Venyttelyohjelma, palovaroittimen testauskeppi, avannosta pelastava kelluntaliivi – mikä näitä yhdistää? Ainakin se, että ne ovat keksintöjä. Ja ne ovat kaikki syntyneet Heikki Mäkkylän päässä.
Kaikki alkoi Maatilan turvallisuus -kilpailusta puolitoista vuotta sitten. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja kumppaneiden järjestämässä kilpailussa etsittiin keinoja vähentää tapaturmia maatiloilla. Maanviljelijänä leipätyönsä tekevä Mäkkylä lähetti kisaan viisi ehdotusta.
– Palkintoja ei tullut, mutta lippalakin sain.
Suurimpana palkintona voi kuitenkin pitää kipinää keksimiseen. Mäkkylän ehdottamat ideat jatkoivat elämäänsä ja saivat seurakseen tukun muita. Mies laskeskelee, että hänen keksintösaldonsa on nyt kymmenen.
Keksinnön ei tarvitse olla Pelle Pelottoman luomusten veroinen tekninen härveli.
– Keksintö voi olla väline, mutta se voi olla myös tapa toimia. Keksintö on ratkaisu johonkin pulmaan tai tarpeeseen, Mäkkylä määrittelee.
– Hyvä keksintö on yleensä todella yksinkertainen. Mietitään vaikka jakoavainta, jolla on tehty miljardeja euroja rahaa – kuinka yksinkertainen sekin on!
Kutsukoot
kylähulluksi
Mikä sai maanviljelijän innostumaan innovaatioista?
– Kai minulla on keksimiseen jokin kyky, onhan tämä maanviljelys joka päivä ongelmien ratkaisua, Mäkkylä pohtii.
Mäkkylän ensimmäinen patentin saanut keksintö on palovaroittimen testausväline. Se on keppi, jolla voidaan maasta käsin painaa palovaroittimen testausnappia.
– Suomessa loukkaantuu useita ihmisiä vuosittain, kun he tippuvat keittiöjakkaralta tarkastaessaan palovaroitinta.
Myös toinen kilpailusta lähtenyt keksintö on saanut tuulta alleen. Palojarru-nimisen maatilan sammutuslaitteiston idea syntyi omakohtaisesta kokemuksesta.
– Meillä paloi kesäkeittiö mökillä saaressa, ja siellä sählättiin kaiken maailman uppopumppujen kanssa.
Mäkkylän mielessä alkoi kehittyä idea sammutuslaitteistosta, jollaista tilanteessa olisi tarvittu. Täysin itsenäinen vesijohtoverkosta ja sähköverkosta, liikuteltava ja ulkotiloihin sopiva.
Mäkkylä sai kehitystyöhön mukaan vanhan tuttunsa Reijo Karppisen Dynasetiltä. Kehittäjäjoukkoon liittyivät myös tamperelainen palomestari Ari Viitanen, projekti-insinööri Markku Perälä ja tämän kollega Lauri Markkula.
Porukka on työstänyt keksintöä yhdessä vuoden. Prototyyppi tuodaan julki heinäkuussa Joensuun maatalousnäyttelyssä.
Testauskepin ja sammutuslaitteiston tavoin Mäkkylän keksinnöt kumpuavat arkisista parannusehdotuksista.
– Ideat tulevat usein välähdyksinä. Jokin asia vain jää hämäämään, jos se ei toimi. Sitä alkaa miettiä, miten asian voisi tehdä paremmin.
Kun Mäkkylä veneretkellä grillatessaan kaipasi piristystä makkarapainotteiseen grillikulttuuriin, hänen mielessään kehittyi idea padasta, jossa voisi hiilloksella kypsytellä vaikka perunat poikineen. Markkinoilla ei ollut kasattavia polttopuidenkantotelineitä – sellainen täytyi siis kehittää.
Kylähulluksi leimautumista keksijä ei karsasta.
– Saahan sitä aina kuulla vitsejä pellepelottomista ja spedepasasista. Ei haittaa, jos minua kutsutaan kylähulluksi, päin vastoin, Mäkkylä sanoo naurahtaen.
Vaikka keksinnöt ovat Mäkkylälle hauska harrastus, niiden tarpeellisuus motivoi keksijää.
– Se on hieno tunne, kun oivaltaa jotain. Ja se, kun tietää, kuinka suuri apu näistä keksinnöistäni on monelle. Niillä voidaan pelastaa ihmishenkiäkin.
Hyvä idea ei
takaa menestystä
Keksijä löytää esikuvia läheltä.
– Ylöjärveläinen teollisuushan pohjautuu pitkälle keksintöihin: Lamino keksi laminoidun tuulilasin, Dynaset hydrauliikkavälineitä ja Pinomäki metsäkoneita, Mäkkylä listaa esimerkkejä.
Eli kun on saanut kuningasidean, voiko sen vain tuupata markkinoille ja jäädä odottamaan rikkauksia?
– Vaikka olisi kuinka hyvä tuote, niin se ei vielä takaa mitään! Mäkkylä täräyttää.
– Markkinoille pääsy on äärimmäisen hankalaa.
Mäkkylä tietää, mistä puhuu. Hän on kiertänyt palovaroittimentestauslaitteen, tuttavallisemmin ”kepin”, kanssa vakuutusyhtiöitä, pankkeja, liikelahjataloja – tavannut kymmeniä ihmisiä ja kuluttanut satoja tunteja. Tuloksetta.
Mäkkylä arvioi, että kesämökit ja kodit mukaan luettuina kepille on viisi miljoonaa mahdollista käyttökohdetta. Kuitenkaan läpimurtoa markkinoille ei ole tullut.
–Tukku- ja vähittäiskauppa ovat Suomessa niin keskittyneitä, että muutamat isot toimijat voivat päättää, mitä ottavat myyntiin. Näillä on omat tehtaansa Kiinassa, mistä ne mielellään tilaavat tuotteet.
– Yksinäiselle keksijälle tuotteen markkinoille vieminen on aika lohdutonta puuhaa. Täytyy olla sellainen tuote, joka todella imee.
Lohduttomuuteen Mäkkylä ei kuitenkaan jää rypemään. Hän jatkaa kepin kehittämistä markkinakuntoon. Sammutuslaitteisto Palojarrun suhteen keksijä vaikuttaa hyvin toiveikkaalta.
Mäkkylän mukaan laitteen hankkiville maatiloille on alustavasti luvattu investointiavustusta elykeskukselta ja alennusta maksuista vakuutusyhtiöltä.
–Tästä laitteesta tulee maatiloille todella houkutteleva.
Kuka tietää, ehkä ylöjärveläisistä keksinnöistä mainitaan tulevaisuudessa metsäkoneiden, tuulilasien ja muiden ohella maatilan sammutuslaitteistot.
Keksiminen on
kallista puuhaa
Suomalaisten mielissä muhii tuhansia keksintöjä, Mäkkylä uskoo.
– Pelkästään Ylöjärvellä olen kuullut kymmenistä keksinnöistä, joita ihmisillä on pöytälaatikoissa. Kolme patenttiakin on tullut vastaan.
Keksintöjen kaivaminen pöytälaatikoista on Suomen menestyksen ydinkysymys, Mäkkylä uskoo.
– Suomi saadaan nousuun ainoastaan uusilla tuotteilla, uusilla liikeideoilla ja uusilla tavoilla toimia.
Keksintöjen tehtailu ei kuitenkaan ole halpaa puuhaa. Mäkkylä laskeskelee, että keppiin on uponnut tähän mennessä noin 20 000 euroa. Summa koostuu esimerkiksi patentoimismaksuista ja teollisen muotoilijan palkasta.
Ja työ on vasta puolivälissä. Rahaa tarvitaan vielä ainakin muovimuottien kehitykseen, tuotteen markkinointiin ja ensimmäisen erän valmistamiseen.
– Tarvitsisin noin 25 000 euroa.
Kuten markkinoille pääsy, myös rahoituksen saaminen keksinnöille on nykypäivänä – Mäkkylän sanoin – äärimmäisen vaikeaa.
– Pankeista ei saa näihin rahaa enää ollenkaan. Täytyisi kääntyä bisnesenkeleiden puoleen, jotka myös vievät oman osuutensa tuotoista.
Julkiselta puolelta helppoa rahaa on turha toivoa. Keksintöjen rahoitus on pääasiassa Uudenmaan elykeskuksen alaisen Tuoteväylä-palvelun heiniä. Se rahoittaa ensisijaisesti pienten yritysten kehitteillä olevia tuotteita. Kepille siellä on näytetty jo punaista valoa.
Seuraavaksi Mäkkylä kääntyy maaseudun kehitykseen rahoitusta antavan Kantri ry:n puoleen. Esittely yhdistyksen edustajan kanssa on jo sovittu.
Kysyttäessä, mikä on keksijöiden asema Suomessa, Mäkkylä pohtii pitkään ennen kuin vastaa.
– Ei se häävi ole. Kauheasti kannustetaan ja kehutaan tuotteita, mutta todellista apua jää kaipaamaan.
– Keksijöille pitäisi ehdottomasti olla yhden luukun palvelu. Tarvitaan paikka, missä on riittävä asiantuntemus ja missä voidaan arvioida, kannattaako tuotetta lähteä kehittämään ja neuvoa eteenpäin. Ja siinä paikassa pitäisi olla matala kynnys.
Viisaus asuu
Teboililla
Heikki Mäkkylä kokee, että hyvä verkosto on keksijän menestyksen perusta. Ikänsä jääkiekkoa pelannut ja parikymmentä vuotta Ylöjärven yrittäjissä vaikuttanut Mäkkylä on kerännyt vaikuttavan tuttavapiirin.
– Minulla on valtava verkosto, kun olen sählännyt vähän kaikkialla. Täytyy vain osata yhdistellä osaamista.
Tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi Mäkkylälle ovat muodostuneet patenttiasiamies, joka kannusti ensimmäisen keksinnön eteenpäin viemisessä, sekä teolliset muotoilijat, joilta saa tietoa esimerkiksi materiaaleista ja valmistusmenetelmistä.
– Jos vaikka joku nuori kaveri lähtee ihan pystymetsästä, ilman suhdeverkostoa, keksintöjen kehittäminen on hankalaa.
– Tuolla asuu todella suuri viisaus tuolla Teboililla, Deliwaylla ja Kesoililla (Vaasantien Neste). Ne ovat loistavia verkostoitumispaikkoja: niissä käy yrittäjiä ja työntekijöitä, eri alan ihmisiä. Jos on joku pulma, niin aika usein sieltä löytyy vastaus, Mäkkylä kertoo hymyillen.
Keksinnöt pois
pöytälaatikoista
Mäkkylä aikoo jäädä eläkkeelle maanviljelijän hommista parin vuoden päästä. Keksintötehtailua on tarkoitus jatkaa eläkepäivillä.
– Vaikea sitä on lopettaakaan. Joskus saatan herätä keskellä yötä, ja tulee jokin parannusehdotus mieleen.
Mäkkylä kannustaa kaikkia Suomen pöytälaatikkokeksijöitä viemään ideoitaan rohkeasti eteenpäin. Ensimmäisenä kannattaa piipahtaa patenttiasiamiehen juttusilla.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on ylä- ja alamäkeä. Varmasti tulee pettymyksiä ja välillä taas valonpilkahduksia. Jalat täytyy pitää tukevasti maanpinnalla.
Jos Joensuun maatalousnäyttelyssä esiteltävä sammutuslaitteisto menee kaupaksi, aikoo Mäkkylä juhlia tätä muun kehittäjätiimin kanssa omaa neuvoaan noudattaen: ei liian korkealentoisia suunnitelmia.
– Sanoin pojille, että kun saadaan pelastettua ensimmäinen eläin, mennään Teboilille ja juodaan munkkikahvit. Jos joskus saadaan pelastettua ihmishenki, niin mennään Teboilille ja juodaan hillomunkkikahvit.