Pajupillin soitto on hetken hurma – Paju on parhaimmillaan muutaman viikon juhannuksen molemmin puolin

Alkukesän joutilas hetki on otollista aikaa luoda itse sekä soitin että ääni eli veistää pajupilli. Sillä voi soitella päivän, pari ennen kuin se kuivuu. Sitten on uuden pillin aika.

Juhana Nyrhinen muistuttaa, että elävän puun katkaiseminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan sitä varten kuuluu pyytää maanomistajalta lupa. Koska pajua kasvaa ojissa ja pellonlaidoilla runsaasti, lupa heltiää helposti.

Trendikkäästi vihreällä green instrument -termillä tarkoitetaan tuoretta soitinta, joka soi vain sen aikaa, kun se on elävä ja kostea. Kuivuessaan se kutistuu ja lakkaa soimasta.

Perinnesoitinrakentaja Juhana Nyrhinen käyttää mielellään termiä hetken soitin. Pajupilli tehdään soimaan juuri siinä hetkessä, eikä täysin samanlaista soitinta tule enää koskaan. Se soi ja elää tekijänsä senhetkisen taidon ja mielialan mukaan.

– Tärkeintä on tekemisen ilo. Lähdetään ulkoilemaan, etsimään sopivaa pajua ja veistämään siitä omaa soitinta. Vaivannäkö palkitsee, kun omatekemä pilli soi kirkkaasti, Nyrhinen lupaa.

– Pajupillin veistäjä kehittää samalla hienomotoriikkaansa. Tutkimusten mukaan käsityöt tekevät aivoillekin hyvää.

Näin teet oman pajupillin

Nyrhinen neuvoo pajupillin tekijää valitsemaan työkaluksi terävän puukon, jossa on tukeva kahva. Sitten etsitään sormenvahvuinen pajunoksa. Paju on parhaimmillaan muutaman viikon juhannuksen molemmin puolin, kun puu on jo kunnolla lehdessä. Silloin kuoren ja puuaineksen välissä virtaa nestettä, jonka ansiosta kuori irtoaa helposti ja ehjänä.

Katkaise pajusta reilu pätkä, jotta saat pillin aihiosta tukevan otteen. Pilli katkaistaan mittaansa vasta ihan viimeiseksi. Valitse pilliksi noin 10 sentin pätkä, jossa ei ole oksan paikkoja tai muita reikiä.

Ota kapeammasta päästä oksaa kiinni ja tee kuoreen oksan ympäri kaksi viiltoa noin millin päähän toisistaan. Näin saat kuoresta irti kapean rinkulan pillin yläpään merkiksi. Vuole alapää siististi puun ulkosyrjältä keskelle päin.

Tee pillille särmäaukko: vuole noin tuuman päähän pillin yläpäästä sentin mittainen vaakaviilto ja paina sitten veitsenterällä sen alapuolelta viiltoa kohti kolo. Nyt sinulla pitäisi olla nauravan suun muotoinen kolo lähellä pillin yläpäätä.

Ennen kuoren irroittamista tehdään nauravan suun muotoinen särmäaukko.

Sitten koputellaan veitsen kahvalla pilliä kauttaaltaan, jotta kuori irtoaa puuaineksesta. Ota kämmenellä napakka ote kuoresta ja kierrä. Ole tarkka, ettei kuori repeä. Laita se talteen.

Nyt paljastuneeseen vaaleaan puuainekseen vuollaan puhalluskanava. Paina veitsenterä hyvin loivassa kulmassa peukalon mitan päästä särmäaukosta aina pillin päähän asti. Koverra kuoppaa syvemmäksi särmäaukon alapuolelta. Näin saat aikaan kammion, jossa ääni pyörii.

Pillin sisuksen teko aloitetaan loivalla viillolla pillin päähän asti.
Valmis pajupillin ydin näyttää tältä. Veneen muotoinen kammio päättyy särmäaukkoon. Sen yläpuolella on pieni rako, puhalluskanava, josta ilma kulkee kammioon.

Lopuksi pujota kuori takaisin pillin päälle ja katkaise pillin yläpää irti loppuoksasta puukolla kohtisuoraan painaen. Tämä kannattaa tehdä pöytää tai muuta tukevaa alustaa vasten.

Jos pillistä ei heti tule ääntä tai sen ääni on käheä, tarkista, että kuori on suorassa ja särmäaukko kohdallaan.

Pienen harjoittelun jälkeen pajupillillä voi soittaa monenlaisia lurituksia. Äänenkorkeus vaihtelee sen mukaan, miten kovaa pilliin puhaltaa.

Pilleillä pitkä historia

Jo varhaiset esi-isämme eli Neanderthalin ihmiset veistelivät ja pillejä. Varhaisimmat pillit toimivat usein signaalisoittimina.

– Pilleillä varoitettu vaarasta. Nykyäänkin kaikki tietävät varoa hälytysajoneuvojen sireeneitä tai rekan peruutusääntä, Juhana Nyrhinen vertaa.

– Eri soittimilla ja äänillä oli erilaisia merkityksiä. 1800-luvulla postimies soitti kylään tullessaan postitorvea, jotta ihmiset tiesivät kerääntyä pelloilta kylälle hakemaan postit ja kuulemaan uutiset. Postimies oli aikansa internet.

Torven, pillin tai rummun tuottama ääniaalto voi kantaa kilometrien päähän. Niillä voitiin lähettää erilaisia viestejä toisiin kyliin asti.

Suomalaisessa perinteessä pajupilli liitetään paimeniin, jotka ovat veistelleet pillejä laitumilla. Paimen kokosi kylän eläimet tietyllä melodialla yhteen ja vei ne laitumelle. Palatessa soi toinen melodia.

 

MetsäFolk

Musiikki ja luonto yhdessä luovat hoitavia ja mieleenpainuvia elämyksiä. Kulttuuriosuuskunta Uulu järjestää Pirkanmaalla Metsä Folk -konsertteja. Toukokuun lopulla konsertoitiin Saari-Soljasen rannalla Seitsemisen kansallispuistossa, elokuussa MetsäFolk soi Lempäälässä, Ruovedellä, Valkeakoskella ja Urjalassa.

Konsertit pidetään lähiluonnossa, jonne voi tulla pyörällä tai kävellen. Mukaan tarvitaan pyllynalunen, sadetakki ja evästä.

uulu.fi/119/metsafolk