Taija Härkki ja kotitalousvähennys ovat kulkeneet käsi kädessä 27 vuotta

Helsinkiläis-hämeenkyröläinen kuluttajatutkija, maa- ja metsätaloustieteen maisteri Taija Härkki on kotitalousvähennyksen äiti. Hän työskentelee edelleen ahkerasti veroedun kehittämiseksi. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Helsinkiläis-hämeenkyröläinen kuluttajatutkija, maa- ja metsätaloustieteen maisteri Taija Härkki on kotitalousvähennyksen äiti. Hän työskentelee edelleen ahkerasti veroedun kehittämiseksi. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Helsinkiläis-hämeenkyröläinen kuluttajatutkija, maa- ja metsätaloustieteen maisteri Taija Härkki tunnetaan valtakunnallisesti kotitalousvähennyksen äitinä. Hänen korkonimellään on sataprosenttinen kate. Härkki on ollut niin työnsä kuin harrastuneisuutensa puolesta naimisissa kotitalousvähennysasioiden kanssa vuodesta 1997 alkaen, jolloin maassamme säädettiin ensimmäinen laki kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta. Härkki korostaa, että Suomi on näyttänyt asiassa esimerkkiä naapurimailleen Ruotsille ja Tanskalle, joissa meikäläinen edistyksellinen malli on kerännyt runsaasti kiitoksia ja kehuja. Härkki on nyt isosti tyytyväinen nykymuotoiseen verotuksen kotitalousvähennyspalettiin. Kehittämistoimet ovat kuitenkin tervetulleita etenkin kotiavun puolelle.

Energinen Taija Härkki nauttii lounasta Frantsilan Kehäkukassa Hämeenkyrössä. Hänen kännykkänsä piippaa ja tärisee. Periksiantamaton soittaja janoaa varmaa tietoa, voiko hän hankkia digiapua kotitalousvähennyskelpoisesti. Vastaus on myönteinen.

Härkki kelaa muistissaan kotitalousvähennyksen liki 30-vuotista historiaa. Se on hänen mielestään värikäs kuin ravintolan räsymatto. Valtion tarjoama veroetu on elänyt ja muuntunut sen mukaan, minkä värinen ja mitä ideologiaa painottava hallitus on maatamme johtanut.

– Olen kolmisenkymmentä vuotta seurannut kotitalousvähennystä koskevaa päätöksentekoa ja keskustelua ja ollut mukana valmistelemassa, kun vähennystä on laitettu alulle. Kokeiluhan alkoi vuonna 1997. Helsingin yliopiston tutkijana julkaisin ensimmäisenä kotitalousvähennystä koskeneen tutkimuksen jo vuonna 1998. Sen jälkeen toimin Suomen maatutkijana Euroopan unionin kotitalouksien työllistämistä koskeneissa tutkimuksissa. Suomen kokemuksia vein Ruotsiin, kun siellä  otettiin kotitalousvähennys käyttöön vuonna 2007.

Isossa kokonaiskuvassa kotitalousvähennys on kehittynyt vuosikymmenien saatossa poukkoilevasta taipaleestaan huolimatta hyvin suotuisasti. Härkin mielestä kotitalousvähennys on kuitenkin ollut kautta aikojen osoite, johon poliitikot, päättäjät ja lainsäätäjät ovat kipanneet asioita, joille ei ole oikein muualta löytynyt luontevaa kotia.

– Tästä johtuvat ne kaikki ihmeelliset kummallisuudet, jotka ovat kotitalousvähennyksen seiniä laventaneet ja sen kattoa korottaneet.

Härkki muistaa, että tieto kotitalousvähennyksen käytöstä oli veronmaksajilla pitkään hakusessa.

– Edelleen vallitsee epätietoisuutta kotitalousvähennyksen kulloisestakin voimassa olevasta sisällöstä. Onko tuo ihme, että ei pysytä kärryillä, kun vuodesta 2001 on ollut käytössä yhdeksän erilaista vähennyksen ylärajan ja vähennysprosentin yhdistelmää.

Härkin huokaa, että jatkuvat muutokset asettavat neuvonnalle melkoisia vaatimuksia.  Hänen mielestään kansalaisten tasaveroinen tietämys verotuksen vähennyksistä on osaltaan tasa-arvokysymys.

– Alussa monen oli, ja harmillisen usein vieläkin on, vaikea ymmärtää, että verovähennys on suoraan muutoin maksettavaksi tulevasta verosta pois.  Monet ovat minulle sanoneet, että sinne ne kaikki hukkuvat verotuksen joukkoon. Kotitalousvähennys ei huku verolaskelmiin!

– Kaiken kaikkiaan kotitalousvähennyksessä on nykyään paljon sisältöä. Kun mahdollisuudet tuntee, on rauhallinen olo. Merkittävä veroetu koskee monta jokapäiväisessä elämässä tärkeää työtä ja palvelua.

Härkki iloitsee, että nykyisin kotitalousvähennyksen käyttöaste on korkea – vuosittain sadattuhannet suomalaiset käyttävät etua hyödykseen. Vuonna 2022 kotitalousvähennyksen saajien määrä ylitti ensimmäisen kerran puolen miljoonan rajan – saajia oli jo 521 578 henkilöä.

– Vähennyksen avulla pystytään paitsi tarjoamaan taloudellinen kädenojennus kansalaisille ja lisäämään työllisyyttä, myös torjumaan tehokkaasti harmaan talouden haittoja. Nämä on selvästi ymmärretty, koettu käytännössä hyviksi, ja siksi kotitalousvähennys on tavanomaistunut osaksi kotien luontevia talouskäytänteitä.

Systeemi toimii remontoinnissa

Taija Härkki sanoo arvostavasti, että kotitalousvähennys toimii mallikkaasti asunnon ja kesämökin remontoinnissa eli niiden perusparannus- ja kunnostustöissä. Hänen näkemyksensä mukaan kansalaiset tuntevat veroedun ja osaavat sitä hyödyntää. Lisäksi ihmiset löytävät töille oikeanlaiset tekijät. Kysyntä ja tarjonta on balanssissa.

Kotiavun puolella tilanne on Härkin mielestä haasteellisempi. Pullonkaulaksi on muodostunut ammattitaitoisen työvoiman vähyys. Hänen katseensa kurkottaakin ammattikouluihin, jotka voisivat alkaa kouluttaa kotitaloustyön taitajia. Koulutuksessa huomio tulisi kiinnittää nimenomaan suomalaisen kodin toimintatapojen tuntemiseen.

Härkki teroittaa, että ikääntyvä kansa tarvitsee erityisesti valistusta ja tietoa kotiin ostettavista palveluista. Hän uskoo, etteivät monetkaan arjen asioiden kanssa tuskailevat vanhukset tai heidän lapsensa ole perillä lukuisista vaihtoehdoista, joita voi hankkia kotitalousvähennyksen turvin. Puhumattakaan siitä, että iäkkäät ihmiset tietäisivät oikeutensa arvonlisäverottomien palveluiden ostamiseen.

Kotona tehtävä hoiva- ja hoitotyö on esimerkiksi syöttämistä, pukemista, pesemistä, auttamista ulkoilussa ja muissa henkilökohtaisissa toimissa huolehtimista.

Kotitalousvähennystä saa kotona tapahtuvasta fysio- ja toimintaterapiasta, avustamisesta kaupassa, pankissa ja apteekissa asioinnissa, siivouksesta, pyykinpesusta, silittämisestä, vaatteiden huoltamisesta ja ruoanlaitosta, pitopalvelun hoitamasta tarjoilusta, kahvinkeitosta ja ruuanlaitosta henkilön kotona tai vapaa-ajan asunnossa järjestetyissä perhe- tai muissa juhlissa.

Kotitalousvähennystä saa myös auraustyöstä ja lumen pudottamisesta katolta sekä muusta piha-alueen puhtaanapitotyöstä, piha-alueen ja pihaan kuuluvan puutarhan hoidosta (nurmikon ja pensaiden leikkaus), polttopuiden teosta ja kasauksesta, pihapuiden kaadosta sekä pihapuiden oksien karsinnasta, uusien huonekalujen kokoamistyöstä ja sälekaihtimien asennustyöstä.

Taija Härkki ehdottaa, että kotitalousvähennykseen sisällytettäisiin oikeus verovähennykseen, kun isovanhemmat ostavat lasten perheisiin arjen apua. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Taija Härkki ehdottaa, että kotitalousvähennykseen sisällytettäisiin oikeus verovähennykseen, kun isovanhemmat ostavat lasten perheisiin arjen apua. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Uusi ehdotus päättäjille

Taija Härkki on kannustava esimerkki aktiivisesta kansalaisesta, jolla on palo tehdä ihmisten arjesta entistä laadukkaampaa.

– Oman lusikkani olen useasti laittanut kotitalousvähennyksen puolesta puhumiseen ja kehittämiseen. Yksi niistä oli, kun kiipesin eduskuntatalon portaat viemään ehdotustani silloiselle kansanedustaja Maija Perholle. Hän lupautui viemään eduskunnassa asiaa eteenpäin. Kotitalousvähennykseen ehdotukseni tuloksena liitettiin aikuisen lapsen oikeus ostaa kodin arjen apua omille tai puolison vanhemmille ja saada kotitalousvähennyksen verohyöty siitä itselleen.

– Se toimii nykyisin hyvin tukena, kun työelämän hektisyyden ja arjen yhteensovittaminen vaatii helpottavia ratkaisuja. Ikäihmisiä on antoisampi käydä tervehtimättä ilman siivousvelvoitetta. Tähän liittyen minua edelleen harmittaa, että me isovanhemmat emme ole oikeutettuja ostamaan lasten perheisiin kunnon siivousta joululahjaksi tai lapsenlapsen syntymän kunniaksi.

Härkki ehdottaakin nyt päättäjille, että kotitalousvähennykseen sisällytettäisiin oikeus verovähennykseen, kun isovanhemmat ostavat lasten perheisiin arjen apua.

– Tällä uudistuksella voitaisiin osaltaan helpottaa lapsiperheiden arkea. Vapautuvalla yhteisellä ajalla näkisin vaikutusta jopa mielenterveysongelmiin.

Huomio kotona asumisen mahdollistamiseen

Itsekin jo eläköitynyt Taija Härkki korostaa, että kotitalousvähennyksellä on toiminnallisesti, taloudellisesti sekä sosiaalisesti iso merkitys eläkeläisille.

– Kotitalousvähennyksellä on monia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia ikäihmisten selviytymiseen muun muassa kotipalvelun tukipalveluiden käytön lisääntymisen ja palveluasumisen mahdollisen lykkääntymisen myötä.  Kotitalousvähennykselle asetettu yksi tavoite onkin, että ikääntyvät ihmiset saavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään.

Härkki herättelee, että kotitalousvähennyksen käyttäjistä viime vuosina noin 175 000 on ollut eläkeläisiä. Kotitalousvähennystä hyödyntää noin 100 000 henkilöä, joiden vuositulot ovat alle 25 000 euroa vuodessa ja 184 000 henkilöä, joiden vuositulot ovat alle 35 000 euroa vuodessa. Kotitalousvähennys palauttaakin merkittävän euromäärän takaisin näiden ihmisten käyttöön.

– Kun puhutaan kotitalousvähennyksestä ja eläkeläisistä, haluan vielä muistuttaa, että kaikilla, joiden toimintakyky on heikentynyt, on oikeus ostaa ilman arvonlisäveroa (lasku ilman arvonlisäveroa 24 %)  kotipalvelun tukipalveluja kuten siivousta, ikkunanpesua, kaupassakäyntiä, peseytymisessä auttamista ja niin edelleen.

Työt ja tekijät eivät kohtaa

Taija Härkki tunnistaa kotitaloustyön tarjonnassa vallitsevan surkean tilanteen, koska yksinkertaisesti ammattitaitoisia tekijöitä ei ole.

– Remonttityön käyttö on ollut vakaata kotitalousvähennyksen alusta asti. Remonttityöhön liittyvillä ammattialoilla koulutettua työvoimaa oli heti saatavissa.

– Kotitaloustyöhön syntyi aluksi keski-ikäisten naisten perustamia pieniä yrityksiä. Näin kysyntä lähti liikkeelle turvallisten ja tutunomaisten palvelujen voimin. Kysyntä kasvoi, ja kotitaloustöitä kuten siivousta totuttiin perheissä käyttämään. Kymmenen viime vuoden aikana on tapahtunut muutos. Mikroyrityksiä perustaneet naiset ovat myyneet yrityksiään ja eläköityneet. Kotitaloustyötä myyvien yritysten koko on kasvanut käsi kädessä kysynnän kanssa.

Härkki herättelee, että juuri nyt vakaasti kasvavaa kysyntää jarruttaa ammattitaitoisten tekijöiden saatavuudessa olevat puutteet. Yritykset etsivät aktiivisesti tekijöitä huutavaan pulaan.

– Mitä tarvitaan? Tarvitaan osaavia, työhaluisia, vastuullisia, luotettavia, työhönsä asiakkaan luona sitoutuneita, työsuhteeseensa sitoutuneita ja suomalaisen kodin tapojen mukaisesti toimivia tekijöitä.

Härkin mukaan kotitalousvähennyksen myötä julkisten palvelujen rinnalle ovat nousseet ostopalvelut.

– Ostopalvelujen käyttö on muuttanut vaateita. Kun kyse on ostopalvelusta, kuluttajan oikeudet määrittyvät kuluttajansuojalain kautta. Kuluttajansuojalaki määrittää, että palvelut on tuotettava huolellisesti, ammattitaitoisesti ja asiakkaan edut huomioon ottaen.

Härkki painottaa, että yhteiskunnassamme uinuu edelleen kotitalousvähennyksen virittämää potentiaalia työllisyysasteen merkittävään nostamiseen.

– Nimenomaan kotitaloustyölle on jopa patoutunutta ostopalvelukysyntää. Ongelma on ammatillisuus.  Kuluttajat vaativat osaamista ja luotettavuutta. Vasta siitä on perusteltua maksaa.

Palveluja Kotiin -passi ratkaisuksi

Koulutusta pitää haastaa.

– Meillä on jo runsaasti koulutustarjontaa kotityöpalvelualalle. Tutkinnoissa on paljon teoriaa, mikä pitkittää opintoja. Kotitaloustyön kysynnän tyydyttäminen vaatii nyt nopeutta osoittaa osaamista ja luotettavuutta sekä toisaalta mahdollisuutta jatkuvaan opiskeluun, Taija Härkki herättelee.

Härkki näkee, että työllistämisrahoituksen turvin voitaisiin antaa mahdollisuus nopeasti suorittaa Palveluja Kotiin -passi. Tällä ajokortilla kotityöhön tarjoutuva työntekijä voisi osoittaa tietämyksensä kuluttajansuojasta, omavalvonnasta, kotitalousvähennyksestä ja arvonlisäverottoman kotipalvelun tukipalveluista.

– Tämä tietoperusta ohjaa jo vastuulliseen palveluun ja lisää kuluttajan luottamusta.

Härkki näkee, että mahdollisuutta suorittaa osatutkintoja työnteon ohella tulisi ehdottomasti laajentaa.

Härkin etenemisjärjestys on selkeä: ensimmäisenä on oppilaitoksessa suoritettava työelämän käyttöön suoraan istuva osatutkinto. Toisena on sijoittuminen välittömästi työelämään. Ja kolmantena ohjattu jatko seuraavaan osatutkintoon. Näin tulisi jatkaa, kunnes koko tutkinto tulee työn ohessa suoritetuksi.

– Palastelemalla koulutusta saataisiin kotitaloustyössä toimivalle ammattitaidon kehittymistä tukeva sekä motivoiva työura. Aktiivisesti kehityshakuisen työntekijän palkkaamiseen voitaisiin osoittaa yhteiskunnan tukea. Edellytyksenä olisi, että työntekijä suorittaa sovitun opintotavoitteen vuodessa, virallisten näyttöjen todentamana. Tällöin oppimispolkuun sitoutuisivat sekä työnantaja että työntekijä.

Härkin mukaan hyöty aktiivisesta ammattitaidon ylläpidosta ja sen kasvamisesta olisikin juuri se, mitä kotien ostopalveluiden kehitys kaipaa. Asiakkaat saisivat osaavaa ja vastuullista kodinhoitopalvelua, josta kannattaa maksaa. Työnantajat löytäisivät pysyviin työsuhteisiin kodinhoitajia, joiden työtä on turvallista myydä. Kotien palvelujen työntekijät kehittäisivät ammattitaitoaan sekä oman työn ja ammattitaidon arvostusta. Yhteiskunta tunnistaisi kotityön ammattialan tärkeyden. Se puolestaan toisi alalle arvostusta ja nostaisi työllisyysastetta.

– Kun vaan uinuva kotien palveluala heräisi jo nyt valmiiseen kysyntään.

MATTI PULKKINEN

Härkki ehdottaa kotitalousvähennyksen jakamista kotityö- ja asuntotyövähennykseen

Taija Härkki ehdottaa, että nykyinen kotitalousvähennys jaettaisiin kahtia: kotityövähennykseksi ja asuntotyövähennykseksi.

– Kotitalousvähennys on toimivasti asettunut koteihin ja työllistämään. Se toimii kansalaisten jokapäiväisen elämän, ikäihmisten kotona selviämisen, asuntojen kunnostamisen jopa maamme rakennuskannan arvon säilyttämisen tukena. Ja sillä on vahvasti työllistävä merkitys.

– On myös perustellusti todettava, että kotitalousvähennykseen liittyen palvelutarve ja kysyntä tarjoaisi lisää työtä. Lisäksi kotitalousvähennyksen kehittämisellä saatettaisiin rauhoittaa jopa nuorison mielenterveysongelmia.

Härkin mielestä kotitalousvähennys on ajautunut vaaravyöhykkeelle.

– Kansalaisten mahdollisuudet hyödyntää tasa-arvoisesti kaikkia heille tarkoitettuja taloudellisia veroetuja vaarantuvat. Tarkoitan kotitalousvähennyksen sisällön hajoamista alkuperäisistä perusteistaan. Alkuperäiset remonttityö ja kotityö erottuivat melko helposti kotitalousvähennyksen sisällöksi.

Härkki kuvailee nykymuotoista kotitalousvähennystä joulupuuksi, johon on satunnaisesti lisäilty kaikennäköistä kapinetta. Johdonmukaisuus on hävinnyt ja sitä myötä kansalaisten päätöksenteon tukipylväät.

– Hävinnyt on myös selkeys laskea, kuinka paljon saa, on ostanut tai voi vielä ostaa saadakseen kotitalousvähennyksen, koska eri töistä on nyt kahta vähennysprosenttia sekä maksimivähennystä, ja niitä tulee kansalaisen omin päin koettaa selvitellä.

Härkki teroittaa, että kuitenkin kotitalouksen merkitys on olla kaikille kansalaisille helposti ymmärrettävä ja mahdollisimman kattavasti kansalaisten hyödynnettäväksi sopiva.

– Ehdotan, että kotitalousvähennys palautetaan juurillensa siten, että mahdollisimman vähän sekoitetaan nykytilaa ja siten tuetaan kansalaisten kotitalousvähennyksen hyödyntämiseksi jo rakentuneita tapoja.   Selkeyttä lisäisi, jos nykyinen kotitalousvähennys jaettaisiin kahtia kotityövähennykseksi ja asuntotyövähennykseksi.

MATTI PULKKINEN

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?