Oppilaskunnan hallituksen arkiliikuntahaaste oli varsin onnistunut hauska pikku idea, joka viritti tärkeän asian äärelle.
404 kierrosta pikku pururadan ympäri. Siinä Viljakkalan yhtenäiskoulun 4B-luokan saldo viikon mittaisesta välituntien kävelyhaasteesta. Oppilasta kohden se teki 27 kierrosta.
– Melkein kaikki luokaltamme kävivät päivittäin kiertämässä rataa. Itse taisin käydä jotain 47 kertaa. Ihan kivaahan se oli. Siinä sai urheilua, luokan oppilas ja oppilaskunnan hallituksen jäsen Miika Lapikisto kertoilee.
4B oli alakoulun voittajaluokka. Palkintona olivat pillimehut ja mokkapalat koko luokalle. Yläkoulun voittajaluokan 7B:n tulos jäi yhteensä 19 kierrokseen eli 1,27 kierrokseen per oppilas.
– Olihan se ihan kivaa. Kävinköhän neljä kertaa. Kaverit eivät oikein lähteneet mukaan, luokan oppilas ja oppilaskunnan hallituksen rahastonhoitaja Adveliina Koskinen selittää ja ynnää, että muukin tekeminen söi välituntiaikaa.
Alakoululaiset syttyivät
Tammikuussa järjestetyn haasteen juonena oli kiertää koulun hiekkakentän ympärillä pururataa ja raportoida kierrokset kävelypassiin välituntivalvojan kuitattaviksi.
Koko luokan kierrokset jaettiin luokan oppilasmäärällä, jotta saatiin vertailukelpoinen lukema yhtä kävelijää kohden.
– Saatiin tasapuolinen kisa luokan koosta riippumatta. Järjestimme luokkakilpailun, koska yksilökilpailussa olisivat voineet olla aktiivisia vain ne, jotka muutenkin liikkuvat, oppilaskunnan hallitusta ohjaava opettaja Sanna-Maria Koota viittaa ryhmätsemppiin ja pienenkin panoksen hyötyyn.
Kävelyyn päädyttiin, koska haluttiin innostaa liikkeelle niitäkin, jotka eivät välitunneilla tapaa liikkua pelien merkeissä. Pururadalla painelu taas valittiin vain pihalla kuljeskelun sijaan, koska sitä oli helppo mitata.
– Jos olisi yleistä liikkumista katsottu, olisi tarvittu jotkin aktiivisuusrannekkeet.
Yläkoulun selvästi alakoulun ykköspottia pienempi voittosaldo kuvastaa sitä, että yläkoulussa haasteeseen kaikkiaankin tartuttiin verkkaisemmin. Ykkös-vitosluokkalaiset sen sijaan olivat yleisesti innolla mukana.
– Ehkä yläkoululaisia eivät palkinnot kiinnostaneet. Ja alakoululaiset ovat varmaan kiinnostuneempia kilpailuista, Koskinen tuumii.
Kolmikko pohtii syiksi myös yläkoululaisten kaveripainetta ja alakoululaisten taipumusta touhukkaaseen välituntien viettoon ja yläkoululaisten haluihin taas hengailla.
– Tyytyväisiä olemme, että niin moni kuitenkin osallistui, Koskinen silti niputtaa tunnelmat.
Kaikki liikunta lasketaan
Arkiliikuntahaasteet ovat olleet viime vuosina trendi. Oppilaskunnan hallitus ei kuitenkaan ryhtynyt tempaukseensa niinkään tämän ilmiön innostamana, vaan idea tuli ohjaavalta opettajalta, joka oli kuullut vastaavasta koulutuksessa. Idea vain tuntui kivalta.
Kolmikko silti tietää, että arkiliikunta on yleisesti kannustamisen arvoinen juttu.
– Kyllähän se piristää, kun käy haukkaamassa happea eikä ole vain sisällä. Jaksaa sitten paremmin tunneilla, Koskinen perustelee.
Arkiliikunta myös havahduttaa siihen, että yhtä kelpoja liikkumisen tapoja on monia ja että monenlaista kokeilemalla voi löytää jotain omalta tuntuvaa.
– Olen huomannut ajattelua, että voisi sanoa harrastavansa liikuntaa vain, jos käy ohjatuissa treeneissä, opettaja ihmettelee.
Arkiliikunta on myös helppo keino lisätä liikkumisen määrää pikku vaivalla, ohimennen.
– Miikankin luokalla henkeä kohden tuli helposti puoli tuntia päivässä lisää liikuntaa, ope huomaa.
– Ja ilmastonmuutoksenkin takia arkiliikunta on tärkeää. Ei tuhlattaisi bensiiniä, Koskinen keksii.
Kolmikko uskoo, että haasteilla voi oikeasti olla vaikutusta, vaikka vastareaktiotkin ovat mahdollisia.
– Jos haaste on mahdollinen. Ei jokin 250 kyykkyä päivässä motivoi, Koskinen arvioi.
– Ja asiaa pitää nostaa aika ajoin esiin. Muuten se tuppaa unohtumaan, opettaja lisää.