasta ja tuumaa, että siinä on heillekin vielä tavoitetta, mies jo intoutuu visioimaan uutta. Räystäisiin ja…

– Kymmenen vuoden päästä kun tulette haastattelemaan, niin sitten on huikea valoshow! Saarinen uhoaa.

Tunnelmaa ja tottumista

Jouluvaloilua siivitti myös Saarisen kiinnostus valoihin muutenkin. Ode in Black -bändissä kitaraa soittavalle miehelle keikkavalaistus on tuttua, ja hän on intoutunut laittelemaan valoja sisäänkin, niin jouluisia kuin ympärivuotisia.

– Valaistuksella pystyy luomaan tunnelmaa. Vielä ennen jouluvalojen laittoa ei ollut huikean jouluinen olo. Vasta kun laitettiin valoja, tunnelma rupesi tulemaan, hän selittää.

Valojen laitto on miehelle myös mukavaa puuhaa perheen kesken, ja Kolun tytär onkin ottanut valotouhun iloiten vastaan. Kolun vastustelukin on jo sulanut myötämielisyydeksi.

– Aluksi tosiaan mietin, että jos tuolle linjalle lähdetään, pidän tekoviiksiä ja piiloudun sanomalehden taakse, ettei kukaan tunnista. Valot tuntuivat jenkkihömpältä. Mutta vietin yhden joulun ilman Iiroa, ja minulla oli hirveä ikävä valoja. Tajusin, kuinka paljon ne luovat tunnelmaa, Kolu myöntää.

– Se on sellainen sensorinen adaptaatio. Vähitellen tottuu kaikkeen, mies hekottaa.

Tuttavien reagointi on ollut positiivista – jos nyt huumorilla sävyttynyttä. He kyselevät, joko valot tulevat, ja lähettelevät videoita ja kuvia jenkkitaloista ”mitenkäs olisi?” -letkautusten kera. Naapureilta ja ohikulkijoilta ei ole tullut kuin korkeintaan yksittäisiä heittoja, nekin positiivisia.

– Mutta olen huomannut naapureidenkin lisänneen valoja. Päästään vähitellen kilpavarusteluasetelmaan, Saarinen virnuilee todeten, että vaikka hänestä onkin hauskaa tehdä asioita eri tavalla kuin muut suomalaiset, on myös hauska tartuttaa joulumieltä.

Ei kirpaise

Valolystiin palaa vuosittain satoja euroja, kun Saarinen haalii lisää ja korvaa rikkinäistä. Se ei silti joulumiestä kirpaise.

Ripustussavottakaan ei kirpaise. Loppujen lopuksi se ei edes vie yhteensä kuin joitain tunteja, jokuselle päivälle jaettuna.

– Ei se tunnu työltä. Se on mielekästä hommaa, kun näkee kättensä jäljen, Saarinen sanoo ja ynnää, että kertyneet rutiini ja välineistö ovat myös helpottaneet hommaa.

– Iirolla on harjanvarsista ja kitaratelineestä tehty ripustusvälinekin, Kolu kertoo.

Kun juhla-ajan jälkeen on aika ottaa jouluiset valot pois ja tammi-helmikuussa loputkin, ei silloinkaan kirpaise.

– Olisi kornia, jos olisi joulupukki tammikuussa. Joulun odotustahan varten jouluvalot ovat. Sitten, kun kaikki on otettu pois, tulee kevät ja alkavat uudet operaatiot, puutarhatouhujenkin mies toteaa.