Soppeenmäen perhepäivähoitajat vievät hoitolapsensa metsään joka viikko. Puiden katveessa leikitään eri leikkejä kuin puistossa, ja kumpuilevassa maastossa motoriikka kehittyy paremmin kuin pihassa.
Toimitukseen saapuu vinkki harakanpesästä. Eikä mistä tahansa pesästä, vaan jättimäisestä sellaisesta. Siis katsomaan.
Ja tottahan tosi, pesä on melkoinen. Lasten nimeämällä kuvitteellisella Harjuharakalla on myös oma postilaatikko ja postilaatikossa vieraskirja, jota kuka tahansa kävijä saa täyttää.
Pesässä lauletaan ja satuillaan
Joko alkaa valjeta? Kyse on soppeenmäkeläisten perhepäivähoitajien pesästä, jossa hoitajat käyvät joka torstai leikkimässä kuudentoista hoitolapsensa kanssa.
Pesä on kookas siksi, että kaikkien pitää mahtua sinne laulamaan ja leikkimään.
– Olemme myös lukeneet pesässä satuja ja tehneet tehtäviä, kertovat hoitajat.
Pääsiäisen aikaan pesästä löytyi munankuoria. Ja joulun alla postilaatikkoon oli ilmestynyt kirje, jonka mukaan Tiina-tontulta oli kadonnut lettinauha – ei kuin etsimään.
Metsä on paras toimisto
Perhepäivähoitajat rakensivat pesän yhdessä lasten kanssa Soppeenharjulle, Maunussuon kupeeseen viime syksynä. Lapset pitävät metsässä leikkimisestä. Se on erilaista kuin puistossa tai sisällä oleminen.
– Myös motoriikka kehittyy metsässä aivan eri lailla kuin puistossa.
Motoriikan kehittäminen on erityisen tärkeää siksi, että lapsista suurin osa on vasta kaksi- tai kolmevuotiaita. Muunkin ikäisiä toki on, nuorin on alle yhden, ja vanhimmat ovat eskarilaisia.
Metsässä olo on mieluista myös perhepäivähoitajille.
– Kuka ei tykkäisi tällaisesta toimistosta? Tuija Helin kysyy ja levittää kätensä.
– Tämä on sitä paitsi tunteita herättävä ja palkitseva ammatti. Me perhepäivähoitajat olemme onnekkaita, kun saamme tehdä tätä työtä ja olla samalla ulkona, lisää Päivi Niemi.
Porukka kokoontuu joka päivä
Soppeenmäen perhepäivähoitajat ja heidän hoitolapsensa tapaavat joka aamupäivä. Harakanpesän lisäksi porukka kokoontuu puistossa ja jumppasalilla.
Vaikka hoitajat tekevät työtä kukin omassa kodissaan, isossa porukassa oleminen kehittää sosiaalisia taitoja.
Hoitajista Tuija Helin, Anu Heikkilä ja Pirkko Mäkinen ovat kaupungin työntekijöitä, ja neljäs hoitajista, Päivi Niemi, on yksityinen perhepäivähoitaja.
Runko käy moottorikelkasta
Entä mitä mieltä lapset ovat metsäpaikastaan?
Veljekset Daniel, 4, ja Mikael, 3, Karjalainen leikkivät metsässä usein kotileikkejä ja leijonaa. Välillä he myös pitävät puunrunkoa moottorikelkkana.
Peppi Pelttari, 5, kertoo, että tytötkin leikkivät kotia, mutta myös kissoja.
Ja hauskaa on.
Kommentointi on suljettu.