Sata vuotta ehtaa ylöjärveläisyyttä

Koko ikänsä Ylöjärvellä asunut Leeni Myllykangas elää nyt toisenlaisissa maisemissa kuin lapsena. Paljon on muuttunut mutta jotain pysynytkin, varsinkin yksi: Ylöjärvi on koti.
satavuotias, Suomi 100, Leeni Myllykangas
Leeni Myllykankaan elämä on jättänyt oman arvokkaan siivunsa Ylöjärven historiaan. – Koko ikänsä Ylöjärvellä asuneita ja varsinkaan sataa vuotta täällä asuneita ei ole paljon. Äiti on harvinainen henkilö! tytär tuumaa. Satavuotiskekkereissään Myllykankaan kutreja koristi tämä kaunis seppele.

Vuosia sitten helmikuisena pakkaspäivänä syntyi Ylöjärvelle uusi asukas, Leeni Koivula, nykyinen Myllykangas.

Perheen ja sen ainoan pienokaisen asuinsijana oli vanhempien perustama Koivulan talo Mikkolantien varressa. Suurin piirtein nykyisen Mikkolantien sijoilla suikertanut väylä oli tuolloin Tampere–Vaasa-maantie.

Pienen talon väki piti lehmää ja kasvimaata, vaikkeivät vanhemmat viljelijöitä olleetkaan. Isä oli osuusliikkeen kuljetusmies ja äiti kodin emäntä. Noihin aikoihin oli oltava osin omavarainen. Taloa ympäröi kylä.

Muutama viikko sitten samainen Leeni Myllykangas täytti sata vuotta, nyt jokusen kivenheiton päässä entisestä kotipirtistä, Keihäsniemen palvelutalossa. Oli juhlaväkeä, harmonikansoittoa, laulua ja iso kakku.

Kahden juhlahetken väliin mahtuu kokonainen vuosisata, ja sitä on Myllykankaan ja tyttären Arja Myllykankaan hämmästyttävää ajatella.

– En ole koskaan juonut viinaa tai polttanut tupakkaa. Kysyin kerran lääkäriltä, onko tämä syy siihen, että olen elänyt pitkään. Hän sanoi, että kyllähän elämäntavat vaikuttavat.

Muuttunut maisema

Satavuotisjuhlat vietettiin varsin toisenlaisella Ylöjärvellä kuin synnyinhetki.

Tampere–Vaasa-väylä kulkee nyt entisestä Mikkolantiestä hiukan sivussa  isona valtatienä, joka ensi muodossaan ilmestyi 1960-luvun alulla.

– 1920- ja 1930-luvuilla liikennemäärät olivat ihan erilaisia, tytär vertaa ja jatkaa, että menopelitkin olivat toista maata.

– Kyllähän hevosillakin mentiin, satavuotias nyökkää ja ynnää, että vaikkapa linja-autoja kulki vain harvakseltaan.

Maisema on muutenkin kovin erilainen. Vanhoja taloja on purettu ja uusia rakennettu, kerrostalojakin. Myllykankaan kotitalonkin tilalle on rakennettu uusi. Samalla väkiluku ja vaikkapa kauppa- ja koulukavalkadi ovat kasvaneet.

– Ei kai Ylöjärvi nyt niin iso paikka ole vieläkään, mutta onhan se tietysti muuttunut, juhlakalu suhteuttaa.

Tytär ynnää elinkeinorakenteen muutoksen. Maanviljelyvaltaisuus on vaihtunut laajaan työnteon kirjoon.

– Se, mikä on rakennettu täyteen, oli ennen peltoa.

Siinä rinnalla muuttui myös Myllykankaan oma elämä. Neito kävi tamperelaisateljeessa oppimassa ompelijaksi ja päätyi sitten pariinkin pukutehtaaseen töihin. Hän meni naimisiin, ja 1940-luvulla syntyi kaksi lasta. Kotitaloa korjattiin ja laajennettiin vuosien varrella.

1980-luvulla elämä tuli uuteen vaiheeseen. Miehen kuolema toi surua, ja Myllykankaan kuntokin alkoi vähitellen heiketä. Lopulta vuonna 2011 naisen oli turvallisinta muuttaa palvelutaloon.

Näihin elämän haasteisiin on ollut sopeutumista.

– Ei se mitään mukavaa ole. Mieli on ollut paha monessa asiassa.

Tyttären mielestä äiti on kuitenkin sopeutunut ihailtavasti.

– Hän on ollut sitkeä ja joustava – muttei kuitenkaan ilman ponnistuksia.

Ympäröivän Ylöjärven muutokset on ollut helpompi sulattaa. Asioita tulee ja menee, eikä niitä usein pysähdy miettimään. Onpa moni asia ollut todella ilokin ottaa vastaan.

– Aikanaan Ylöjärvellä ei ollut lääkäriäkään. Palvelut ovat parantuneet huimasti, tytär huomauttaa.

satavuotias, Suomi 100, Leeni Myllykangas
Tasavallan presidentti tahtoo muistaa Suomen satavuotisjuhlavuonna sata vuotta täyttäviä. Presidentiltä voi pyytää onnittelukirjeen juhlakalulle. Leeni Myllykankaan tytär ilmoitti presidentin kansliaan äitinsä merkkipäivästä, ja posti toi arvokkaan kirjeen.

Pysyvyydestä perustaa

Mutta ei ihan kaikki ole muuttunut. Ylöjärvellä osuu silmään vielä vanhaakin, etenkin perinteikkäitä taloja, kuten Mikkola, Mäkkylä, Saurio, kirkko ja Räikkä.

Luonnonläheisyys on yhä läsnä. Myllykankaan lapsuusmaisemista ihmisiä virkistävät yhä esimerkiksi Keijärvi ja harju.

– Lapsena aina kiipesimme  harjulle ja teimme kransseja kissankäpälistä ja söimme mansikoita.

Myllykankaan omassa elämässä ovat säilyneet sitkeä luonne ja lapset. Vanha kotitalokin pysyi naisen asuinsijana aina vuoteen 2011. Ja toki elämän perustarpeet ja arkinen elämänkulku ovat aikana kuin aikana samoja.

– Mutta välineet tarpeiden tyydyttämiseen ovat vaihtuneet, tytär täsmentää.

Kaksikon mielestä jonkinmoinen pysyvyys on hyvästä.

– Muutokset ovat tietysti tarpeellisia, mutta tietty pysyvyys antaa perustaa, tytär toteaa.

Paljasjalkaiselle täkäläiselle Ylöjärvi merkitsee kaikkea.

– Se on minun kotini. Ja isänikin on täältä. Minä olen varmasti ylöjärveläinen.

Kommentointi on suljettu.