Omaan kuolemaan varautuminen on fiksua ennakointia – Asianajaja Elisa Ilmoniemi kertoo, miksi sinunkin kannattaisi tehdä testamentti

Omaan kuolemaan varautuminen on viisasta ennakointia, sanoo perhevarallisuusasioita hoitava asianajaja ja varatuomari Elisa Ilmoniemi Asianajotoimisto Roihu Oy:stä. Kysyimme Ilmoniemeltä, millaisilla valinnoilla ihminen voi helpottaa eläessään tulevan kuolinpesänsä asioiden hoitamista.
Perhevarallisuusasioita hoitava asianajaja ja varatuomari Elisa Ilmoniemi sanoo, että testamentteja kannattaisi tehdä huomattavasti enemmän kuin nyt tehdään. (Kuva: Valokuvaamo KLIK)

Elisa Ilmoniemi, hoidat työssäsi esimerkiksi kuolinpesien asioita. Miten hyvin mielestäsi ihmiset varautuvat nykypäivänä omaan kuolemaansa?

– Enenevissä määrin halutaan tehdä testamentteja ja niistä tullaan asianajotoimistoa konsultoimaan, mutta se ikäpolvi, jonka kuolinpesiä nyt rupeaa realisoitumaan, ei ole tehnyt laajasti testamentteja. Ja mikäli sellainen on olemassa, niin siinä yleensä turvataan yhteistä asumista luovuttamalla leskelle asunnon hallintaoikeuksia. Testamentteja kannattaisi tehdä huomattavasti enemmän kuin nyt tehdään.

Onko omaan kuolemaan varautuminen testamentilla tarpeellista?

– Mielestäni se on viisasta ennakointia. Kun riitaisia kuolinpesiä työkseni ratkon, niin ajattelen, että jokainen voisi miettiä, miten haluaa oman varallisuutensa jakautuvan kuoleman jälkeen. Testamentti on ainut keino määrätä siitä.

– Lisäksi nykyaikana perhemuodot muuttuvat, minkä vuoksi voi olla uusia puolisoita, joiden kanssa on yhteisiä lapsia. Kuoleman tapahtuessa olisi hyvä olla ohje, miten perittävä haluaa, että hänen perintönsä jakautuu.

Millaisia asioita testamentin tekemisessä kannattaa ottaa huomioon?

– Ennen kuin asiakirjoja lähdetään tekemään, niin perittävän pitäisi kirkastaa se ajatus, mitä hän haluaa varallisuutensa osalta. Onko tarkoitus vaikkapa turvata puolison asema vai halutaanko minimoida perintöverorasitus? Lain silmässä esimerkiksi avopuolisolla ei ole turvaa yhteiseen kotiin tai rahavaroihin. Siihen tarvitaan testamentti, jos nämä asiat halutaan turvata avopuolisolle.

– Testamentissa testaattorin (testamentin tekijä) voisi useammin kertoa, miksi hän määrää asioita tietyllä tavalla. Esimerkiksi, että henkilö A saa 100 000 euroa, mutta henkilö B ei saa samaa summaa, koska hän on joskus saanut kesämökin alihintaisella kaupalla. Testamentissa on siis hyvä avata syy, miksi menetellään tietyllä tavalla, jotta testamenttiin perustuvat riidat vältettäisiin.

– Lisäksi testamentin tekemisessä kannattaa käyttää ammattilaista. Ei ole tavatonta, että meidän pöydällämme on epätäsmällinen testamentti, joka aiheuttaa riitoja. Riitojen ehkäisemiseksi jokainen testamentti on yksilö ja sen sisältö tulisi harkita tapauskohtaisesti. Testamenttia ei siten kannata monistaa ennakkoon.

Missä testamenttia tulee säilyttää?

– Meiltä puuttuu Suomesta vielä virallinen testamentin rekisteröintijärjestelmä, joka on iso puute.

– Hyvä säilytyspaikka testamentille on oman pankin asiakirjasäilytys tai tallelokero. Usein testamentin alkuperäiskappale on testaattorilla kotona paikassa, jossa on muitakin arvopapereita. Kassakaappi on hyvä tällaiseen, niin perillisetkin löytävät tärkeät paperit helposti. Viimeistä tahtoaan ei kannata säilyttää missään kirjan välissä.

Ihminen voi jakaa omaisuuttaan jo eläessään. Miten?

– Testamenttihan ei ole ei ole ainut keino perinnön jakamiseen. Se on Suomessa kuitenkin kantava periaate, että rahaa jaetaan vasta kuoleman jälkeen. Meillä on se tietty sukupolvi, joka tallettaa rahaa pahan päivän varalle, vaikka mielestäni rahasta kannattaisi myös itse nauttia. Mutta tietysti meillä on rahan ja sen käytön suhteen hyvin monenlaisia näkemyksiä.

– Itse kuitenkin neuvoisin, että mitä nuorempi on ja mikäli varallisuutta on, kannattaa miettiä, voisiko omaisuuserien jakamista suunnitella jo elinaikana. Esimerkiksi kuusikymppisellä ihmisellä voi olla sellaisia rintaperillisiä, joilla on siinä elämänhetkessä isot asuntolainat ja muut niskassa. Heidän elämäänsä voisi helpottaa luovuttamalla varoja jo omana elinaikana.

– Rahan antaminen onnistuu muun muassa lahjoituksin. Hieman alle 5 000 euron arvoisen lahjoituksen voi tehdä samalle henkilölle verovapaasti kolmen vuoden välein. Jos ajatellaan, että sinulla on puolisosi kanssa kolme lasta ja annatte heille kullekin 5 000 euroa, niin siinä on yhteensä jo 30 000 euroa verotonta lahjoitusta. Kyse ei ole siis siitä, että kaikki rahat annettaisiin, vaan osia siitä, mikä taas on järkevää verotuksenkin kannalta.

– Myös henkivakuutuksella voi ohjata varoja määrittämilleen edunsaajille, joita voivat olla vaikkapa lapsenlapset.

 

Yksi yleinen kysymys on se, periytyvätkö vainajan velat. Miten neuvoisit velkaisen kuolinpesän osakkaita?

– Perunkirjoitus, jossa listataan vainajan varat ja velat, tulee tehdä kolmen kuukauden kuluttua henkilön kuolemasta. Verottajalta voi hakea tähän lisäaikaa. Mikäli perunkirjoitus on tehty määräajassa, niin velkavastuu ei periydy.

– On kuitenkin huomioitava, että velat ovat edelleen olemassa, ja ne on maksettava kuolinpesästä ennen kuin perillisille jaetaan mitään. Ja mikäli pesä on ylivelkainen, ei jaettavaa perillisille jää. Kuolinpesän velkavastuun asianmukaisesta hoitamisesta voi tulla seuraamuksia pesän osakkaille, jos pesää vaikkapa ryhdyttäisiin jakamaan ennen velkojen maksua. Siksi näissä tilanteissa turvallisinta on hakea kuolinpesälle ulkopuolinen virallinen pesänselvittäjä, joka on yleensä asianajaja tai lakimies.

 

Kuka maksaa pesänselvittäjän palkkion?

– Kuolinpesä. Vain erittäin poikkeuksellisesti kuluvastuu voisi langeta osakkaalle. Pesänselvittäjän palkkio maksetaan kuolinpesän varoista aina ensimmäisenä hautauskulujen jälkeen ja ennen muiden velkojen maksamista.

 

Otetaan esimerkki. Perittävä on ennen kuolemaansa ottanut ison velan arvokkaaseen työkoneeseen, mutta menehtyy pian lainanottamisen jälkeen. Miten kone maksetaan takaisin, jos kuolinpesässä ei ole tarvittavia varoja?

– Yhteys kannattaa ottaa koneen myyneeseen tahoon, mikäli he haluaisivat ostaa koneen takaisin. Mikäli koneen myyjän lisäksi kuolinpesällä on muitakin velkojia, niin pesänselvittäjä sovittelee maksuja, ja veloista on sovittava kaikkien velkojien kanssa. Tällaisessa tilanteessa lainanmyöntäjälle voi kuitenkin tulla isokin luottotappio.

 

Testamentin lisäksi suosittelet edunvalvontavaltakirjan laatimista. Miksi?

– Edunvalvontavaltakirjalla voi etukäteen määrätä, kuka hoitaa taloudelliset asiat sitten kun ei itse siihen kykene. Tämä ei ole mikään ikään sidottu asia, vaan se voi tulla tarpeelliseksi esimerkiksi silloin, kun nuori ihminen joutuu vaikkapa tehohoitoon ja jonkun pitäisi hoitaa hänen asioitaan.

– Toki viime kädessä edunvalvontaa käytetään yleisimmin silloin, kun ihmisellä tulee vanhemmiten muistin kanssa ongelmia. Valtakirjalla määritetään läheinen luotettu henkilö, joka hoitaa asioita. Rinnastan tämän itse vakuutukseen. Edunvalvonnasta on hyvä puhua läheisten kanssa, sillä on hyvä saada tietää sekin, mikäli läheinen ei halua toimia edunvalvojana.

– Edunvalvontavaltuutuksesta on testamentin tapaan hyvä konsultoida lakimiestä. Tavallisista netistä löytyvistä pohjista ei löydy välttämättä kaikkia erikoismääräyksiä, joita ihminen toivoo. Niitä voivat olla esimerkiksi kiinteistön tai irtaimiston myyminen. Lisäksi yrittäjillä voidaan määrätä eri edunvalvojat henkilön yrityksen asioiden hoitamiseen ja yksityisasioitten hoitamiseen.