ELY ja Ylöjärvi

Vuosien mittaisessa suhteessa on tietysti erinäisiä käänteitä. Lähtökohtaisesti viranomainen heijastelee nykyisiä lakeja. Silti lyhyesti sanottuna sanoisin ELY-keskuksen uskottavuuden olevan nollaluokkaa ja sillä pitäisi siten olla vaikutuksia myös paikalliseen toimintaan.
Ylöjärven uudessa rakennusjärjestyksessä on yksityiskohtia, joista ELY-keskus on valittanut. Periaatteessa se on laillista mutta käytännössä enemmän kuin kummallista. Syystä että yksi asioista on aiemmin mennyt läpi ilman huomautuksia muutamassa muussa Pirkanmaan kunnassa. Ensimmäisen virkkeeni sana suhde on enemmän kuin herkullinen ilmaus.
Samassa rakennusjärjestyksessä on kohtuullisen järkevä suunnittelutarvealue. Sana suunnittelutarveratkaisu valitettavasti tipauttaa heti 50 prosenttia lukijoista pois. Kyse on rakennuslupaa edeltävästä menettelystä. Lähtökohtaisesti pelkkä rakennuslupa on myönnettävä, jos selkeitä esteitä ei ole. Suunnittelua vaativilla alueilla pitää vähän aprikoida, haittaako uusi rakennuspaikka tulevaa kaavoitusta tai tuleeko lähelle uusia moottoriteitä tai rautateitä.
Ylöjärven kaupungin hallintosäännössä on tällä kohtaa ongelma. Päätöstä suunnittelutarveratkaisusta ei tee demokraattisesti valittu luottamushenkilöistä koostuva toimielin. Näin voidaan kyllä hallintosäännössä määritellä. Lisäksi nykyisessä toimintamallissa on se ikävä piirre, että virkamiehen päätöksestä voi valittaa vain hallinto-oikeuteen. Ei siis uutta käsittelyä kaupungin sisällä. Sopii vain kysyä, kuka jaksaa penätä oikeuksiensa perään ja valittaa Hämeenlinnaan? Muille kuin asianosaisille paikallisen päätöksen perustelut eivät ole edes julkisia.
Eräs paikallinen perustelu nykyiselle epädemokraattiselle menettelylle on se, että takavuosina ELY-keskus usein valitti luottamusmiesten päätöksistä. Sopii vain ihmetellä, onko ELY-keskus aivan yksin jaksanut seurata paikallisia päätöksiä. Salaliittoteoreetikkojen mielestä vinkkimiehet ovat olleet liikkeellä.
Uusin käänne on sitten ELYn valitus tunnetun yrittäjän Jutta Gustafsbergin lomakylähankkeesta. Maallikkona en tietenkään ymmärrä kaikkia kaavoituksen kiemuroita. Sen nyt käsittää jokainen, että Suomessa on liian vähän taloudellista aktiviteettia. Omakohtaiset rajoitukset ovat omaan jalkaan ampumista.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on kaikkitietävä. Sen mukaan pitää asemoida kauppakeskukset. Se tietää, millä hinnalla maanomistaja on halukas myymään omaisuutensa. Kaupunkilaisten syvät rivit tietävät kyllä, että on vain yksi laki. Viisas tietää myös sen, että jokaisessa Suomen kunnassa sitä sovelletaan eri lailla. Joskus myös ELY-keskus voi soveltaa. Mahdollinen seuraamus mahtuu kyllä mappeihin.

marko@markotaipale.fi