Siivikkalan koulun neljäsluokkalaisten ryhmä sai yhteiskuntaopin tietoihin lihaa luun ympärille eduskuntataloon ja ikoniseen perheyritykseen Fazeriin suuntautuneella tiistaisella retkellään. Koululaiset paloivat halusta kokeilla parlamentissa televisiouutisista tutuksi tullutta pateryosterhissiä eli herrahissiä, mutta avointen osastojen pysähtymättä kulkeva ketju jäi kokematta. Vierailijat tapasivat siivikkalalaisen kansanedustaja Sami Savion (ps.) ja sastamalaisen työministeri Arto Satosen (kok.). Veera halusi tietää, mitä työministerin työhön kuuluu.
Pohjoismaista 1920-luvun klassismia edustava vuonna 1931 valmistunut eduskuntatalo kiinnostaa nuoria. Ylöjärveläisen Siivikkalan koulun opettaja Ulla Frimanin johtama neljäs luokka paloi halusta nähdä, mitä kaikkea 25 metrin korkeuteen kohoavaan kuusikerroksiseen parlamenttirakennukseen mahtuu Helsingin ytimesä. Jo mahtava pylväsportiikki avoportaistoineen sai vierailijoiden mielikuvitukset laukkaamaan.
Siivikkalalaiskoululaiset olivat valmistautuneet perusteellisesti Helsinki-päivään. Sen pääkohde oli eduskuntatalo.
Friman kertoo, että yhteiskuntaopintunneilla on puhuttu niin kansanedustajien tehtävistä kuin koko eduskunnan toiminnasta. Presidentinvaalien aikaan luokka kävi uurnilla ja valitsi tasavallalle presidenttiä.
– Yhteiskuntaoppi on monipuolinen aine. Tunneilla paneudutaan yhteiskunnan perusasioihin. Muun muassa olemme pohtineet rahankäyttöä eli talouden perusteita. Mielipiteen- ja sananvapaus on keskeinen oikeus. Käsittelemme sitä, mitä voi ja mitä ei voi toiselle ihmiselle sanoa. Monet asiat ovat tiiviisti sidoksissa hyviin käytöstapoihin, Friman sanoo.
Frimanin mukaan koululaiset tykkäävät jokapäiväistä elämää avittavasta yhteiskuntaopista ja sen konkreettisista teemakokonaisuuksista.
– Kun elämän perusasiat ovat kunnossa, arki rullaa. Kun koti ja lapset pitävät koulua arvossaan, lapset saavat opintiellä kestävän pohjan elämälleen. Lapsen on opittava myös tylsyyden sietämistä eli pitkäjänteisyyttä. On jaksettava, vaikka aina ja kaikki ei ole kivaa. Jaksamista on harjoiteltava, Friman painottaa.
– Hyvin paljon lapset ovatkin perillä yhteiskunnallisista oloista, Friman korostaa.
Frimanin mielestä myös opettajan vastuulla on ruokkia koululaisten innokkuutta.
– Minulla keinoina ovat säännölliset läksyt. Kun lapsella on vastuuta kotitehtävistä, hän tottuu niiden ohessa työntekoon, Friman toteaa.
Frimanin luokalla olevat pojat ja tytöt laulavat, askartelevat ja ahkeroivat monipuolisesti eri oppitunneilla. Perjantaisesta liikuntakerhosta on tullut kestosuosikki, jonne kaikki saapuvat intoa puhkuen.
– Kun koululaiset ovat näin sitoutuneita ja kauniisti käyttäytyviä, heidän kanssaan on ilo lähteä koulun ulkopuolelle. Yhteiskunnallinen arvo on sekin, etteivät koululaiset jätä ketään yksin, vaan ovat kavereita keskenään. Kiitän ja kehun lapsia aina, kun niihin on aihetta. Myönteinen palaute kannustaa, Friman kiittelee.
Eduskunta ja kansanedustajuus herättävät kysymyksiä
11-vuotias Helene Hallava tietää, miltä eduskuntatalo näyttää päälle päin, mutta hän haluaa nähdä, mitä kaikkea talon sisälle kätkeytyy. Menomatkalla vierailukohde hivenen jännittääkin.
– Minusta eduskuntatalo on juhlallinen, Hallava kuvaa lyhyesti.
Hallava on perillä kansanedustajista, mutta matkallaan hän odottaa saavansa selkoa, millaista on työskennellä parlamentissa, mitä kaikkea kansanedustajan työpäivään mahtuu ja kuinka pitkiksi työrupeamat venähtävät.
– Kotimaatani pidän turvallisena asuinpaikkana. Maamme saasteettomuus on hyvä asia, Hallava kertoo.
Hallava tähtää aikuisena syyttäjäksi, koska hänen mumminsa on tuomari.
– Tämä reissu on kiva poikkeus koulun arkeen, Hallava miettii.
Emma Reijasto, 10, ja Vivian Lahti, 10, istuvat retkibussissa vierekkäin pelaten eläinpeliä.
Reijaston mielestä Helsingin-matkan antia on muun muassa se, että ystävät saavat olla porukalla liikkeellä.
Lahtea kiehtovat etenkin eduskuntatalon erikoiset hissit. Miten henkilö pääsee seinättömän hissin kyytiin, askarruttaa häntä.
Reijasto ja Lahti haluavat kysyä työministeri Arto Satoselta hänen lempiaineistaan koulussa. Reijasto liputtaa liikunnan ja Lahti matematiikan puolesta.
– Lisäksi Satosen kielitaito kiinnostaa. Me opiskelemme alakoulussa englantia. Se on mukavaa.
Portaita ylös ja alas
Siivikkalan neljäsluokkalaiset saavat ensimmäisen tuntuman eduskuntatalosta, kun Ulla Friman tsemppaa heitä juoksemaan parlamentin komeita rappusia ylös ja alas. Homma käy kunnon treenistä, sillä portaita on 46 kappaletta. Samalla pikkukoululaisille tulevat tutuiksi 14 korinttilaista tyyliä edustavaa graniittista pylvästä.
Opas johdattaa koululaisryhmän eduskuntatalon pienoismallin äärelle. Hän esittelee labyrinttimäisen talon arkkitehtuuria ja tiloja. Arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin luomus käydään perusteellisesti lävitse. Tutuksi tulee myös Kalvolan punertavanharmaa graniitti, jolla eduskuntatalon julkisivujen ulkoverhoilu on tehty.
Ylöjärveläinen kansanedustaja Sami Savio todistaa, että uransa alkuaikoina hänkin saattoi eksyä eduskuntatalossa. Nyt kolmannen kauden parlamentaarikkona hän osaa sukkuloida ilmeikkäässä talossa paikasta paikkaan ja kerroksesta kerrokseen.
Jo kierroksen alkumetreillä huomaamme, että näillä koululaisilla on silmää kauneudelle. He pysähtyvät ihastelemaan art deco -koristeita, joita on niin lattioissa, seinissä, laipioissa kuin portaissa sekä kaiteissa. Sirénin kokonaistaideteoksessa on loputtomasti silmänruokaa.
Opas yllättää ryhmänsä esittelemällä näille tyypillisen puhelinhuoneen. Luonnollisestikaan kukaan ei tiedä, mikä koppi kaarevan oven takana on, koska lankapuhelimet ovat olleet jo vuosikaudet menneen talven lumia. Suomessa eletään modernia älypuhelimien aikakautta.
Ylväässä Valtiosalissa lapset kiinnostuvat maamme viiden presidenttien rintakuvista. Koululaisten kamerat napsavat, kun he ikuistavat mitä hauskempia kuvakulmia ilmeikkäistä valtiomiehistä. Erityisesti Kyösti Kallion rouheat viikset vetävät iloisia kuvaajia puoleensa. Kahdestatoista presidentistämme täällä näyttäytyvät K. J. Ståhlberg, L. K. Relander, P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio ja Urho Kekkonen.
Siivikkalalaiskoululaiset tahtoisivat erityisesti päästä niin sanottuun herrahissiin ja matkata sillä kerroksesta seuraavaan. Valitettavasti paternosterhissiin ei pääse, vaikka sen vaunut kutsuvasti rientävätkin kerrosten välillä. Se on omistettu kansanedustajien käyttöön. Opas kertoo, että hissierikoisuuden käyttäminen edellyttää kokemusta. Hissiin menevän on osattava loikata kyytiin ja sieltä pois.
Lehterillä koululaiset tapaavat työministeri Arto Satosen. Täällä lapset istuvat mukavasti verhoilluilla tuolilla ja ihmettelevät täysympyrän muotoista sylinterimäistä täysistuntosalia. Konkarikansanedustaja kertoo omasta urastaan kansanedustajana. Hänellä on menossa jo kuudes kausi Arkadianmäellä. Satonen viittilöi puhemiehen koroketta ja kertoo itsekin siellä istuneensa. Nykyinen työministeri näyttää paikkansa niin ministeriaitiosta kuin istuntosalistakin.
– Minä olen toivetyössäni, Satonen kiteyttää, ja hän kannustaa vieraitaan kiinnostumaan politiikasta ja innostumaan poliitikon urasta.
Satonen muistuttaa, että hänen elämässään on paljon muutakin kuin kansanedustajuus ja ministeriys.
– Pelaako joku teistä shakkia, Satonen etsii haastajaa.
– Myös liikunta on tärkeällä sijalla elämässäni. Olen todellinen lentopallofani, Satonen puhkuu intoa.
Satosen kännykkä on nytkin äänettömällä. Koululaiset silmäilevät istuntosalia, joka on pyhitetty vain kansanedustajille ja muutamille eduskunnan virkamiehille.
– Jos jonkun kansanedustajan kännykkä pirisee ääneen salissa, hän joutuu tarjoamaan kaikille kollegoilleen kahvit eduskuntatalon kahvilassa. Meitähän on täällä yhteensä 200, Satonen muistuttaa.
Eduskunnan esite kiinnostaa
Tervetuloa eduskuntaan -esite on Siivikkalan neljäsluokkalaisten mieleen.
Vierailijoiden mielestä esitteen mielenkiintoisinta antia on keskiaukeama, jossa on selkeä kansanedustajagalleria. Siinä nykyiset 200 parlamentaarikkoa ovat istumajärjestyksessä.
Arto Satonen kysyy vierailtaan, mitä puolueita Suomessa on. Ylöjärveläiskoululaiset luettelevat kaikki eduskunnassa olevat ryhmät.
– Eduskunnan tärkein tehtävä on säätää lait. Lisäksi eduskunta päättää valtion tulo- ja menoarviosta eli budjetista ja hyväksyy Suomea koskevat kansainväliset sopimukset, työministeri valistaa.
Satonen pääsi vastaan siivikkalalaisten koululaisten kysymyksiin.
Veera halusi tietää, mitä työministerin työhön kuuluu.
– Työministeri käsittelee työllisyys ja toimivat markkinat -osastoa koskevat asiat. Osaston vastuulla ovat muun muassa työllisyys ja työpolitiikka, yleinen työpoliittinen sääntely, työ- ja hyödykemarkkinoiden toimivuus ja siihen liittyvät elinkeinopoliittiset kysymykset, ministeri kiteytti.
Veeraa kiinnosti lisäksi, mistä asioista Satonen saa päättää.
– Yksin en päätä mistään. Täällä kaikki 200 kansanedustajaa osallistuvat päätöksentekoon.
Nooa tiedusteli, onko kansanedustajuus ja ministeriys unelmatyötä vai haluaisiko Satonen tehdä jotain muuta. Satosen vastaus oli napakkuudessaan vakuuttava. Toiveammatti ja unelmatyö.
Enna otti puheeksi ajankohtaisen asian.
– Miten päädyitte korottamaan arvonlisäveroa?
Satonen maalasi yleiskuvan Suomen valtion taloudellisesta tilasta ja sen välttämättömästä vakauttamistarpeesta.
Eero kertoi ministerille, että ”meidän luokka liikkuu paljon”. Häntä kiinnosti, ehtiikö ministeri työpaljoudeltaan liikkua paljon.
Satonen kertoi suhteestaan jokapäiväiseen liikkumiseen, johon hän haluaa kannustaa kaikkia suomalaisia.
Vivian tahtoi kuulla, mikä oli Satosen lempiaine koulussa. Hän oli vannoutunut historian ystävä ja suurkuluttaja.
MATTI PULKKINEN
