Taide on ollut Riikka Hautamäen lohtu ja intohimo iän kaiken. Mutta mikä sai 35 vuotta itsensä taiteella elättäneen konkarin lähtemään työväenopiston kuvataiteen perusopetuksen tunneille? Uudet näkökulmat, tekniikat ja kontaktit nuoriin taiteen tekijöihin, kuuluu vastaus.
Oppikirjassa ollut lause ”Knowledge is power” uursi keskikoulun ensimmäisellä englannin tunnilla Riikka Hautamäen mieleen syvän muistijäljen.
Tyttö oli nimittäin loukkaantunut auto-onnettomuudessa ja joutunut olemaan koulustakin vuoden pois. Lannistumaton oppilas ajatteli tekstiä tuijottaessaan, että tieto todella on valtaa, tiedon avulla voi elämässä päästä pitkälle.
– Ajattelin, että jos olen koulussa ahkera, niin kyllä minä pärjään.
Vuosia ja vuosia tapahtuneen jälkeen Hautamäki seisoo Ylöjärvellä kirjasto Leijassa ja vieressä komeilee hänen maalaamansa akryylityö – nimeltään Knowledge is power.
Teoksensa avulla taiteilija haluaa pohtia nykymaailman välähdyksenomaista tiedonvälitystä.
– Uutiset vilahtavat älypuhelinten näytöllä, hän sanoo ja pyyhkäisee sormella kämmentään näyttääkseen, kuinka otsikot vaihtuvat pikaisesti seuraaviin.
Maalaus on triptyykki eli kolmesta erillisestä osasta koostuva teos. Sen keskimmäinen ja suurin osa työntää katsojan silmille läjäpäin sanomalehtiä ja kirjoja sekä lankapuhelimen ja kännykän.
– Kirjoja ja sanomalehtiä luetaan paneutuneemmin.
Taiteilijan mielestä perusteellisen lukemisen arvoa ei saisi nykypäivänäkään unohtaa.
Virikkeiden nälkä veti kurssille
Riikka Hautamäki on elättänyt itsensä taiteella jo noin 35 vuoden ajan.
Aimo osa urasta on kulunut posliinitaiteen parissa. Siihen hän sai oppeja Suomen ensimmäisiin lukeutuvalta posliinitaiteilijalta, Arabiassakin työskennelleeltä Sirkku Tuurnalta.
1980-luvun lopulla hän suoritti posliininmaalaajan mestaritutkinnon Riihimäen ammattioppilaitoksessa. Siihen vaaditut opinnot tuli jokaisen kokelaan hankkia omatoimisesti erilaisilta kursseilta. Todistuksen eteen oli käytävä työ- ja kirjallisessa kokeessa, joista selviytyäkseen hallussa piti olla mittava tukku taitoja aina polttouunin lämpötiloista alkaen.
Ennen posliininmaalauksen opiskelua Hautamäki ahkeroi Anian taidekoulussa, joka tunnetaan nykyään Pirkkalan taidekouluna.
Ruoveden taideyhdistyksen kesäkursseilla Hautamäen taidot hioutuivat monen nimekkään taiteilijan, kuten Outi Heiskasen, Lars-Gunnar Nordströmin, Kimmo Kaivannon ja Hannu Väisäsen, opissa. Lisäksi Hautamäki on pureutunut taiteen saloihin useilla kursseilla sekä Suomessa että ulkomailla.
Innostus taiteen tekoon on kuitenkin opiskeluaikaa varhaisempaa perua. 12-vuotiaana tyttönä Hautamäki sai puuseppäisältään lahjaksi öljyvärit ja tämän itse tekemät maalaustelineet. Se olikin sitten menoa: tyttö ihastui maalaamiseen ja suihki pensseleillään ahkerasti niin vapaahetkinään kuin työväenopistossa.
Tie on vienyt Hautamäen lukuisten taidekurssien opettajaksi opistoihin. Lisäksi hänen töitään on ollut esillä koko joukossa yhteis- ja yksityisnäyttelyitä.
Saattaakin kuulostaa erikoiselta, että kokenut ammattitaiteilija osallistuu taiteen perusopetukseen, joka tavallisesti mielletään harrastajien alueeksi.
– Olin tehnyt niin monta vuotta omaa juttuani. Nyt kun tuli tällainen mahdollisuus, halusin lähteä mukaan. Täällä sain uusia näkökulmia, tekniikoita ja kontakteja nuoriin taiteilijaihmisiin, Hautamäki kuvailee perusopetuksen syventäviä opintoja.
– Tämä on ollut erilaista elämää, kuin mitä vietän ateljeessani, taiteilija vertaa keskustelujen ryydittämiä oppihetkiä työhuoneen hiljaisuuteen.
Toisten työt eivät kuitenkaan vaikuttaneet Hautamäen teosten lopputulokseen.
– Jokainen teki omia juttujaan, mutta me keskustelimme ja kritisoimme toistemme töitä. Se, että näki kahdeksan eri ihmisen tapoja tehdä töitä, avarsi.
– Täällä olen pystynyt uudestaan käymään läpi erilaisia taiteen tekemisen mahdollisuuksia.
Kirjasto Leijassa esillä oleva näyttely kruunaa Hautamäen ja hänen kurssitoveriensa kolmivuotisen matkan taiteen poluilla. Kirjava kokoelma kovin erilaisia töitä kuvastaa hyvin sitä, että kukin lähestyi teosten työstämistä omalla tavallaan.
Pehmeä jälki viehättää
Herkkä ja utuinen. Näillä sanoilla Riikka Hautamäki kuvailee teostensa tyyliä.
Hän ei silti ole valinnut yhtä ainoaa tekniikkaa, aihepiiriä tai tyylisuuntausta vankkumattomaksi maaperäkseen.
– On pysyttävä mukana taiteen virtauksissa. Monenlaista voi ainakin kokeilla.
Värillinen monotypia on kuitenkin ollut taiteilijalle kovin mieluinen. Siinä akryyli- tai lasilevylle tehdään pohjamaalaus öljyväreillä. Tämän jälkeen maalipinnan päälle asetetaan akvarellipaperi ja kuva kiinnitetään paperiin käsin hieromalla.
– Siitä saa hyvin akvarellin oloisen, pehmeän jäljen.
Monotypiat ovat tyypillisesti yksivärisiä, mutta Hautamäki käyttää niissä useita värejä.
Aihepiireissäkään konkarilla ei ole suosikkeja. Hän tekee paljon ihmiskuvia, maisemia ja toisinaan eläimiä. Esittävien kuvien lisäksi hän kelpuuttaa työstettävikseen myös abstrakteja teoksia.
Hautamäki on sekä aihekuvaaja että viestien välittäjä. Leijan seinällä riippuva triptyykki on tästä hyvä esimerkki: paitsi että se selkeästi esittää tavaroita, sillä on myös vahva sanoma.
Triptyykin abstraktit osat korostavat entisestään halua herättää ajatuksia. Kokonaisuuden vasemmanpuoleinen, lettrististä tyylisuuntaa muistuttava osa koostuu kirjaimista, ja oikeanpuoleinen osa on sivelty tyystin abstraktein vedoin.
Huolellinen härkäpää
Teosten työstäjänä Hautamäki on tarkka ja pitkäjänteinen. Hän pohtii ja piirtää luonnoksia. Varsinkin arvaamaton monotypia vaatii lukuisten versioiden tekemistä, sillä paperiin kiinnitettäessä maalaukset epäonnistuvat helposti.
– Koskaan en ole ollut mikään roiskemaalari.
Työskentelytapa kuvastaa osuvasti Hautamäen luonnetta.
– Olen maanläheinen ja tasainen mutta suuttuessani kestämätön tyyppi. Härkäpäisyys kuvaa, että olen ollut hirveän sitkeä, hän sanoo ja viittaa lapsuuden onnettomuuden jälkeen ilmenneeseen luustosairauteen.
Sairaus oli kivulias ja vaikea riesa lapsuudesta aikuisuuteen ja vaivasi vielä muutama vuosi sitten.
Inspiraatio kumpuaa esimerkiksi kauniista ilmasta, läheisen ihmisen kohtaamisesta tai hyvästä kirjasta.
Ajatuksiin pulpahtanut tunnelma kehkeytyy hiljalleen. Se ei muovaudu hujauksessa valmiiksi teokseksi. Hautamäki saa aiemmin syntyneistä tunnelmistaan uudelleen kiinni, kun hän palauttelee niitä mieleensä aamuisin työhuonetta siivoillessaan.
Taide on Hautamäelle suunnattoman tärkeä asia.
– Se on minun elämäni. Se on auttanut minua kaikissa hankalissa tilanteissa ja antanut minulle aina lohdutuksen ja palkinnon tunteen, hän kuvailee ja pohtii, että vaikka sairaus on vienyt häneltä jotain pois, kuvataide on tuonut jotain tilalle.
Tampereen seudun työväenopiston aikuisten kuvataiteen perusopetuksen syventävien opintojen lopputyönäyttely Punktum Kirjasto Leijassa 27. huhtikuuta saakka.
