Tunne ratkaisi, kun Saaramaija ja Petri Vesterinen etsivät perheelleen uutta kotia – vanhassa talossa olivat rellestäneet hiiret, kissat, koirat ja minipossu, mutta talo Aimalan raitilla vei sydämen

Talon ikä ei ole täysin selvillä, mutta se on tiettävästi vanhimpia kantatiloja Aimalassa, mahdollisesti 1700-luvulta. Kuva: Katariina Rannaste
Mukava lukunurkkaus ja kaakeliuuni. Kuva: Katariina Rannaste

Rintamamiestalon kunnostus oli Raaseporin Fiskarissa jo pitkään ollut valmis, kun Saaramaija ja Petri Vesterinen alkoivat haaveilla uudesta kodista.

Lapset olivat kasvaneet isommiksi ja vanhemmat alkoivat kaivata ympärilleen vanhoja ystäviä ja sukulaisia. Koska Saaramaija ja Petri Vesterisen juuret ovat Keski-Suomessa, ryhtyivät he etsimään taloa Lounais-Suomen ulkopuolelta. Katse tähysi etenkin Porvoon ja Hämeenlinnan suuntaan.

Sopivaa kohdetta ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Haussa oli vanha, hirsirakenteinen talo maalaismiljöössä.

Pari ehti jo luopua ajatuksesta uudesta kodista, kun netin kiinteistökauppapalveluun nousi kohde Lempäälästä.

– Se kolahti minuun niin, etten nukkunut seuraavana yönä, Saaramaija Vesterinen muistelee.

– Kuvat talosta olivat kamalia, ja Petri oli sitä mieltä, ettei se ole meidän paikkamme. Mutta meille tuli sitten käyntiä Pirkanmaalle ja ujutin ohjelmaan vierailun Lempäälässä, hän kertoo.

– Ajoimme Lahdenkyläntietä ja sykkeeni nousi, ja kun ajoimme talon pihapiiriin, ajattelin, että voiko tällaista olla olemassakaan. Autenttisina säilyneitä rakennuksia ja suljettu pihapiiri. Sellaisia ei ole säilynyt Suomessa paljoa, Saaramaija Vesterinen toteaa.

Salin pitkän ruokapöydän ääressä voi kokoontua isommallakin seurueella. Kuva: Katariina Rannaste

Vanha talo, mahdollisesti osittain 1700-luvulta, oli kunnostuksen tarpeessa. Tavaraa oli kertynyt monen sukupolven ajalta ja jonkin aikaa tyhjillään olleessa talossa olivat rellestäneet hiiret. Talo oli kuitenkin rakenteiltaan tehty kestämään.

– Rakennus ei ollut kovin miellyttävä silloin, mutta kuljin talossa haltioituneena ja visiot päässäni viuhuen, että mitä tästä voisi vielä saada. Tämä oli todella vahvasti tunneratkaisu, Saaramaija Vesterinen kuvaa.

– Samalla se oli myös järkiratkaisu, sillä tiesimme muuttavamme halutulle asuinalueelle ja taloa kunnostamalla sen arvo varmasti säilyisi pitkälle tulevaisuuteen.

Vesteriset harkitsivat koko tilan hankkimista omalle perheelle, mutta päätyivät lopulta puolittamaan sen ystäväperheen kanssa.

– Pihapiirissä on yhteensä 11 rakennusta. Tajusimme, että tämä on liian iso projekti yhdelle perheelle. Onneksi ystävämme syttyivät ajatuksesta muuttaa samaan pihapiiriin.

Kiinteistöstä jätettiin tarjous, joka hyväksyttiin, ja kaksi kuukautta myöhemmin edessä tuli muutto.

– Saimme kodin Fiskarissa nopeasti myytyä. Asiat etenivät hyvin, joten ratkaisu tuntui oikealta, Saaramaija Vesterinen kertoo.

Saaramaija ja Petri Vesterisellä oli kokemusta vanhan talon saneerauksesta, kun he kunnostivat Fiskarissa asuessaan rintamamiestaloa. – Vanhassa on työtä enemmän kuin uudessa. Kaikki seinät ovat vinoja, joten kaikki täytyy mitata, eikä esimerkiksi paneeleja voi leikellä sarjana, he toteavat. Kuvassa kolmilapsisen perheen jälkikasvusta nuorin, Oskar. Kuva: Katariina Rannaste

Lankkulattiat olivat yksi asia, jotka Vesteriset halusivat ehdottomasti säilyttää talossa. Esimerkiksi salin lattia oli tikkuinen ja siihen oli tarttunut edeltäneen omistajan lemmikkien karvoja.

– Edellisellä asukilla oli sisätiloissa lemmikkinä ilmeisesti muun muassa minipossu, löysimme siitä kuvatodisteen. Kissojen ja koirien karvoja oli joka puolella, pattereiden välissä monen sentin paksuudelta, Saaramaija Vesterinen kuvaa.

– Viikko meni alkuun pelkästään siinä, että eläinten karvatupot sai nypittyä salin lattiasta. Tikkukohdat hiottiin käsin ennen käsittelyä, mutta se oli vaivan arvoista. Tällaista lankkua ei saa mistään, hän toteaa.

Pariskunta on kunnostanut taloa nyt parin vuoden ajan. Suurimman osan muutostöistä he ovat tehneet itse samalla kun he ovat asuneet talossa.

– Taloa kunnostaessa pitää sietää keskeneräisyyttä. Vanhat talot ovat uudisrakentamista isompi projekti, mutta ne ovat armollisia jollain tapaa. Rouheus ja kulumat saavat näkyä, Saaramaija Vesterinen sanoo.

Eteisen peilikaapin päällä on vanhoja matkalaukkuja ja hatturasioita. Kuva: Katariina Rannaste

Pariskunnan filosofiana on tehdä kunnostuksessa ratkaisuja, jotka kestävät aikaa, ja välttää nykyaikaista rakennustekniikkaa ja nk. pilausremontteja. Esimerkiksi ilmanvaihtoa ei koneellisteta tai muovia lisätä.

– Meille on tärkeää tehdä ratkaisuja, että seuraavillakin ihmisillä olisi elettävää, eikä lyhytnäköisiä ratkaisuja, joita nykyrakentaminen suosii. 50 vuoden tähtäin ei riitä, Saaramaija Vesterinen toteaa.

Vanhoissa taloissa on yksinkertainen rakenne, mikä tarkoittaa, että ne ovat useimmiten myös korjattavissa.

– 1800–1940-luvuilla rakennetuissa taloissa ei ole kovin pahoja riskirakenteita, 1950–1980-luvun taloissa niitä voi olla paljonkin, Petri Vesterinen toteaa.

– Siihen asti mentiin kunnollisilla materiaaleilla. Nurkista saattaa vähän vetää, mutta talot eivät homehtuneet. Talot myös tehtiin rauhassa. Puut kaadettiin talvella ja veistettiin paikalla. Harva tänä päivänä rakentaa niin, hän sanoo.

Salin seinällä on maisemakuva, joka on teetetty taiteilijaystävä Aleksi Korpelalla. Se mukailee vanhan kodin keittiön ikkunan maisemaa. Kuva: Katariina Rannaste

Seuraavaksi Vesteriset aikovat tehdä talon sisällä viimeistelyjä ja jatkaa kesällä aloitettua aitan korjausta.

Aittaan on tulossa työ- ja vierashuone. Tai ehkäpä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa pop up -kahvila tai -puoti. Saaramaijalla itsellään kun on sivutoiminen designyritys Suoma Design.

Kahvila tms. olisi tavallaan luontevaa jatkumoa tilan historiassa, sillä Vesteristen asuttama rakennus on joidenkin lähteiden mukaan ollut kievari.

– Tilan nimi on Uusi-Kierikka, joten on myös pohdittu, voisiko Kierikka-sana viitata Aimalan muinaiseen kirkkoon. Läheltä on löytynyt kampakeraamiselta ajalta olevia ruukunpalasia. Ihmisiä on ollut täällä aina, Saaramaija Vesterinen sanoo.

– Se muistuttaa, kuinka lyhyt yhden ihmisen historia on.

 

Saaramaijan ja Petrin vinkit vanhan talon kunnostukseen

Perehdy perinnerakentamiseen

”Perinnerakentamisesta täytyy ottaa selvää. Piira.fi-sivustolta esimerkiksi löytyy tietoa ja tekijöitä. Jos itsellä ei ole kokemusta tai tietotaitoa, neuvoja kannattaa kysyä.”

”Vanhat ikkunat kannattaa kunnostaa, jos vain mahdollista. Ne ovat talon sielu. Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa, mitä kannattaa arvostaa.”

Älä hätäile

”Ei kannata tehdä kiireratkaisuja. Kannattaa kuulostella, mitä talo haluaa kertoa. Pitää ottaa rauhallisesti, eikä laatia liian rankkoja aikatauluja, varsinkin, jos asuu remontin keskellä.”

Salli keskeneräisyys

”Kannattaa sallia keskeneräisyys ja pieni epäsymmetria sinne tänne, se luo henkeä.Meitä innoittaa japanilainen ajattelusuunta wabi-sabi, yksinkertaisuuden ja epätäydellisyyden ylistys.”

Eniten iloa Vesterisille tuottava asia talossa on se, että talon päästä näkee toiseen päähän, eli perähuoneesta on näköyhteys saliin. Kuva: Katariina Rannaste
Salin lautalattia on kulunut ryhmyille. Siitä näkyy eletty elämä. Kuva: Katariina Rannaste
Pariskunta on kunnostanut taloa nyt parin vuoden ajan. Kuva: Katariina Rannaste