Hoitoalan houkuttelevuus ja ongelmat: Koko terveydenhuolto pitäisi nyt purkaa osiin

Mikä on lasten yksi lempileikeistä? Toimia sairaanhoitajana tai lääkärinä ja parantaa pehmoleluja.

Olen päälle 10 vuotta sitten valmistunut hoitajaksi ja sairaanhoitajan töitä tehnyt siitä puolet. Olen etsinyt sitä omaa paikkaani ja kokenut sen olevan erikoissairaanhoidossa.

Vuosien aikana ala on ollut murroksessa. Ihmisten ikääntymisen myötä ala on vaatinut hoitajilta paljon. Vielä ei olla edes siellä ikääntyvien huippupisteessä, joten tilanne ei ole ainakaan helpottumaan päin. Työn kuormitus siis nousee koko ajan enemmän ja välttämättömiäkin hoitotoimenpiteitä ei saada tehdyksi. Riittämättömyyden tunne lisääntyy. Syntyvyys on myös laskussa ja se ei ole ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla. Vaikka palkkaus onkin todennäköinen keino lisätä houkuttelevuutta alalle, niin haluankin jättää sen nyt kirjoituksestani tietoisesti pois.

Suomessa tällä hetkellä on hoitajapula ja tarve olisi 40k hoitajalle. Tätä ei yksinään ratkaista ulkomaisella työvoimalla, koska sama pula hoitajista on myös ulkomailla. Myös kieliongelmat ja lupaviidakko on haastava ulkomaiselle työntekijälle. Erikoista tässä hoitajapulassa on se, että Suomessa on tällä hetkellä eniten hoitajia verrattuna muihin EU maihin. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että lääkärien määrä on taas vähäinen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajilta vaaditaan enemmän, kun muissa maissa. Osa niistä töistä mitä sairaanhoitaja Suomessa tekee, niin on muualla lääkärien toimialuetta.

Poliitikot pääsääntöisesti pystyvät vain säätämään lakeja tai jakamaan rahaa. Jos rahan jakamista ei nyt oteta huomioon niin poliittiset keinot tuntuvat aika vähäisiltä. Hoitajamitoitus oli tästä hyvä esimerkki. Poliitikot pystyvät säätämään lain, mutta perusongelmaan ei pystytä puuttumaan eli hoitajien vähäiseen määrään.

Tämä muutos tulisi aloittaa ensin murtamalla lupalabyrintti ja sitten keskittyä yksittäisiin alueisiin. Onhan sitä huomattu, että joissain paikkakunnilla on parempi tilanne kuin toisilla. Meillä pitäisi siis olla keino mitata laatua, määrää ja tuottavuutta. Voisimmeko siis palkita sen kunnan/ nyt hyvinvointialueen mikä onnistuu siinä parhaiten. Näin muut voisivat ottaa mallia muista alueista.

Ei pidä myös unohtaa koulutusta. Hoitajiksi hakeutuvien määrä on laskussa, mutta edelleen valmistuvien määrä on yhtä suuri. Houkuttelevuus on kuitenkin alalta vähentynyt. Kuinka pystymme markkinoimaan alaa nuorille hakijoille? Siihen tarvitaan myös hoitajia kertomaan, kuinka antoisaa työ oikeasti on.

Koulutusta tulisi kehittää aktiivisesti ja panostaa laatuun. Painopiste tulisi mielestäni tässäkin kohtaa sijoittaa jo peruskouluun ja antaa oppilaille hyvät lähtövalmiudet jatko-opiskeluille. Tässä kohtaa hieman poikkean koulu-uudistukseen. Sitä perusteltiin nuorten syrjäytymisellä ilman ammattia. Tuntuu erikoiselta, että peruskoulun ongelmia ratkaistaan toisessa asteessa. Olisi kuitenkin hyvä pohtia, olisiko syrjäytymisen estämiseksi parempiakin välineitä kuin maksuttomuus ja velvoittavuus. Mikä on myös näiden nuorten työmotivaatio? Näkyykö se esimerkiksi työelämässä muille työntekijöille?

Työhyvinvointi sisältää monta eri osa-aluetta. Siihen kuuluu mm. ergonomia, teknologia, johtaminen, työaika, työkyky jne.
Se että saa suunnitella työvuorolistansa ja että tarvittavat välineet hyvään ja ergonomiseen työntekoon löytyy työpaikalta edistää työhyvinvointia. Myös työnantajan tarjoamat etuudet mm. ilmainen lounas/kahvi parantaa työssä viihtymistä ja jaksamista.

Palvelusetelit on yksi keino helpottaa terveydenhuollon ruuhkautumista. Lisäksi sen avulla pystytään tekemään helpommin laadunseurantaa ja edistämään valinnanvapautta. Kustannussäästöt eivät kuitenkaan ole kovinkaan merkittävä osa palveluseteli järjestelmää. Kuitenkin seteleiden avulla kilpailuttamalla eri yksityisiä palveluita on yrityksilläkin halu saada pidettyä osaavat hoitajat tyytyväisenä.

Alan houkuttelevuus ja työntekijöiden saatavuus onkin osa isoa ongelmaa, joka on jaettu moneen eri osa-alueeseen. Koko terveydenhuolto pitäisi nyt purkaa osiin ja pohtia uusia keinoja kehittää toimintaa ja edistää hoitajien jaksavuutta työssä. Jos jotkut päätökset on ajettu rytinällä läpi ja huomattu huonoiksi niin ne pitäisi pystyä peruuttamaan.

Suomessa todella harvoin kukaan nostaa käsiään ylös virheen merkiksi vaan koitetaan usein muokata uusia lakeja, jotta saadaan hieman edes paranneltua tilannetta. Kaikkia uusia lakeja perustellaan potilasturvallisuudella, mutta ajattelen potilasturvallisuuden olevan, että hoitajat ovat töissä eikä yksikään lähde alalta. Hoitajat ovat myös huolissaan potilasturvallisuudesta. Meidän tulee pohtia syntyvyyttä ja ikäjakauma muutosta – kuinka hoidamme tulevaisuudessa hoidon tarpeessa olevat.

Lopuksi haluan vielä kiittää jokaista kollegaani siitä työstä mitä teette.

Kaupunginvaltuutettu,
Jenni Kulmala (kok.)