Viime aikoina eri medioissa (muun muassa Helsingin Sanomat) on pyörinyt keskustelua yhdestä tämän ajan ilmiöstä – sähköisestä urheilusta eli e-urheilusta. Helsingin Sanomat muun muassa haastatteli erästä Suomen parhaiten palkatuista kilpapelaajista, joka tienaa vuodessa 300 000 euroa.
Tästä päästäänkin otsikossa mainittuun aiheeseen: onko e-urheilu oikeasti urheilua? Varsinkin vanhempi väki monesti mieltää tietokoneilla ja konsoleilla pelattavat pelit keskenkasvuisten hömpötykseksi, poikkeuksiakin toki on. Itsekin tunnen varttuneita pelaajia.
Fakta on toki, ettei e-urheilu ole samassa kategoriassa perinteisen urheilun kanssa, ei ainakaan kaikilla tavoilla. Hiki nousee e-urheillessa harvemmin pintaan ja lihaksiakaan ei juuri käytetä kämmeniä ja muita satunnaisia ruumiinosia lukuun ottamatta. Koko touhu on voisi helposti tuomita turhanpäiväiseksi.
Näin en kuitenkaan tee. Täytyy myöntää, että itse 32-vuotiaana kuulun siihen sukupolveen, jonka aikana tieto- ja pelikoneet alkoivat levitä kotiin kuin kotiin. Meilläkin seisoi laite jos toinenkin kotona vuosien varrella. Lähtökohtani on siis melko ”tekniikkanatiivi”.
Olen päässyt seuraamaan kilpaurheilua sekä normaalilajien että e-urheilun puolella. Olen kulkenut pikkupojasta lähtien sukulaisteni pelejä seuraamassa kentän laidalla ja nähnyt urheilun eri skaalat, sekä tunne- että suoritustasolla.
Olen myös aktiivinen tietokonetapahtumakävijä tietokoneharrastuksestani johtuen. Suomessa e-urheilun suurinta lippua kantaa tällä hetkellä kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Assembly-tapahtumat. Varsinkin helmikuisin järjestettävä Assembly Winter on painottunut vahvasti pelaamiseen kilpapelaamisen ollessa iso osa sitä.
Olen näissäkin tapahtumissa päässyt seuraamaan suorituksia aivan lähietäisyydeltä, kiitos internetin sekä isojen videonäyttöjen kautta välitettävien live-lähetysten. Havaintoni ovat olleet kovin samankaltaisia perinteisen kilpaurheilun kanssa.
Kummassakin tapauksessa onnistumisen riemu ja murheen alho sekä kaikki niiden väliltä esiintyy koko skaalassaan. Yksilölajeissa yksilöt ovat enemmän esillä, joukkuelajeissa korostuu joukkuepelaaminen. Ja niin edespäin.
Jos vähänkään perehtyy tarkemmin e-urheiluun, huomaa helposti sen olevan todellinen asia urheilukentässä. Kaikkia se ei miellytä eikä ole tarvekaan miellyttää. Aivan kuten muussakin urheilussa. Annetaan e-urheilu olla oma itsensä ja tarjotaan sille tukemme, kuten urheilulle kuuluukin.
LEO RUNSAS
