Teatteritunneilta eväitä lavalle ja elämään

Tamperelainen Suomen Teatteriopisto on kahden vuoden ajan juurruttanut näyttelijän taitoja esiintymisen nälkäisiin oppilaisiinsa taiteen perusopetuksen tunneilla Ylöjärvellä. Koska teatteritunnit ovat niittäneet kosolti kiitosta, kaupunki ja opisto sopivat, että opetus jatkuu parivuotisen pilottivaiheen jälkeenkin.
Minttu Halttula (vas.), Kia Syrjälä, Miia Koponen ja Harpo Hallivuo harjoittelevat satukohtausta, jossa taikalampun henki saapuu toteuttamaan esineen löytäjien toiveita.
Minttu Halttula (vas.), Kia Syrjälä, Miia Koponen ja Harpo Hallivuo harjoittelevat satukohtausta, jossa taikalampun henki saapuu toteuttamaan esineen löytäjien toiveita.

Suomen Teatteriopiston hallituksen puheenjohtaja Esko Raipia myhäilee tyytyväisenä kertaillessaan opistolaisten parin vuoden kokemuksia Ylöjärvellä.
Tampereen opetustiloista muun muassa Ylöjärvelle reviiriään laajentaneen opiston parivuotinen kokeiluvaihe päättyy toukokuussa. Jakson aikana niin vanhemmilta kuin tunteja vetäviltä opettajilta sateli kehuja.
– Opettajat ja vanhemmat ovat sanoneet, että lapset ovat oppineet keskittymään täällä, Raipia iloitsee.
Koska kaikkien osapuolten mielialat olivat tyytyväiset, opetusta päätettiin jatkaa.
– Sopimus on toistaiseksi voimassa oleva, Raipia kertoo.
Hän arvelee, että tunteja olisi tarjolla ainakin neljästä kahdeksaan vuotta. Niin kauan on nimittäin opiskeltava, jotta voi saada oppimäärän kasaan ja virallisen todistuksen kouraan.
Opiston väki suunnittelee, että tulevina vuosina kasvatetaan ryhmäkokoja ja perustetaan pari uutta ryhmääkin.
Eri-ikäisiä voidaan panna harjoittelemaan myös yhdessä.
– Niinhän se näyttämölläkin on, Raipia muistuttaa.

Sukellus näyttelijäntyöhön

Rinteen päiväkodin sali raikuu huhtikuisena tiistai-iltana.
Lasten teatteritunti on juuri alkanut, ja ryhmä verryttelee mieltä ja kehoa lämmittelyharjoituksilla.
Ryhmä kokoontuu piiriin ensin rauhoittumaan, sitten ravistelemaan käsiä ja jalkoja, jotta kroppa saadaan käyntiin. Tämän jälkeen arvotaan muutama lämmittelyleikki.
– Lämpät ovat kivoimpia, riemuitsee Olli Makkonen.
Tunti jatkuu näytelmäharjoitusten parissa. Ryhmä on valmistellut sadun maailmaan sijoittuvia kohtauksia. Muutaman oppilaan porukat harjoittelevat niitä ensin ja esittävät sitten aikaansaannoksiaan toisilleen tunnin lopuksi.
– Vuoden opetus on jaettu teemoittain. On esimerkiksi improvisaatiota, näyttelijäntyön perusasioiden harjoittelua ja tutustumista teatteriin taiteena ylipäätään, tuntia vetävä, varsinaista opettajaa Lotta Ansakorpea tuuraava Kirsi Karvonen ynnää.
– Tällä ikäryhmällä kohtausharjoitukset ovat mielekkäimpiä. Ne ovat kuin näytelmiä pienoiskoossa: niissä on alku, keskikohta ja loppu, hän jatkaa.
Satukohtaukset päätyvät toukokuun loppunäytökseen Tampereen Komediateatterin näyttämölle. Kukin ryhmä valmistelee tilaisuuteen oppituntien kaltaisia demoharjoituksia; ne ovat ryhmien opinnäytetöitä.
Luvassa ei siis ole näytelmää vaan konkreettisia koosteita siitä, mitä teatteriopistossa tehdään.
– Täällä ei näytellä vaan opiskellaan näyttelemistä, Raipia selvittää.

Tunteet on lietsottava pintaan

Teatteritaiteen perusopetus pureutuu näyttelijäntyön saloihin äänenkäytön ja elehdinnän perusasioista aina mieltä mullistavien tunteiden tulkintaan.
Teatteriopisto noudattaa virallista opetussuunnitelmaa.
– Seitsemästä kahdeksaan vuotta vanhojen oppilaiden kanssa lähestymme asioita hyvin pitkälle leikin avulla, Raipia kuvailee.
Harjoitellaan esimerkiksi sanallista ilmaisua ja äänenkäyttöä sekä esiintymisen fyysisyyttä ilmeineen ja eleineen.
– Mielikuvitus on kaiken lähtökohta. Se elementti on saatava liikkeelle, hallituksen puheenjohtaja painottaa.
Kun oppilaiden ikä karttuu, ryhdytään syventymään tunnemaailmoihin.
– Tarkastellaan itkua, naurua, surua, vihaa, Raipia listaa.
Tunteiden ydintä etsitään vaikkapa pohtimalla, miksi ihminen itkee tai nauraa. Avuksi mielen lokeroista kaivetaan omia kokemuksia, kuten isovanhemman hautajaiset tai riemukas uintiretki.
– Opettajan taitoa on saada lietsottua oppilas tunnemaailmaan.
Jokaisen on myös tärkeää oppia ottamaan vastaan ja antamaan kritiikkiä.
– Ajan myötä päästään keskustelevaan oppimiseen.  Näyttelijäntyön kaksi tärkeintä elementtiä ovat kuunteleminen ja vastaaminen, Raipia alleviivaa.
Kaikkea tätä ei opita hetkessä. Siksi opetus on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä ja oppilaatkin usein sitoutuvat harrastukseen tosissaan.
– Taiteen perusopetus on pitkä prosessi. Se tässä onkin, että tämä koukuttaa. Jos 20 oppilasta aloittaa syksyllä, ehkä kaksi jää parin vuoden aikana pois.
Myös Olli Makkonen ja Ella Murtomäki tuntuvat päässeen harjoittelun makuun. Kumpikin vakuuttaa, että eläytyminen tunnetiloihin on helppoa.
Makkonen sen kuin pudistaa päätä kysymykseen, jännittääkö esiintyminen koskaan. Ella Murtomäki on toisilla linjoilla mutta tietää jo, kuinka vatsassa kutittelevien perhosten kanssa pärjää.
– Lavalle meno jännittää, mutta olen tottunut siihen, koska harrastan taitoluistelua. Unohdan kuitenkin jännityksen aina, kun menen lavalle, tyttö kertoo.
Uusia taitojakin on Murtomäen plakkariin painunut.
– Olen oppinut puhumaan kovalla äänellä.

Ihmissuhdetaidot karttuvat

Opettajat haistelevat jatkuvasti kunkin oppilaan kykyjä ja erityistaitoja.
– Jos joku on esimerkiksi tosi taitava liikkuja, häntä kehitetään ja kannustetaan. Kannustaminen on tämän työn tärkeimpiä asioita, Raipia kertoo.
Jos jonkun oppilaan esiintymisessä välähtelee säkenöivää taitoa, opettajat voivat ruokkia lahjakkuuden haluja kurotella yli korkeankin riman.
– Jos on paljon taitoa, intensiivistä halua ja ennakkoluulottomuutta, kysymme, onko oppilas kiinnostunut näyttelemisestä ammattina.
Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tavoitella tähtiä. Teatteritunneilta tarttuu jokaiselle arvokkaita eväitä elämää varten.
– Yhdessä K-kaupassa on eräs meidän vanha oppilaamme kassalla. Hän sanoi kerran työstään, että tässä jos missä tarvitaan puhetekniikkaa ja improvisaatiokykyä, Raipia hymyilee.
Ansioiden listalle puheenjohtaja luettelee myös vuorovaikutustaitojen oppimisen, itseluottamuksen lisääntymisen, oman minän kehityksen ja suvaitsevaisuuden kasvun.

Ilmoittautumisaika siintää

Suomen Teatteriopisto otti askeleen Ylöjärvelle oma-aloitteisesti.
– Tilamme Tampereella eivät riittäneet. Mietimme jo, pitääkö osallistujien määrää rajata, mutta emme halunneet tehdä sitä. Niinpä ryhdyimme miettimään, mistä kunnista käy eniten oppilaita. Ne olivat Lempäälä, Kangasala ja Ylöjärvi, hallituksen puheenjohtaja kertaa.
Opisto pyöräytti pilotin rullaamaan kullakin paikkakunnalla.
Ylöjärvellä on vain lasten ryhmiä, mutta naapurissa Tampereella perusopetusta saavat myös aikuiset. Harrastajaryhmien lisäksi tarjolla on ohjaavaa koulutusta näyttelijäksi pyrkiville; karttuneet opit helpottavat pyrkimistä ammattiin valmistaviin kouluihin.
Varsinaiset ilmoittautumiset Ylöjärven tuleviin teatteriryhmiin koittavat kesällä. Mukaan voi silti hakea jo nyt.
– Vanhat otetaan ensin, sitten vasta uusia. Jos heinäkuussa on paikkoja auki, silloin otetaan lisää, Raipia selvittää.
Yläikärajaa ei ole, mutta lasten on oltava vähintään seitsenvuotiaita.
– Pyritään siihen, että oppilaat osaisivat jo lukea.
Raipian fiilikset Ylöjärvellä aherruksesta ovat mainiot.
– Näyttelijäopiskelijat ovat parhaimmillaan silloin, kun he jaksavat hymyillä kaksi tuntia harjoitellessaan ja vielä senkin jälkeen, kun he lähtevät. Yleispiirre on, että näillä oppilailla on aina hauskaa.

Kommentointi on suljettu.