Ylöjärven Uutisissa julkaistiin reilu kuukausi sitten 100-vuotiaan Leena Hämeen haastattelu. Luin sen kiinnostuneena, sillä haastattelussa käsiteltiin menneiden vuosikymmenten koulumaailmaa paikallisesta näkökulmasta. Häme toimi Ylöjärven yhteiskoulun ensimmäisenä rehtorina vuodesta 1958 vuoteen 1976.
Haastattelussa mainittiin, että Hämeen suosituista lehtipakinoista on koostettu kirja. Jostain syystä tämä jäi kummittelemaan mieleeni, ja lopulta poikkesin työmatkallani Leijaan lainaamaan kyseisen pakinakokoelman.
Olen lukenut Lennun pakinoita Syksy on kypsyys -teoksesta rauhalliseen tahtiin, yhden silloin, toisen tällöin. Olen jo ehtinyt uusiakin kirjan, kun kuukauden laina-aika täyttyi. Pakinat eivät olleet niin humoristisia kuin tekstilajin perusteella kuvittelin, mutta kiehtovia kurkistuksia menneisyyteen yhtä kaikki.
Näytin lukiolaisillekin paria Lennun pakinoista, ja yhdessä pohdimme, millaiset olivat kalossit ja mitä on tullut ompeluseurojen tilalle. Eniten kuitenkin houkutti miettiä, miten kukin meistä itse kuvaisi muistelevalla sävyllä tämän päivän arkeaan. Saadapa elää satavuotiaaksi ja pysyä terävänä! Muistot ovat todellakin elämän rikkaus – kiitokset niiden jakamisesta pakinoitsija Lennulle!
Minulle jäi Hämeen teksteistä sellainen olo, kuin olisin itse jotenkin paremmin linkittynyt osaksi Ylöjärveä. Olen asunut täällä vuodesta 2006, sillä muutimme paikkakunnalle heti kun sain Ylöjärven lukiosta lehtorin viran.
Työpaikan sekä omien lasten kaveripiirien ja koulunkäynnin myötä paikalliset kuviot ovat tulleet tutuiksi, mutta silti olen kenties turhankin usein viitannut itseeni eteläpohjalaisena.
Viihdyn Ylöjärvellä. Olen saanut täältä hyviä ystäviä, joiden kanssa voin lenkkeillä tai keskustella kirjallisuudesta. Työpaikallani Ylöjärven lukiolla menee tällä hetkellä ehkä paremmin kuin koskaan: Koulutuskeskus Valon puitteet ovat modernit, työilmapiiri innostava ja valtakunnallista tunnustustakin on saatu niin tiimijaksosta kuin Yrittäjyyslinjasta. Kunpa vastaava tilanne saataisiin luotua peruskoulunkin puolella opettaville täkäläisille kollegoille.
Niin, olen nykyään ylpeästi ylöjärveläinen. Vuodet kuluvat ja paikallisia muistoja kertyy koko ajan enemmän.
Taru Kumara-Moisio
