Siivikkalan kaupunginosa Ylöjärven ja Tampereen rajalla tunnetaan kaikesta muusta kuin raskaasta rockista. Pirkanmaan vauraimpiin lukeutuva asuinalue on lapsiperheiden suosikki, jossa on kaikin puolin turvallista viettää ruuhkavuosiaan.
Viime vuoden lopulla lintukodon eräästä omakotitalosta kuului kuitenkin kummia. Matalana möyrynneet kitarat, tukevat rumpukompit ja sangen tutulta vaikuttanut lauluääni kiinnittivät varmasti monen ohikulkijan huomion.
Hard rock -suosikki Doom Unit hioi Siivikkalantien varrella uusia biisejään.
– Eivät naapurit valittaneet tietääkseni yhtään. Täällä on ihan kohtuullisen hyvä äänieristys, rumpali Julli Väkevä naurahtaa.
Väkevän kotitalon erillisessä yksiössä sai alkunsa kuun lopussa julkaistava albumi III.
Suuren yleisön tietoisuuteen neljä vuotta sitten ponnahtaneen Doom Unitin päätyminen ylöjärveläiseen lähiöön oli monen tekijän summa. Kaikki alkoi, kun Väkevä muutti perheineen Tampereelta Siivikkalaan pari vuotta sitten.
– En tiedä, onko tämä tila tehty alun perin vierashuoneeksi vai alivuokralaisia varten. Bändihommiin erillinen yksiö sopi kuitenkin hyvin, rumpali kertoo parinkymmenen neliömetrin huonetta katsellessaan.
Laulaja Jarmo ”Jape” Ylinikka kuuntelee Väkevää nyökkäillen. Kun Doom Unit jäi viime vuoden lopulla keikkatauolle, oli päätös rauhalliseen ja sijainniltaan vaivattomaan treeniluolaan siirtymisestä kaikin puolin luonnollinen.
– Tämä on meille periaatteessa treenikämppä numero kaksi. Paljon on tämän ulkopuolella tupakkaa poltettu, Ylinikka hymähtää.
Kahdesta aiemmasta pitkäsoitostaan viisastuneena nelihenkinen rockpumppu ei tällä kertaa tinkinyt esituotantovaiheesta tippaakaan. Siivikkalan leppoisassa ympäristössä Ylinikan biisi-ideat jalostettiin kaikessa rauhassa niin valmiiksi, ettei itse levytysstudiossa tarvinnut enää keksiä pyörää uudelleen.
Niinkin oli nimittäin aiemmin käynyt.
– Ekalta levyltämme muistan ikuisesti sen, että vielä studiolle ajettaessa mietimme Jullin kanssa, miten jokin rumpukomppi voisi mennä. Siinä sitä sitten naputeltiin auton kojelautaa ja jammailtiin matkalla Helsinkiin, Ylinikka nauraa.
Vuonna 2008 perustettu Doom Unit on ehtinyt tätä ennen julkaista jo kaksi pitkäsoittoa. Niistä molemmat – etenkin debyyttialbumi Cross the Line – ovat löytäneet tiensä suomalaisten rockdiggareiden levyhyllyihin varsin hyvin.
Aiempi, kiireen sävyttämä levyntekotapa ei siksi ole Ylinikan mukaan sen huonompi kuin tämäkään.
– Jos nyt pitäisi aloittaa jo seuraavan levyn tekemistä, en liputtaisi suoralta kädeltä kummankaan tavan puolesta. Uudesta albumistamme kuitenkin toivottavasti kuulee, että sovituksia on mietitty selvästi aiempaa pidempään, hän pyörittelee.
Raskasta ja kevyttä, kevyttä ja raskasta
Doom Unitin musiikkia on vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn genreen. Yksi voi kutsua sitä rockiksi, toinen hard rockiksi ja kolmas hevimetalliksi. Viimeisestä yhtye haluaa kuitenkin sanoutua irti.
– Tämän päivän hevi on pirun tylsää, eikä meillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Kaikki vertaukset vanhoihin, hyviin bändeihin kuten Kiss, Black Sabbath tai Lynyrd Skynyrd kelpaavat meille, koska vaikutteemme tulevat pitkälti niiltä, Ylinikka toteaa.
Viime aikoina radioissa on soinut bändin tuore single Get Away. Etenkin Radio Cityn ja Radio Rockin soittolistoilla kovassa rotaatiossa ollut kappale on poikinut Väkevälle ja Ylinikalle jo paljon palautetta.
– Kommentit ovat olleet yllättävän positiivisia. Get Away on monella tapaa erilainen biisi kuin mitä olemme aiemmin tehneet. Ei sellaista raskasta perusjyystöä kuin yleensä, miehet kuvailevat.
Yleisesti ottaen uutta III-albumia voi kutsua sangen värikkääksi kokonaisuudeksi. Biisien tempot ja lyriikoiden tunnelmat vaihtelevat keskenään suuresti, vaikka Doom Unitin tunnistettava pohjavire säilyy. Jos bändistä on tykännyt aiemmin, ei tämäkään levy tuottane pettymystä.
– Kai tämä sitten meiltä kuulostaa, kun sellaista palautetta olemme kuulleet… Itse sitä on vaikea sanoa, koska asiaa ei musiikkia tehdessä oikeasti huomaa, Väkevä pohtii.
– Kirjoitin kaikki levyn biisit tietoisesti niin, että laahaavissa kappaleissa sanat eivät ole kamalan synkät, mutta menevissä biiseissä ovat. Se tuo mukavaa kontrastia, kun lyriikat eivät ole suoraan sidoksissa muun musiikin luomaan tunnelmaan, Ylinikka paljastaa.
Fanien reaktio jännittää
Tämän kesän musiikkifestareita poikkeuksellisesti sivusta seurannut Doom Unit odottaa jo kuumeisesti sitä hetkeä, kun keikkalavat jälleen kutsuvat. Levynjulkkareiden jälkeen tiedossa on varmuudella ainakin kuusi esiintymistä marraskuun loppuun mennessä.
– Luulisin, että keikkakalenteriin tippuu vielä jotain täytettä. Rockmusiikille pitäisi Suomessa olla aina kysyntää, vaikka ilmeisesti nyt eletäänkin taas pientä suvantovaihetta, Väkevä tuumii.
Vanhojen fanien saaminen takaisin keikoille ja levykauppaan ei ole Doom Unitillekaan mikään itsestäänselvyys. Suomen rockskeneen nousee koko ajan uusia, lupaavia bändejä, jotka lohkaisevat oman osuutensa musiikkityylin ystävistä.
Ylinikka myöntää jännittävänsä sitä, miten parin vuoden levytystauko vaikuttaa tulevan albumin ja kiertueen suosioon. Laulajan mieli on kuitenkin luottavainen.
– Sanoisin, että toinen levy oli vaikeampi tehdä kuin tämä kolmas. Nyt sitä ei enää samalla tavalla miettinyt, voiko debyytin kovan menestyksen toistaa. Tekeminen oli rentoa koko ajan, ja hyviä biisejä piti jättää levyltä myös pois, Ylinikka pohtii.
– Joillekin bändeille tällainen parin vuoden tauko on ollut lopulta vain hyvästä. Toivottavasti meillekin, hän päättää.
+++++
Doom Unitin III-levyn julkaisukeikka Tampereella Jack the Roosterissa perjantaina 23. elokuuta.