Katsojansa ja kuulijansa koukuttava Don Carlos on syntynyt kolmen kunnianhimoisen oopperatalon yhteistyönä. Yhteistuotannossa ovat mukana Suomen kansallisoopperan lisäksi Tanskan kuninkaallinen ooppera sekä Norjan kansallisooppera.
Tämänkertainen Don Carlos -tuotanto vastaa erityisesti perinteisestä oopperasta viehättyvien taiteen ystävien odotuksia. Toteutus tekee kunniaa nimenomaan musiikille. Ensi-illassa musiikinjohdosta vastannut maestro Hannu Lintu huolehti tinkimättömästi siitä, että musiikin eleet, sointivärit, melodian käänteet sekä karakteriset rytmit välittyivät puhtaina jokaisen kuulijan korviin. Linnun johtama orkesteri soitti energisesti ja mukaansatempaavasti.
Don Carlosissa käytetään voimakkaasti valtaa. Siinä eletään tiukasti ja liikutaan juonikkaasti politiikan irvokkaassa maailmassa, jossa loppujen lopuksi mikään ei ole pyhää. Tapahtumissa kuvataan monipuolisesti vapauden teemaa, etenkin ihmisen sisäsyntyistä kaipausta henkiseen vapauteen. Tähän oopperaan mahtuvat rakkauden lukuisat kasvot. Tavat, joilla rakkautta ilmennetään, ovat myös kauppatavaraa.
Historia on tukevasti läsnä Don Carlosissa. Kirkollinen ja maallinen valta ottavat mittaa toisistaan. Hallitsijat ja vallanpitäjät pönkittävät asemiaan keinoja kaihtamatta. Kansaa lakoaa, kun hirmuvaltiaat raivaavat vastustajia tieltään. Eletään 1500-luvun arjessa – Francon Espanjassa ja nykypäivässä. Valta ja mammona ovat harvojen käsissä. Asiat ja ilmiöt synnyttävät herkästi fanaattisia piirteitä. Roolihahmot ja heidän kauttaan kuvattavat asiat ja ilmiöt saavat vastakaikua jokaisella vuosisadalla.
Verdin oopperat ovat musiikillisesti ja tapahtumallisesti runsauden sarvia. Toteutuksessa on yksi väliaika, joka ei tällä kertaa katkaise teoksen jännitettä. Sitä eivät koettele myöskään kohtauksien väliset tauot. Ohjaajan ratkaisujen ansiosta kokonaisuus jäsentyy yleisöystävällisesti. Vaikka ooppera kestää runsaat kolme tuntia, katsojan ote ei herpoa, eivätkä istumalihakset väsy. Kun mielenkiinto pysyy tiukasti esityksessä, pimeässä katsomossa eivät loista älypuhelimien kelmeät valot.
Libretto pohjautuu Friedrich Schillerin näytelmään Don Karlos, Infant von Spanien 1700-luvun lopulta. Kantaesityksensä vuonna 1867 Pariisissa saaneen oopperan tekstissä on ajallista kerrostumaa, kansakuntien historiaa, hallitsijoiden omakuvaa sekä pienen ihmisen näkymätöntä osaa maailman rajussa myllerryksessä.
Timo Riihonen tummasointinen basso ja kehon raamikkuus tuovat uskottavuuden Filip II:n rooliin. Riihonen maalailee vahvalla äänellään tunnelmakuvia vaikeissa sattumuksissa, joihin hän päätyy rakkaudessaan ja hallitsemisessaan. Riihosella on poikkeuksellisen kirkas karisma, joka kruunaa hänen kuninkaallisen ryhdikkyytensä. Riihonen antaa kasvot pelottavalle yksinäisyydelle, jossa hallitsijat elämäänsä riutuvat.
Sopraano Silja Aalto vahvistaa kuningatar Elisabeth de Valoisin roolillaan asemaansa suurena suomalaisena oopperalaulajana. Aallon puhdas ääni välittää kivun, jonka sydäntietyn menettäminen synnyttää. Aalto tuo vahvan myönteisen yllätyksen tähän vahvaan rooliin, sillä hänen kokonaisvaltaisessa tulkinnassaan päällimmäisenä on koskettava herkkyys. Aallon roolityötä hallitsee ajatus vähäeleisyyden voimasta.
Pirkanmaalaisittain merkityksellistä on, että Aalto on lähtöisin Sastamalasta. Lisäksi Aalto debytoi Paavo Ruotsalaisen ensimmäisen vaimon Riitan roolissa Tampereen Oopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien yhteistuotannossa Viimeiset kiusaukset. Ooppera on ensi-illassa Tampereella 5. maaliskuuta.
Romanialainen tenori Stefan Pop on tehnyt voittokulkuisen uran oopperakirjallisuuden merkittävissä rooleissa. Don Carlosin rooli on kuin hänelle räätälöity. Sankari mikä sankari – äänellisesti ja olemuksellisesti. Hän synnyttää äänellään ja kehonkielellään tunteiden laajan skaalan, josta oopperavieras aistii riipaisevan pettymyksen ja lamaannuttavan rakkauden puutteen.
Moldovalainen baritoni Andrey Zhilikhovsky välittää Rodrigon roolissa äänellään ystävyyden syvimmät sävyt ja ulottuvuudet. Hän on uskollisuuden suurenmoinen perikuva. Zhilikhovsky oli yksi niistä solisteista, joka kirvoitti voimakkaimmat bravo-huudot ensi-iltayleisöltä.
Prinsessa Ebolin osa on kuin mittatilaustyö mezzosopraano Margarita Gritskovalle. Hän hallitsee näyttämöä niin hopeisesti soivalla äänellään kuin jumalaisella karismaattisuudellaan. Gritskova ottaa suvereenisti näyttämön haltuunsa niin riemukkaissa tanssikohtauksissa kuin vihan ja surun riipaisevana tulkkina.
Mika Kareksen basso jylisee suurinkvisiittorin mystisessä roolissa, jossa hän jakaa taivaallista oikeutta Jumalan nimissä. Suurinkvisiittorin asema on ollut rajaton, ja hänen valtansa inhimillisesti ymmärtäen käsittämätön. Kares marssittaa raamikkuudellaan lavalle kyseenalaistamattoman totuuden torven salaperäisyyden verho kehollaan. Kirkon rajaton valta saa tunnistettavat kasvot. Katolisen kirkon viimeaikaiset paavit edustavat toisenlaista kastia: he puhuvat sorrettujen ja vainottujen sekä vähäosaisten puolesta.
Tätä miehitystä on nautinto seurata. Heidän ansiostaan ooppera on riipaisevien aarioiden voittokulkua.
Mariana Fracasson puvut peilaavat aikaa ja arvoja. Puvustaja on kohtuuden ystävä, siksi roolihahmot ovat uskottavia. Huomio ei karkaa epäolennaiseen.
Videosuunnittelu ammentaa historiasta ja taiteesta. D-Vok studion videot auttavat katsojaa samaistumaan libreton maailmaan ja Verdin sävellystyön syvyyteen.
Don Carlosin tarina on iätön. Ooppera on kuin peili, jota vasten voimme tutkia omaa aikaamme. Presidentti Trumpia. Piispa Mariann Edgar Buddea. Presidentti Putinia. Patriarkka Kirilliä. Kuningas Charles III:ta. Kuningatar Camillaa tai sydänten prinsessa Dianaa. Ja niin edelleen.
Suomen kansallisoopperan kuoro viimeistelee Don Carlosin äänellisen täyteläisyyden ja esille panon muhkeuden.
Davide Livermore on tehnyt valtavan urakan ohjaustyössään. Diengo Mingolla on tuonut Livermoren oivallukset taidokkaasti Suomen kansallisoopperaan.
Don Carlos saa kaiken kaikkiaan arvonsa ja merkityksensä mukaisen toteutuksen.
