Maanantainen käynti postilaatikolla tuottaa raskaan pettymyksen. Tilaamani lehti ei saapunut tänäänkään. Se ilmestyi viime torstaina. Perjantaina meille ei jaettu postia. Tällä viikolla sitä ei jaeta tiistaina eikä torstaina. On siis mahdollista, että lehti on laatikossa vasta viikko sen jälkeen, kun sen postittaja on maksanut sen olemisesta siellä. Siis jos se ylipäänsä jaetaan.
Leppoisa lehden lueskelu sohvalla vaihtuu Postin verkkosivujen selaamiseksi. Loppuvuodesta kun minulle oli jaettu postia väärin, pääsin keskustelemaan verkossa Postibotin kanssa. Verenpaineeni nousee jo pelkästä ajatuksesta. Postibotti väitti minulle, että en tiedä omaa osoitettani. Jätin botille sähköpostiosoitteeni, että joku teräväjärkisempi postiolento ottaisi minuun yhteyttä. Näin ei käynyt.
Soitan Postin palvelunumeroon ja valitsen kakkosen, jakelupalautteen. Ilmeisesti niitä on paljon, sillä jonotus kestää 13 minuuttia. Toivottavasti se on tällä kertaa onnennumero.
Taustalla soi geneerinen odotusmusiikki. Tämä on vähemmän masentava kuin se, joka soi aikanaan jatkumona Työvoimatoimiston linjoilla: englanninkielinen laulu kulkurista, joka keräsi tupakantumppeja, koska ei ollut varaa ostaa tupakkaa.
”Seuraa lähetyksen kulkua Omapostisovelluksessa. Lataa se puhelimen sovelluskaupasta.” Tämä toistuu ainakin 25 kertaa. Miten seuraan lehden kulkua postilaatikkooni Omapostin välityksellä? Tunnen miten otsasuoni alkaa pullistua.
Toisaalta voin sentään odottaa kotona lämpimässä. Toisin oli syksyllä, kun asioin paikallisessa pankissa sinä ainoana päivänä, kun se oli viikon aikana avoinna. Silloin vartija ohjasi minut kohteliaasti mutta päättäväisesti ulos, koska sisällä oli jo koronalaskennallinen määrä asiakkaita.
Vihdoin puhelimeen vastaa Ida tai Iida. Ihan sama tässä vaiheessa. MISSÄ MINUN LEHTENI ON? Pahoittelujen jälkeen hän pyytää minua ottamaan yhteyttä lehden julkaisijaan, että tämä lähettäisi minulle uuden lehden. Niin, me Postin asiakkaat hoidamme homman keskenämme, kun heillä joku töpeksii? Kyllä, ja Ida tai Iida lupaa laittaa palautteen jakeluun.
Kysyn Idalta tai Iidalta korvaako Posti ylimääräiset kustannukset lähettäjälle. Kyllä korvaa, hän vakuuttaa. Soitan lehden julkaisijalle, tämä ei ole korvauslupauksen suhteen kovinkaan optimistinen. Julkaisija lupaa lähettää minulle uuden lehden. Postin töppi maksaa hänelle ylimääräisen lehden ja postimaksun. Minä saan lehteni ehkä pari viikkoa myöhässä. Ehkä joudun ostamaan sen marketista.
Mistä edes tiedän mitä minulle osoitettua postia jää jakamatta? Mitä jos minulle on tulossa kutsu sairaalaan tai Suuri journalistipalkinto-gaalaan eikä se tulekaan perille? Minua huudellaan käytävillä ihan turhaan ja maksan käyttämättömästä lääkäriajasta tai menetän viisi minuuttia valokeilassa.
Heikentääkö Posti tietoisesti jakelutiheyttä ja -tarkkuutta, jotta asiakkaat siirtyisivät verkkoon ja Posti voisi keskittyä parempaan bisnekseen eli pakettien toimittamiseen? Tiedän, että en ole ainoa, joka on jäänyt ilman lähetyksiään. Myös aikakaus- ja sanomalehdet kärsivät, kun ihmiset lopettavat lehtitilauksiaan, kun eivät voi luottaa siihen, että ne tulevat perille.
Keskiviikko on toivoa täynnä, ehkä lehteni saapuu silloin. Aion soittaa myöhemmin lehden julkaisijalle ja kysyä saiko hän luvatun korvauksen. Jostain syystä epäilen, että niin ei tule käymään. Toivottavasti Posti ei petä tällä kertaa.
Comments are closed.