Viime vuosina tulevaisuudesta on tullut entistä epävarmempi asia. Ensin tuli koronakriisi.
Koronan alkaessa meni ensimmäisten joukossa koulut kiinni ja harrastuksia suljettiin. Nuorten elämää ja kontakteja alettiin voimakkaasti rajoittamaan.
Tutkimusten mukaan nuorten ja nuorten aikuisten ahdistuneisuus lisääntyi korona-aikana räjähdysmäisesti. Menetimmekö rajoituspolitiikalla siis lopulta enemmän kuin saimme?
Koronan jälkeen tuli Ukrainan sota. Hinnat nousivat ja nousevat. Arki maksaa enemmän kuin ennen.
Lisäksi kaiken keskellä maapallon ilmasto lämpenee ja taloudellista taakkaa kasvattaa veronmaksajien harvenevat rivit.
Näiden tapahtumien ja ilmiöiden jälkeen mielessämme on varmasti kysymys: mitä seuraavaksi?
Viime vuosien tapahtumat ja epävarmuus on luonut monelle tulevaisuusahdistusta. Ahdistusta siitä, selviämmekö. Ja ahdistusta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
On ollut vaikea pohtia, mitä haluaa kymmenen vuoden päästä, kun pelkää, että huomisella kauppareissulla nappaa matkaansa koronan. Ja on vaikea miettiä, missä haluaa työskennellä 20 vuoden päästä, kun takaraivossa on pelko sodasta.
Koska ajat ovat olleet epävarmoja, tulevaisuusahdistus on ottanut liikaa valtaa. Myös politiikassa, kun eteen on tullut koko ajan uusia kriisejä.
Olisiko politiikassa aika katsoa pidemmälle ja pohtia suurta kuvaa? Minun mielestäni ehdottomasti olisi.
Millaisessa koti- ja maakunnassa, Suomessa tai Euroopassa sinä haluat 30 vuoden päästä asua? Miten Suomi pysyy turvallisena 20 vuoden päästäkin? Miten alueita kehitetään? Ja millä keinoin yksikään lapsi tai nuori ei tipu yhteiskunnan kelkasta?
Luodaan yhdessä Suomi ja Pirkanmaa, jossa katsotaan pitkälle. Panostetaan koulutukseen ja kaikkien alueiden kehittämiseen. Pidetään huoli siitä, että jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja jokaisen koti voi olla siellä, missä sydän on.
Luodaan näkymä siitä, että tulevaisuudessa on enemmän valoa kuin sumua. Luodaan tulevaisuususkoa.
LINDA LÄHDENIEMI
Punkalaitumen kunnanhallituksen puheenjohtaja
Eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
