Joulutunnelma viriää leivonnasta, koristelusta, musiikista, elokuvista… Ja kirjoista. Jollakulla on ikisuosikki, joka on kaivettava vuosittain esiin. Toisella taas kirja vaihtuu mutta kuuluu olennaisesti juhla-aikaan ja sen fiiliksiin. Kas tässä kolmen kirjastoammattilaisen perinteitä.
Kuvista seesteistä rauhaa
Visuaalisena ihmisenä kirjastonhoitaja Elisa Ranta tarvitsee joulutunnelman herättelyyn kauneutta. Sitä huokuu Anna Bergenströmin Talvitunnelmia-kirjasta.
Aina ensimmäisenä adventtina jo noin kymmenen vuoden ajan hän on hamunnut kirjan hyppysiinsä ja pystyttänyt sen telineeseen keittiön sivupöydälle.
Kirja nojailee avattuna joltain kauniilta sivulta, ja aika ajoin Ranta vaihtaa aukeamaa. Siinä lehteillessä hän pääsee myös ihastelemaan koko kuvakirjoa. Vaikka kirjassa riittää reseptejä, koristeluvinkkejä ja muuta puuhan itua, silmänruuan etsijä ei käytä teosta oppaana.
– Kuvat ovat pääasia.
Siksi kai hän ei kaipaa tarinallisiakaan kirjoja, lukemista.
– Eikä sellaisia joulutarinoita, joihin haluaisin palata, ole paljon.
Rauhoittavat, hämyiset kuvat ovat Rannan mieleen. Naisen toinen joulusuosikki onkin ylöjärveläisen kuvataiteilija Annukka Laineen Pyhät kuvat. Sitä Ranta silmäilee estetiikasta nauttien, uskonnollisen tematiikan sivuuttaen.
– Eikä kai ripaus hartautta jouluna pahaksikaan ole.
Joulukuvastoa on monissa muissakin kirjoissa, mutta se on usein Rannan makuun liian modernia tai suomalaisjoulusta poikkeavaa. Talvitunnelmia-kirjalla on tarjota tuttua menneiden aikojen henkeä.
– Lapsuusajan muistikuvat ja mielikuvat kolahtavat.
Lasten riemua ja nostalgiaa
Mauri Kunnaksen lastenkirjasta Joulupukki ja noitarumpu tuli kirjastovirkailija Mirja Halsinahon jouluklassikko jälkikasvun myötä, mutta se on purrut myös äitiin itseensä.
– Olen pohjoisesta, Lapista kotoisin, ja niistä revontulista tulee mieleen lapsuus. Kirjan lukeminen on minulle varmaan nostalgiaa ja kaipuuta, Halsinaho pohtii mutta ynnää kirjan herätelleen lapsillekin muistoja Lapin-matkaelämyksistä.
Kirjaan liittyy yhdessäolon perinne. Lasten kanssa sitä luettiin, kuvia tiirattiin ja elokuvaversiotakin katsottiin kiireettömästi yhdessä nautiskellen.
Ja uhkuuhan kirja niin tarinallaan kuin rikkaalla kuvituksellaan mitä jouluisinta tunnelmaa. Se jos mikä herättelee joulun odotusta. Soipa samaanin lahjojen katoamisesta kertova tarina aikanaan myös yhtymäkohtia lasten lahjojen varrontaan. Siinä sitten mietittiin, miten vekaroiden lahjat pääsevät perille.
Nyt lasten jo vartuttua Halsinaho yhä nappaa kirjan käsiinsä jouluisin. Mutta jos pilttien kanssa kirjan ääreen pujahdettiin toistamiseen – niin joulun alla kuin aattonakin, joskus kokonaan lukien, joskus selaillen – nykyään Halsinaholle riittää kerta joulussa.
– Luen sitä sitten, kun rauhoitun joulunpyhinä.
Jouluna pala omaa aikaa
Kirjastoautovirkailija Mikko Salosella ei ole tiettyä kirjaa, joka toistuisi joka kuusijuhla. Sen sijaan lukeminen ylipäätään on olennainen osa hänen jouluaan.
Salonen ei käytä kirjoja jouluun valmistautumiseen eikä perinteiseen joulufiilistelyyn, vaan niiden rooli on olla juhlan ohjelmaa. Isän mallia seuraillen hän on pikkupojasta saakka vetäytynyt lukupuuhiin aattona ja joulunpyhinä. Silloinhan näpeissä yleensä polttelevat lahjakääröstä paljastuneet kannet ja aikaakin lukemiselle urkenee.
– Joulu on myös uusien kirjojen aikaa.
Koska homman ydin on lukunautinnossa, kirjan ei tarvitse liittyä eikä se yleensä liitykään jouluun. Sitä paitsi Salosen mielestä valtaosa joulukirjoista ei ole hääppöisiä ja hyviä on lähinnä vain lapsille.
– Joulun kaupallistaminen ilmiönä on mennyt niin pitkälle, että sillä pystytään myymään myös huonoja kirjoja.
Joululueskelu voi joskus olla dinosauruskirjan selailua viisikesäisen pojan kanssa, mutta talvijuhlan lukuhetket ovat Saloselle eritoten laskeutumista omaan lukurauhaan.
– Meillä on menty jo monta vuotta ilman telkkaria. Siinä vaiheessa, kun talo hiljenee, on lukemiseen mahdollisuudet. Lukeminen on minulle omaa aikaa. Se on ylellisyys.
Comments are closed.