Olen seurannut keskustelua perusopetuksen kehnoista valinnoista vuosien varrella. Olen useimmista huomioista samaa mieltä.
Lisään soppaan vielä yhden lusikan: Opettajaurani alkuaikoina parikymmentä vuotta sitten havaitsimme käytännössä suuret erot oppilaiden etenemisen tahdissa. Kokeneella kollegalla oli näkemys, että metsään mentiin siinä vaiheessa, kun kirjaimiin tutustuttaessa ensimmäisellä luokalla otettiin yhtä aikaa käyttöön sekä pienet että suuret aakkoset. Osaamiserot kasvoivat heti alkutaipaleella.
Kun itse aloitin ensimmäisellä luokalla, opettelimme ensin pelkät tikkukirjaimet eli suuraakkoset, tavutusta, sanavälejä ja virkkeitä. Kaikki kirjaimet opeteltiin saman korkuisina, muistaakseni ruutuvihkoon. Ei haitannut, vaikka hienomotoriikka oli vasta kypsymässä. Pienaakkosia toki ihasteltiin kirjaintauluista luokan seinältä.
Pienaakkosten samanaikaista tulemista perusteltiin mm. sillä, että kirjapainotekstiä täytyy ymmärtää, koska painettua tekstiä on joka puolella. Kahden kirjaimen opetteluun yhden äänteen kohdalla menee luonnollisesti pidempi aika, sekin huomattiin. Siihen yritettiin sopeutua.
Käytännössä ensimmäisen luokan harjoitukset aloitetaan A:sta ja kirjoittaminen neljän viivan viivastolle. Siinä samalla opetellaan se ’ison vatsan ja suoran selän’ a ja painotekstin pieni a. Eli heti kättelyssä kolme kirjainta. Pian ohjelmassa onkin I ja siinä samalla pikku-i. Kun oppi etenee L-kirjaimeen, huomataan että pieni l näyttää ihan samalta, kuin iso I. Pikku-t:lle on opeteltava omalaisensa korkeus. Muutamat pienet kirjaimet, kuten p, j ja y, ulottuvat perusviivan alapuolelle. Ja vaikka kynän reitti olisi selvä, varren pituuksilla saadaan eroteltua mm. n ja h. Sekin vielä!
Olen entistä vakuuttuneempi tämän teorian yhteydestä oppimisvaikeuksiin, motivaatio-ongelmiin, käsitykseen itsestä oppijana ja oppijan itsetunnon kehittymiseen. Pelkillä suuraakkosilla aloittaen onnistumisen ilo ja pystyvyyden tunne on helpommin saavutettavissa, kun suurten ja pienten kirjainten väliset säännöt voidaan jättää odottamaan. Kirjaimellisesti.
Minna Sarvijärvi
KM, luokanopettaja ja nepsy-valmentaja
Keskustan eduskuntavaaliehdokas
Ylöjärvi
