Sama ikoni elää toisinnoissa vuosisadoista toiseen. Raija Hakala maalaa ikoninsa jopa leipälaudalle.
Joka toinen viikko Varikolla kokoontuu luovuutta ja intoa pirskahteleva ryhmä: ikonimaalarit. Joskus maalatessa vierähtää kolmekin tuntia. Aiemmin ryhmää vetänyt Maila Maunula väittää, ettei ole enää ryhmän vetäjä vaan että ryhmä on itseohjautuva.
Kaiharilainen Kaija Hakala on vähän eri mieltä.
– Kynä höyryten edelleen kirjoitamme muistiin Mailan kommentit. Maila on paras opettaja, jonka kanssa olen saanut maalata. Muutenkin on mukava vaihtaa mielipiteitä toisten maalareiden kanssa: tietoa tippuu joka puolelta, Hakala kertoo.
Hän aloitti ikonien maalaamisen vähän alle kymmenen vuotta sitten, mutta posliinia hän on maalannut yli 40 vuotta.
– Ikonimaalaus alkoi kesäkurssista, jolle lähdin ystäväni seuraksi, kun hän kovasti houkutteli. Olin kurssilla ainut aloittelija mutta sain hyvää opastusta.
Hakala maalaa pohjustetulle puulle, joskus jopa leipälaudalle. Pitkulaisia ja patinoituneita leipälautoja hän metsästää huutokaupoista. Viime aikoina laudat ovat olleet kiven alla.
Ikonimaalauksessa käytetään vain vähän synteettisiä värejä ja aineita, ja se miellyttää Hakalaa.
– Ikoni on oikeastaan aina toisinto. Sanotaan, että ensimmäisen ikonin maalasi aikoinaan Luukas. Se oli Jumalan äiti Madonna, ja tavallaan sama kuva on yhä olemassa, koska siitä on tehty yhä uusia ja uusia toisintoja. Minäkin teen ikonini aina mallin pohjalta.
Hakalan persoonallinen sormenjälki on yleensä pieni kukka kallionkolossa tai muualla kuvan reunassa.
