Asuntilasta poikki

Vitsissä voi olla totta toinen puoli. En ole veljeni vartija ja enkä siten tiedä, missä hengessä otsikon kommentti on heitetty. Joka tapauksessa ylöjärveläisen poliitikon lausahdus jää näin elämään. Maailmaan mahtuu erilaisia poliittisia ideologioita. Kaikki eivät halua asua kommuunissa, joten muita ei kannata siihen pakottaa. Sen sijaan julkisen sektorin tosiasiallinen toiminta on ratkaisevaa.
Perustuslain mukaan jokainen saa valita asuinpaikkansa. Sitä en ole selvittänyt, mitä lainsäädäntö sanoo kuntalaisten tasavertaisesta kohtelusta. Joka tapauksessa aika pahaan tilanteeseen on tultu. Nimittäin palveluja ei tarjota tasavertaisesti jokaiseen osoitteeseen. Ihmisten pitää muuttaa palvelujen ääreen. Tähän täytyy heittää vastapalloa.
Suomalainen maatalous kestää kansainvälistä vertailua antibioottien käytön ja salmonellan esiintymisen suhteen. Millä vuosikymmenellä nämä asiat saavat kunnollisen arvostuksen, on ihan arvailujen varassa. Peltojen rinnalla on Suomessa metsää. Metsien biomassan käytön ekologisen kestävyyden osalta esiintyy parranpärinää. Olen varma, että puunkäyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Tarkkaa muotoa on vaikeampi ennustaa. EU:n ja Suomen ilmastotavoitteissa metsillämme on väistämättä jokin rooli.
Tätä taustaa vasten maaseudun olemassaolon oikeutus on vankalla pohjalla. Ei se kokonaan tyhjene, vaikka miten sitä yritettäisiin. Ennemmin kunnallispolitiikka kaipaa tosiasioiden tunnustamista. Toki politiikka on lopulta rahojen käyttöä eri kohteisiin. Ilman huolellista sisällön tuntemista ja arvokeskustelua ei voi päästä hyvään lopputulokseen. Arkisen elämän pitää jalkautua voimallisemmin valtuustojen tasolle.
Pessimisti ei näe parempaa tulevaisuutta. Soteuudistus on sellainen kortti, joka kannattaa ensin katsoa. Periaatteessa maakunnallisesti järjestetty terveydenhoito voi tasoittaa mukavasti kuntien rajoja ja tuoda leveämpiä hartioita toiminnan resursseihin. Asiat hoidetaan kaikille samalla tavalla. Kunnilla voi nyt olla omia, jopa tulkinnanvaraisia käytäntöjä.
Kuuluisa pessimisti löytää itselleen lisää valittamisen aihetta. Itsenäinen Suomi juhlii 100. vuottansa. Siinä sivussa sotaveteraanien avustamista on lisätty oikein budjettivaroin. Mutta ei pidä siis olla liian iloinen. Palveluja ei tulla todellisuudessa tarjoamaan aivan kaikille. Etäisyyksiä ja resursseja käytetään perusteluina. Sote voimaan ja äkkiä!
Lisää eriarvoisuutta Suomen kuntakenttään tuo veroprosenttien vaihtelevuus. Tuhansien eurojen erot perheiden kesken eivät ole oikein. Sopeutuminen toteutuu todennäköisesti kiinteistöjen arvon kautta ja eikä sekään mukavaa ole. Virkkusen kuntauudistus ajoi karille ja kunnolla. Karavaani jatkaa kulkuaan.
marko@markotaipale.fi