Tamperelainen mutta sielultaan yhä ylöjärveläinen Pekka Kari ei ole ainoastaan jatkanut taidesaappaissaan vaan myös pullistanut niitä perustamalla kustantamon. Tammikuussa putkahti ulos sen ensi julkaisu, Karin Tuli tehtyä -runokokoelma.
Muutama vuosi sitten lomautuslappu sysäsi metallimies Pekka Karin kytevine unelmineen isoon askeleeseen duunarista sana- ja näytelmätaiteilijaksi.
Vaan eipä ollut yhdessä askeleessa riittämiin. Mies on harpannut taas isosti. Hän on perustanut ihka oman kustantamon tai oikeammin tuotantokanavan.
Viimesyksyisessä Ylöjärven Uutisten haastattelussa mies kertoi, että taideaskel tuntui yhtäältä epävarmalta mutta toisaalta palon sanelemalta. Sama on uudenkin askeleen laita.
– Näkymä on, että hirveästi on duunia tiedossa. Ja osa siitä on pimennon peitossa, hän kuvaa epävarmuuttaan mutta samalla toteaa, että yhden harppauksen jälkeen toinen tuntuu jo tukevammalta.
Ravintoketjun armoilta omilleen
Uudesti kuoriutunut ehti saada ulos neljä kirjaa – novelleja ja runoja – Mediapinta-kustantamon kautta. Mieshän oli siis saamassa jo jalansijaa taiteelleen. Silti hän perusti oman kustantamon. Miksi?
Syitä on kaksi.
– Äkkiä kaavautuu eikä tajuakaan mennä eteenpäin. Ei tule enää kynnystä, vaan kävelee vain kokolattiamatolla, mies avaa ensimmäistä.
Toinen syy on, että tällaisessa työtavassa Kari on parhaiten nahoissaan.
– Ihmisen on parempi olla omillaan, ainakin minun.
Mies vastustaa kustannusmaailman ravintoketjumaisuutta, sitä, että työhön puskee kaupallisia välikäsiä. Kustantamollaan hän toki astuu ketjuun, mutta tämä on hänestä hyvä ratkaisu sopeutua järjestelmään sen sijaan, että ryhtyisi vallan boheemiksi.
– Tämä on ovi entistä parempaan oloon systeemin kourissa. Ja ainakin voin yrittää toimia toisin kuin muut, luoda yhden aiempia paremman lenkin ketjuun.
Koska Kari tahtoo tehdä taidetta työkseen, pystytti hän kustantamonkin tavoitteenaan kannattava liiketoiminta eikä vain harrastuskanava. Selvää oli sekin, ettei kyse ole pelkästä kirjakustannuksesta vaan tuotannosta, joka suoltaa myös teatteria, elokuvaa, äänitteitä, oheistuotteita…
Konkreettinen kipinä kirposi viime keväänä.
– Minulla oli nipussa niin paljon matskua, että asia oli aika ottaa tapetille, kesällä toiminimen Kohtalon jänis Tuotanto perustanut mies tarinoi.
Koska varsinainen yrittäjyyspöhinä alkoi vasta marraskuussa, ei mies puhunut keskeneräisestä syksyisessä haastattelussaan.
Alkuun Jänis tuottaa vain Karin omia teoksia, mutta tarkoitus on laajentaa muidenkin töihin.
Ei vastakohdat vaan vastakappaleet
Kari ei näe ristiriitaa siinä, että hänessä kiehuu samaan aikaan taidevietti ja yrittäjäluonto. Rationaalinen lukujen pyörittelijä on hänen toinen puolensa.
– Osa aivoistani on täynnä tilastotieteellisiä luukkuja, jotka laativat lomakkeita. Minulla on taipumusta sotilaalliseen kuriin ja täsmällisyyteen, hän kuvaa luovuutensa vastakappaletta.
Vaikka mies näkee ristiriitaa taiteen ja sitä manipuloivien markkinoiden välillä, ei hän itse tahdo astua tuohon sudenkuoppaan.
– En lähde markkinoimaan mielikuvaa. En markkinoi teoksiani muina kuin ne ovat, hän kuittautuu irti vastakkainasettelusta.
Yrittäjyydessä miehelle maistuu vapaus: hommia voi paiskia olohuoneessa, ja vain itselleen työskentelemällä välttää kitkaa ihmisten kanssa.
– Yrittäjyys on hyvää vastapainoa luovalle puolelle. Ne ovat kuin jing ja jang.
Vaikka kustantamo onnistuisi kasvamaan paljonkin, Kari ei pelkää taiteensa jäävän alakynteen. Hän palkkaa tarpeen tullen väkeä, sillä omaa taidettaan hän on lähtenyt tekemään ja sille myös takaa aikaa.
Sisukkaasti ahtaalle alalle
Nykyinen pirstaloitunut kustannusmaailma isoine tuotantotaloineen, pienkustantamoineen, osuuskuntineen sekä oma- ja tilauskustanteineen on poikinut puhetta alan riskeistä: Kilpailu on kovaa. Ylitarjonta uhkaa. Erikoistuminen vaatii osaamista ja voi koitua kohtaloksikin, jos yleisö jää liian kapeaksi.
Kari tietää, ettei ala ole leikin laskua, muttei silti lannistu uhkakuvista. Hän luottaa ponnisteluun ja jo karttuneisiin onnistumisiinsa. Mies uskoo, että kun kirjoittaa ihmiselle, on ihminen myös vastassa.
– Pienten kustantamojenkin kirjoja luetaan paljon siihen nähden, miten paljon Suomessa kirjoitetaan, hän näkee.
Pirstaloitumisen eduksi hän katsoo, että nyt kourallisen sijaan yhä useampi saa päättää, mitä Suomessa luetaan. Myös sananvapaus urkenee: yhä useampi kynäniekka pääsee esiin.
– Alalle tulee persoonaa. Ei ole vain yksiä kasvoja, vaan on tuotteidensa näköisiä kustantajia.
Mies on varovainen ennustamaan alan tulevaisuutta mutta aprikoi toiveikkaana:
– Luotan, että yhteiskunta on pisteessä, jossa ihmiset rupeavat lukemaan enemmän. Se tietää kustannusalalle pelkkää hyvää.
Hän arvelee isojen multikansallisten firmojen valtaavan alaa mutta on samalla vakuuttunut jäljelle jäävien pientenkin pärjäävän. Itse hän ei pelkää.
– Kun löytää alansa, voi sillä mennä eteenpäin.
