33 000 asukkaan kasvukaupungilla on monet kasvot. Moisiolla asustavat Pirkko ja Heikki Rönkkö saapuivat Ylöjärvelle 1960-luvulla mielenterveystyön perässä. Elämäntyönsä Keijärven sairaalassa tehnyt eteläpohjalaispariskunta kertoo viihtyvänsä Ylöjärvellä, vaikka hitaat hämäläiset aluksi mietityttivät.
Vuonna 1965 Ylöjärvi oli 8 700 asukkaan kunta, joka tunnettiin pienenä tuppukylänä Tampereen kainalossa. Tuona vuonna Keijärven alueelle nousi uusi 200:n hoitopaikan psykiatrinen sairaala, joka houkutteli työntekijöitä pitkienkin matkojen päästä. Töiden perässä tuppukylään päätyi tuolloin myös eteläpohjalainen nuoripari Pirkko ja Heikki Rönkkö kahden pienen tyttärensä kanssa.
– Ylöjärveä sanottiin tuolloin eteläpohjalaisten Mekaksi, sillä tänne muutti paljon eteläpohjalaisia työn ja koulutuksen perässä, Heikki Rönkkö muistelee 1960-luvun Ylöjärveä.
Hänen pohjalaisilla puhelahjoilla siunattua puolisoaan järkytti alkuun se, miten ujon ensivaikutelman hämäläisistä sai.
– Suuttomia, puhumattomia, kuvailee Jurvassa kasvanut ja alati höpöttävä Pirkko Rönkkö.
Hämäläisistä ei kuitenkaan hätäännytty ja pariskunta päätti antaa Ylöjärvelle mahdollisuuden. Niinpä he rakensivat nykyisen omakotitalonsa kaurapellon keskelle Moision alueelle ja tekivät lopulta elämäntyönsä mielenterveyspotilaiden parissa Keijärven sairaalassa.
Ylöjärvi on pitänyt hengissä
Rönkköjen mukaan Ylöjärvi on kohdellut heitä hyvin. Itsekin hoitotyötä tehnyt pariskunta kehuu vuolaasti kotikaupungin tarjoamia terveyspalveluita, joihin on voinut aina luottaa.
– Olen ihmetellyt, miten tällaista vanhaa viitsitään edes hengissä pitää, Pirkko Rönkkö nauraa.
Jo 1970-luvulla kunnanvaltuustossa istunut Heikki Rönkkö vakavoituu, kun puheeksi tulee terveyspalveluiden tulevaisuus Ylöjärvellä. Työnväenpuolueen mies pitää todennäköisenä sitä, että hoidon taso tulee laskemaan ja ihmiset ovat yhä eriarvoisemmassa asemassa hoidon saannin suhteen.
– Tiedän jo nyt paikkakuntalaisia, joilla ei ole pienen eläkkeen takia mahdollisuutta kustantaa kaikkia heille määrättyjä lääkkeitä. Tulevaisuudessa heitä on yhä enemmän, hän pohtii.
Heikki auttaa, Pirkko nauraa
Mielenterveystyöstä eläköityneellä pariskunnalla hoitotyö jatkuu vielä nykypäivänäkin
tuttavaperheen lasten hoitamisena kolmannessa sukupolvessa. Heikki Rönkkö tunnetaan kylällä palvelusmiehenä, joka auttaa milloin ketäkin. Oli kyseessä sitten vaimon kuskaaminen kirjastoon tai tuttavan käyttäminen kauppareissulla, on Heikki aina valmiina auttamaan.
Pirkko taas tunnetaan Ylöjärvellä taiteilijasieluna. Lukutoukaksi tunnustautuva nainen kertoo käyttävänsä aktiivisesti Leija-kirjaston palveluja – kutsuttiinhan hänet kirjaston peruskiven muuraukseenkin. Lukemisen lisäksi hän harrastaa kirjoittamista ja runoilua Etelä-Pohjanmaan murteella.
– Olen tällainen hullu ja nauratan sillä itseäni, hän sanoo.
Rönköt antavat Ylöjärvelle erityismaininnan maistuvasta kraanavedestä, jota heidän poikansakin kuskasi aikoinaan Helsinkiin asti. Veden tapaan elämä kotikaupungissa on maistunut vähintään yhtä makealta eikä pariskunta tiedä osaisiko oikeastaan missään muualla edes asua.
– Emme me kai täältä pois muuttaisi kun hautapaikkakin on jo varattu, Heikki Rönkkö miettii.
– Komiaa tuloo oltua, ku tiätää miston kotoosi ja mihinkä on tullu, Pirkko Rönkkö luikauttaa.
Kommentointi on suljettu.