Hiippakunta, piispanistuin ja tuomiokapituli 100 vuotta Tampereella: Kirkko on ammentanut työläiskaupungista sekä alueen kasvusta ja kehityksestä

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiseksi vanhin, 469-vuotias hiippakunta piispanistuimineen ja tuomiokapituleineen on ollut Tampereella sata vuotta. Merkkipaalua juhlistetaan jumalanpalveluksella 10. joulukuuta Tampereen tuomiokirkossa. Matti Repo on hiippakunnan 36. piispa. – Kirkko muistuttaa hallinnon ja talouden osalta julkista sektoria, mutta toiminnallisesti kirkko kulkee kohti kolmatta sektoria. (Kuva: Jukka Salminen)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiseksi vanhin, 469-vuotias hiippakunta piispanistuimineen ja tuomiokapituleineen on ollut Tampereella sata vuotta. Merkkipaalua juhlistetaan jumalanpalveluksella 10. joulukuuta Tampereen tuomiokirkossa. Matti Repo on hiippakunnan 36. piispa. – Kirkko muistuttaa hallinnon ja talouden osalta julkista sektoria, mutta toiminnallisesti kirkko kulkee kohti kolmatta sektoria. (Kuva: Jukka Salminen)

Piispa Matti Repo arvioi, että niin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiseksi vanhin hiippakunta kuin Tampere olivat voittajia sata vuotta sitten, kun piispanistuin ja tuomiokapituli siirrettiin Porvoosta Tampereelle. Kirkko jalkautui kasvavaan työläiskaupunkiin; Tampereesta tuli kirkollinen keskus. Hiippakunta juhlii jo 470 vuoden taivaltaan ensi vuonna. Repo sanoo, että vuosisatainen taival osoittaa, että kirkko kestää vaikeitakin aikoja, ja se kulkee aina eteenpäin.

Tampereen hiippakunta vaalii liki 470-vuotista perintöä. Kuningas Kustaa Vaasa jakoi vuonna 1554 tuolloin koko Suomen käsittäneen Turun hiippakunnan kahteen osaan. Jaossa uuden hiippakunnan keskus sijoitettiin Viipuriin. Isonvihan jälkeen, kun Viipuri joutui Venäjän haltuun, hiippakunta siirrettiin vuonna 1723 Porvooseen. Sieltä piispanistuin ja tuomiokapituli muutettiin vuoden 1923 joulukuussa Tampereelle. Hiippakunnan uudeksi nimeksi tuli sijaintipaikkansa mukaan Tampereen hiippakunta.

Hiippakunta toimi Viipurissa 169 vuotta ja Porvoossa tasan 200 vuotta. Tampereella 100 vuotta täyttyy 4. joulukuuta.

Matti Repo on hiippakunnan 36. piispa.

– Vuosisata sitten, kun hiippakunnalle valittiin uutta sijaintipaikkaa, vaihtoehtoina olivat Helsinki, Hämeenlinna sekä Tampere. Helsinki oli silloin jo vahva valtion keskushallinnon tyyssija, ja sieltä hoidettiin ulkosuhteita. Hämeenlinna oli silloisen Etelä-Suomen läänin pääkaupunki sekä koulu- ja varuskuntakaupunki.

Revon mielestä Tampereen valikoituminen hiippakunnan kotipaikaksi on osoittautunut viisaaksi ratkaisuksi. Tampereesta on kehittynyt monipuolinen koulutuksen ja yritysmaailman keskittymä. Pitkän aikaa kasvu- ja kehitysuralla ollut kaupunki ympäröivine maakuntineen on ollut kirkollekin hedelmällinen toimintaympäristö.

– Sadan viime vuoden aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut hyvin paljon. Kehitys on laukannut eteenpäin. Hiippakuntakin on saanut osansa elinvoimaisesta, nuorekkaasta ja eteenpäin menevästä ilmapiiristä. Katseet kohdistuvat luontaisesti eteenpäin.

Historia jatkuu, työtä riittää

Kristuksen kirkon juuret ovat kahden tuhannen vuoden takana. Nykymuotoisen Tampereen hiippakunnan historia ulottuu liki 470 vuoden taakse. Piispa Matti Repo sanoo, että hiippakunnan satavuotinen taival vakuuttaa, ettei sen taival ole lopussa.

– 470 vuoteen on mahtunut myös vaikeita ajanjaksoja. Jatkuvuudelle löytyy kuitenkin aina voimavarat.

Myös nykymuotoinen Porvoon hiippakunta vietti hiljan 100-vuotisjuhlaansa. Hiippakuntaan kuuluvat kaikki maamme ruotsinkieliset seurakunnat. Juhlallisuuksiin osallistunut Repo kiittelee iloisuutta ja valoisuutta sekä tulevaisuusorientoituneisuutta, mitkä ruotsinkielisten keskuudessa ovat vallitsevia piirteitä.

– Historia voimistaa taitoa katsoa eteenpäin, nähdä tulevaisuuteen. Voimme kulkea eteenpäin luottavaisin ja vakain mielin.

Revon mielestä Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien muodostama Tampereen hiippakunta on tarkoituksenmukainen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon taannoinen hiippakuntarajojen tarkistus pienensi alueellisesti Tampereen hiippakuntaa, mutta nykyoloissa muutos tiivisti sitä.

– Uutukaiset hyvinvointialueet myötäilevät maakuntien rajoja. Hiippakuntamme toimii Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueiden reviireillä. Esimerkiksi viranomaisyhteistyö on nyt luontevaa ja sujuvaa. Niin hiippakunta kuin siihen kuuluvat paikallisseurakunnat ovat keskeisiä kumppaneita niin kunnille kuin hyvinvointialueille.

Uskonnonvapauslaistakin jo 100 vuotta

Tänä vuonna on kulunut myös 100 vuotta siitä, kun Suomessa tuli voimaan laki, joka takasi kaikille uskonnonvapauden. Vasta siis sadan vuoden ajan Suomessa on ollut mahdollista valita oma uskontokuntansa tai valita olla kuulumatta mihinkään. Laki syntyi poliittisen kivityksen kautta.

Piispa Matti Repo tähdentää, että sata vuotta sitten lailla vastattiin tarpeeseen saada vapautta uskonnosta.

– Sisällissodan ikävien tapahtumien ja surullisten muistojen jälkeen vallalla oli käsitys, jonka mukaan suomalaiset olisivat joukoittain olleet valmiit jättämään kirkkonsa. Silloin ei tapahtunut niin. Meidän aikoinamme on koettu suurempia kirkosta eroamisen aaltoja.

Repo korostaa vapauden merkitystä, ja sen tuomaa hyvää mieltä. Kirkosta tuli omaleimainen toimija, joka on muiden tavoin osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa.

Piispa peilaa korona-aikaa kirkon historiaan ja sen toimintaan. Hänen mielestään enemmistökirkko osoitti jälleen kerran kriisinkestävyytensä ja muuntautumiskykynsä.

– Kirkolla ja sen paikallisseurakunnilla on aina kaikkina aikoina oma rooli. Kirkolla on sija suomalaisessa yhteiskunnassa. Tie eteenpäin löytyy, kun kirkossa osataan katsoa tulevaisuuteen.

Myös uuden uskonnonvapauslaen voimaantulosta on kulunut 20 vuotta. Repo pitää 2003 säädetty lakia hengeltään ja merkitykseltään myönteisenä. Nykyinen laki vastaa tarpeeseen uskonnollisten yhdyskuntien vapaaseen perustamiseen ja uskonnon harjoittamiseen

– Laki korostaa yksilön uskomisen vapautta. Siinä painotetaan oikeutta kuulua ja oikeutta toimia. Euroopassa ei enää eletä valtiouskonnollisuuden eikä valtioateismin aikaa, vaan valtio turvaa monien uskontojen toiminnanvapautta.

Seurakunnan tehtävä terävöityy

Matti Repo kohtaa paikallisseurakuntien piispantarkastuksissa ihmisten voimistuvan huolen ja jopa pelon palvelurakenteiden säilymisestä.

– Ihmiset kantavat murhetta niin itsenäisen kunnan voimavaroista ja niillä tuotettavista lähipalveluista kuin vajaan vuoden ajan toimineiden hyvinvointialueiden kyvystä toteuttaa sote- ja pelastustoimen palvelut. Uhkakuvina ovat, että perinteiset lähipalvelut viedään kohtuuttomilta tuntuvien matkojen päähän. Samalla moni pohtii, onko omalla kunnalla elinmahdollisuuksia vai onko se kuoleman kielissä.

Revon mukaan monella pienellä paikkakunnalla ihmisten toiveet ovat paikallisseurakunnassa. Repo uskoo, että myös seurakunnat löytävät koko ajan enemmän ja enemmän yhteistyötä.

– Seurakunnan asema ja merkitys kristallisoituvat paikallisen identiteetin vaalijana. Seurakunta on jatkuvuuden ja pysyvyyden edustajana.

Repo sanoo, että kirkonkylissä olevat pyhäköt ovat merkityksellisiä maamerkkejä. Niiden lähellä olevat hautausmaat ovat konkretiaa sukupolvien ketjuista ja paikallisen elämänpiirin jatkuvuudesta.

Eteenpäin menemisen mieltä

Piispa Matti Repo on vakuuttunut, että kirkolla on paikkansa ja tehtävänsä Tampereen hiippakunnan alueella, joka sijaitsee Suomen kasvukolmiossa.

– Kun kirkon kaikilla toimijoilla on eteenpäin menemisen mieltä, seurakunnat säilyttävät paikkansa.

Repo sanoo, että kirkko katsoi myös 1920-luvun alkupuolella eteenpäin. Piispanistuin ja tuomiokapituli tuotiin teollisuuskaupunkiin. Kirkko pääsi kohtaamaan muiden muassa työläisiä uudella tavalla.

– Alettiin kehittää kirkon ja työväestön suhdetta.

Remo muistuttaa, että kirkko muistuttaa hallinnon ja talouden osalta julkista sektoria, mutta toiminnallisesti kirkko kulkee kohti kolmatta sektoria.

Hiippakunnan Tampereella olon sataa vuotta juhlistetaan sunnuntaina 10. joulukuuta jumalanpalveluksella Tampereen tuomiokirkossa. Piispa Matti Repo on silloin liturgina.

MATTI PULKKINEN

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?