Ammattina palvelutyöntekijä kouluruokapalveluissa, esittelyssä Tarmo Kosonen, 31.
Kauanko alalla? Koulutustaustasi?
– Olen ollut keittiötyössä noin 11 vuotta, josta valtaosan nykyisellä työnantajallani Kangasalan kaupungilla. Valmistuin 2010 Kangasalan ammattikoulusta.
Miten päädyit nykyiseen työhösi?
– Vuonna 2012 minulla loppuivat työt edellisessä työpaikassani ja kun laitoin hakemukset työkkäriin, laitoin viestiä silloiselle kunnalle, että haluan tehdä sijaisuuksia, jos niitä on tarjolla. Käytännössä sain heti sijaisuuden Raikun kouluun. Ilmeisesti reissu meni hyvin, koska tein seuraavat 1,5 vuotta putkeen sijaisuuksia, kunnes tuli hakuun vakituinen työpaikka, jonka sitten sain.
Mitä työssä tehdään?
– Työni on pääsääntöisesti ruuan valmistusta koulun oppilaille ja henkilökunnalle. Kuten kaikkeen keittiötyöhön myös siivoukseen kuluu iso osa päivästä. Tämän lisäksi tilausten tekeminen kuuluu viikoittaiseen työnkuvaan.
Millaiset työllisyysnäkymät alalla on?
– Töitä lienee enemmän kuin tekijöitä, kun puhutaan keittiöalasta ylipäätään. Korona-aika sulkuineen karisti alalta paljon ihmisiä pois, ja tämän takia etenkin sesonkiaikoina kysyntää on reilusti.
Palkkaus: Oikotien mukaan keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle ruokapalvelutyöntekijä kuntasektorilla oli 2 224 euroa kuukaudessa. Keskipalkka perustuu koko maan palkkatietoihin vuodelta 2020.
Mikä on parasta työssäsi?
– Parasta on lasten ja nuorten kanssa toimiminen. Kun on saanut olla pidemmän ajan yhdessä paikassa, on oppinut, miten kommunikoida kunkin kanssa ja minkälaisista asioista voi jutella. Kun käy lenkillä tai lähikaupassa, poikkeuksetta joku nykyinen tai vanha oppilas tulee moikkaamaan.
– Saan toimia todella itsenäisesti. Koska olen yksin keittiöllä, pystyn määrittelemään omat tekemiseni hyvin.
Mikä on hankalinta työssäsi?
– En koe, että mikään työssäni on hankalaa. Jotkut päivät ovat kiireisempiä kuin toiset. Allergioiden kanssa pitää olla tarkkana.
Mikä on muuttunut vuosien saatossa eniten?
– 10 vuodessa on muuttunut paljon. Kun aloitin työt, väkeä oli töissä huomattavasti enemmän kuin nykyään keittiöitä kohden. Ruuanvalmistustavat ovat myös muuttuneet. Ekologisuus ja tietotekniikka ovat myös kehittyneet paljon.
Mikä on ikimuistoisin työpäivä tai hetki työssäsi?
– Teimme yhtenä vuonna työkaverini kanssa koulujen liikuntapäivinä hernesoppaa soppatykillä, jonka kaupunki oli vuokrannut. Se oli selvästi normaalista poikkeavaa ja rentoa hommaa.
– Seuraava hetki on syöpynyt mieleen: oli Huutijärven koulun liikuntapäivä, ja se oli myös minun viimeinen työpäiväni siinä kohteessa (olin ollut siellä 4 vuotta) ennen siirtymistäni nykyiseen paikkaani Kirkkoharjun kouluun. Oppilaat tulivat ryhmittäin syömään ja aina kun ryhmä oli syönyt, kiitin kaikkia yhteisistä vuosista. Suurin osa tuli ruuan jälkeen antamaan haleja tai läpyjä toivottaen hyvää jatkoa. Edelleen ne oppilaat tulevat jutulle, kun näemme, vaikka aikaa on mennyt jo kohta viisi vuotta.
Hinnannousu ei vielä vaikuta ruokalistaan – lähituottajalta ruokaa mahdollisuuksien mukaan
Paljonko elintarvikkeiden kasvaneet kustannukset vaikuttavat kouluruoan suunnitteluun? Joudutaanko jostakin mahdollisesti supistamaan? Näitä kysymyksiä joudutaan monessa paikassa pohtimaan.
– Kaupungin kouluruokailussa hinnannousu ei ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut ruokalistoihin, vastaa ateria- ja siivouspalvelupäällikkö Hannakaisa Haanpää Kangasalta.
Lähituottajien ruokaa pyritään käyttämään mahdollisuuksien mukaan. Suurin osa elintarvikkeista hankitaan kilpailutusten kautta.
– Kilpailutusten kautta on myös saatu hankittua lähituottajien ruokaa, kuten leipää, lihaa, kasviksia ja elintarvikejalosteita, kuten pihvejä, mustaamakkaraa, välipalapiirakoita ja hoivakohteisiin kaalikääryleitä, sanoo tuotantosuunnittelija Tanja Kajava Kangasalan kaupungin ateria- ja siivouspalveluista.
Nykyiset elintarvikesopimukset ovat Kajavan mukaan sellaiset, että teemapäivien tarpeisiin elintarvikkeita voidaan hankkia myös lähitoimijoilta. Tätä on toteutettu esimerkiksi hankkimalla kesällä tuoreita mansikoita paikalliselta viljelijältä, ja laskiaispullia on hankittu lähituottajalta.
– Käyttämistämme elintarvikkeista yli 80 prosenttia on kotimaista alkuperää, Tanja Kajava kiteyttää.
