Lenkkeilykaveri, leikkiseuraa lapsille tai vinkki hyvästä uimarannasta – muualta muuttaneiden äitien Facebook-ryhmästä löytyy monenlaista tukea uusylöjärveläisille äideille. Ennen kaikkea ryhmässä tutustutaan ja vaihdetaan kuulumisia aikuisten kesken.
Aamusade on kastellut Sammalkujan puiston Asuntilassa, mutta se ei pikkuisia rakennusmiehiä haittaa. Vähän kosteassa hiekassa pysyvät hiekkalinnatkin parhaiten kasassa. Kaste ei hidasta myöskään puistoa ees taas juoksevia viikareita – kurahaalari pitää kuivana.
Neljän äidin, Jenni Härkösen, Marjo Mäntylän, Laura Furun ja Marika Lammisen, päät kääntyilevät suuntaan ja toiseen, kun he yrittävät pitää silmällä vilkkaan lapsilauman liikkeitä.
Naisia yhdistää äitiyden lisäksi se, että he ovat uusylöjärveläisiä. Tuon kokemuksen he jakavat noin 160 kaltaisensa kanssa Facebookin Muualta muuttaneet äidit Ylöjärvi -ryhmässä.
– Aika tavallinen tarina ryhmäläisillä on se, että ihminen muuttaa työn perässä Tampereelle ja päätyy Ylöjärvelle asumaan, eikä hänellä ole täällä päin sukulaisia tai tuttuja, kertoo Härkönen, toinen ryhmän ylläpitäjistä.
Tuollainen on myös Härkösen tarina. Keski-Suomesta kotoisin oleva Härkönen muutti Tampereelta Ylöjärvelle nelisen vuotta sitten. Hän on ollut muualta muuttaneiden äitien ryhmässä mukana alusta asti ja alkoi sen ylläpitäjäksi viime vuonna.
– Kantaylöjärveläisiin on hankala tutustua, kun heillä on jo omat piirinsä täällä, Härkönen sanoo ja saa muulta porukalta komppausta.
Tukea äitiyteen ja ylöjärveläistymiseen
Muualta muuttaneiden äitien Facebook-ryhmään kuuluu erilaisia äitejä: läheltä ja kaukaa tulleita, vasta muuttaneita ja pitkäänkin asuneita, vauvojen ja kouluikäisten lasten vanhempia, pariutuneita ja yksinhuoltajia.
Ryhmästä voi etsiä vaikka uutta ystävää, kahvitteluseuraa, leikkikavereita lapsille tai käytännön neuvoja elämään Ylöjärvellä. Jäseniä yhdistävät kuitenkin äitiys ja halu verkostoitua muiden äitien kanssa.
– Olemme pitäneet leikkitreffejä lasten kanssa mutta myös käyneet keilaamassa ja iltaa istumassa vain äitien kesken, Härkönen kertoo.
– Ihmiset ovat saaneet kavereita tätä kautta. Olen itsekin tutustunut uusiin ihmisiin.
Ryhmässä on tapana, että päivittäin joku avaa ryhmän seinällä keskustelun päivän kuulumisista. Halukkaat voivat jakaa kuulumisiaan, ja samalla voidaan vaihtaa vinkkejä ja neuvoja.
– Vähän väliä joku siellä tiedustelee, missä on hyvä uimaranta, tai kysyy tietoa kunnan palveluista tai kokemuksia päiväkodeista, Laura Furu kertoo.
– Se, että olemme päivittäin aktiivisia verkkokeskustelussa, on varmasti monelle merkittävä asia, ainakin minulle, ryhmän toinen ylläpitäjä Marjo Mäntylä pohtii.
Ryhmään ei haluta päästää mainostajia tai muita ulkopuolisia, joten siihen liittymiseksi täytyy pyytää lupa ylläpitäjiltä. Härkösen ja Mäntylän mukaan porukkaan pääsevät kuitenkin kaikki halukkaat ylöjärveläiset äidit. Ja mikseivät isätkin.
– Jos julkisesta profiilista näkyy, että käyttäjällä on lapsia ja hän asuu Ylöjärvellä, niin hyväksymme ryhmään. Kaikki eivät tietystikään halua kertoa Facebookissa kaikkea itsestään, joten siinä tapauksessa pyydämme laittamaan meille ylläpitäjille viestiä, Härkönen sanoo.
Netissä matala kynnys tutustua
Sammalkujan puistotreffeillä jotkut äideistä tapaavat nyt ensimmäistä kertaa, mutta osa on jo kavereita keskenään. Kaikkien neljän äidin tarina on samankaltainen: asuttuaan parissa muussa paikassa he ovat päätyneet Ylöjärvelle tuntematta paikkakunnalta ketään.
– Luulen, että ilman Facebookia verkostoituminen olisi aika vaikeaa. Silloin kun muutin tänne, tutustuin ainoastaan tarhakavereiden äiteihin ja naapureihin. Nyt Facebook-ryhmien kautta olen tavannut jo monta uutta ihmistä. Ylöjärvi tulee ihan uudella tavalla tutuksi, kertoo nelisen vuotta Ylöjärvellä asunut Marjo Mäntylä.
Jenni Härkönen uskoo, että Facebookin kautta on matalampi kynnys aloittaa keskustelu vieraan ihmisen kanssa kuin kasvotusten. Leikkipuistoissa ja vauvakerhoissa äidit usein tuntevat toisensa vain Pekan tai Liisan äiteinä.
– Seisoimme erään äidin kanssa samassa puistossa vuoden, ennen kuin tiesimme edes toistemme nimeä, Härkönen kertoo.
– Olen työssäkäyvä, eikä minulla ole edes mahdollisuutta mennä puistoon aamupäivisin, jolloin muut äidit yleensä käyvät siellä. Tämä on ainoa väylä, jonka kautta olen päässyt tutustumaan ihmisiin vieraalla paikkakunnalla, vuoden verran Ylöjärvellä asunut Laura Furu kertoo.
Uusi kaveri voi löytyä naapurista
Muualta muuttaneiden äitien ryhmässä pidetään listaa, johon jokainen voi halutessaan merkitä, missä päin kaupunkia asuu. Näin on helppo etsiä vaikkapa lenkki- tai leikkiseuraa omilta kotikulmilta.
Seitsemän vuotta Ylöjärvellä asunut Marika Lamminen muutti kahdeksan kuukautta sitten Lakialaan. Uuden kodin lähiseuduilla ei ole puistoja tai muitakaan kokoontumispaikkoja, joissa voisi tavata muita äitejä. Hän liittyi ryhmään puolisen vuotta sitten.
– Olen löytänyt ryhmän kautta kotimme lähistöltä lenkkikaverin sekä kyläilykaverin, jolla on samanikäisiä lapsia kuin minulla.
Laura Furun mukaan pienten lasten äideille on tärkeää, että tuttavia löytyy omalta lähiseudulta.
Hän liittyi ryhmään parisen kuukautta sitten, koska ei ollut ehtinyt tutustua uudella kotipaikkakunnalla naapureita lukuun ottamatta vielä kehenkään.
– On ollut hienoa tutustua samalla paikkakunnalla asuviin. Täältäkin on kuitenkin sen verran matkaa Tampereelle, että sinne täytyy ottaa ihan asiakseen lähteä ystäviä tapaamaan. On ihanaa, että lähellä asuu joku ihminen, jota voi tavata ilman suuria suunnittelemia.
Äidit kaipaavat yhteisöä
Äidit vaikuttavat olevan erityisen aktiivinen ryhmä sosiaalisessa mediassa. Suomen käytetyimpien verkkosivujen kärkipäässä keikkuvat viikosta toiseen äideille suunnattujen Vauva- ja Kaksplus-lehtien keskustelupalstat. Ylöjärven mammat -ryhmässäkin on yli 1 000 jäsentä.
– Luulen, että se on se elämänvaihe. Kun jää äitiyslomalle, ei ole enää työ- tai opiskeluyhteisöä ympärillä. Ihmisille on kuitenkin todella tärkeää kuulua johonkin yhteisöön tai porukkaan. Varmaankin suurin osa netin äitiyskeskusteluista ja -ryhmistä onkin kotiäitien aloittamia, Laura Furu arvioi.
– Silloin kun opiskelee tai on töissä, näkee joka päivä ihmisiä. Kun on hoitovapaalla, voi mennä monta päivää, ettei näe muita aikuisia kuin omaa puolisoaan, Härkönen pohtii.
