Kohta on puoli vuotta täynnä siitä kun kuntalaisaloite perusopetuksen turvaamiseksi luovutettiin silloiselle kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle. Työhön kuluu kaikki siihen käytettävissä oleva aika, sanotaan. Puolessa vuodessa kuntalaisaloitteesta määrätyn lain mukaan valtuuston on aloite käsiteltävä. Koko maankattavasta aloitejärjestelmästä on vaikea löytää enemmän allekirjoituksia kerännyttä aloitetta. Riittääkö
1 101 nimeä siihen, että perusopetuksen resurssit nähdään tärkeänä valtuustoissa? Aloitteessa kyse on viidestäsadastatuhannesta eurosta kaupungissamme, joka budjetti on vajaan kahdensadan miljoonan euron luokkaa.
Nimet riittävät siihen, että asia käsitellään erityisesti. Jos valtuuston päätös aloitteen mukaisesta lisäresurssoinnista tehdään samoilla perusteilla kuin leikkaus tehtiin vuosi sitten, niin raha myönnetään reilun enemmistön tukemana. Silloin leikkaus perusteltiin kunnan ja yleisten talousnäkymien varsin huolestuttavalla tilanteella. Päätös nojasi sen tekohetkellä voimassa olevaan tietoon taloustilanteesta. Kukaan ei varmasti halunnut leikata leikkaamisen ilosta. Meidän kaikkien onneksi viime talvena taloudessa tapahtui käänne parempaan. Käänne aktivoi joukot aloitteeseen mukaan. Kuluvan ja parin tulevan vuoden kasvun ennakoidaan olevan perustellusti rohkaisevan hyvää. Verotulojen kehitys on ennakoitua parempaa. Työttömyys vähenee. Vienti kasvaa. Teollisuus investoi. Kauppa käy.
Taloudessa on paremmat ajat kuin miesmuistiin. On selvää, että pitkän taantuman kuoppaa tasoitellaan kauan. Tarkkaa ja vastuullista taloudenpitoa tulee luonnollisesti jatkaa. Voisiko tarkaksi ja vastuulliseksi taloudenpidoksi nähdä, että vahvistetaan nyt kasvun aikana perusopetuksen tasoa? On väärin jättää jälkipolville velkaa euroissa, samoin on väärin jättää velkaa menestymisen edellytyksissä. Tätä edellytysten velkaa kuntatason koululeikkaukset tekevät eikä sitä pysty maksamaan takaisin.
Tätä kirjoitettaessa 1. lokakuuta ei ole tiedossa kaupunginhallituksen eikä valtuuston päätöstä asiassa. Valtuutettujen arvot ja kauas katsomisen kyky tarkentuvat lähiaikoina asian käsittelyssä. Se on tiedossa, että lisäresurssointia puoltamattomia, keskiarvoa tavoitteena pitäviä, argumentteja löytyy muun muassa opetushallituksen ja kuntaliiton keräämistä tilastoista oppilaskohtaisista kustannuksista. On outoa, että em tilastojen perusteena olevien tietojen kerääminen ja vertailulukujen laskenta suoraan kuntien vahvistetuista tilinpäätöstiedoista antaa eri lukemia. Toisistaan poikkeavat lukemat ja niiden ahkera analysointi lienee saanut osan valtuutetuista ja virkamiehistä tuskastumaan tiedon täsmällisyyden tavoittelussa.
Heiveröiset perusopetuksen resurssit ovat kestämätön valinta. Nykylapset joutuvat ottamaan vastaan niin paljon, että vanhempi polvi on lirisemässä sen ymmärtämisessä. He ottavat vastaan mm aiempien polvien aikana syntyneet kestävyysvajeen ongelmat, ilmaston muutoksen tuomat muuttoaalto- ja sää haasteet, maapallon väestön kasvun, energian- ja puhtaan veden riittävyyden paineet sekä kasvavan tietomäärän ja tiedon käsittelyn kasvavan nopeuden. Lisäksi he saavat vielä tukun muita haasteita, mahdollisuuksia unohtamatta, joita emme kykene vielä nimeämään. Ovatko nämä suuren maailman asioita, joita pienessä Ylöjärvessä ei kuulu ajatella ja ratkaista? Eivät ole, koska Ylöjärven peruskoulussa kasvavien lasten ja nuorten tulevaisuutta ei ajatella eikä ratkaista missään muualla maailmassa.
TIMO HALTTULA,
vihreät (sit.),
aloitteen vastuuhenkilö
