Olemme eläneet outoja aikoja – Ystävät, ruvetaas taas käymään kirkossa

Ensin koko maailman myrkyttänyt korona-pandemia eristi meidät toisistamme. Ehdimme jo pitää vanhanaikaisena ja menneen maailman asiana vanhan kirkkorukouksen kohtaa: ”nälänhädältä ja kulkutaudeilta säästä meidät, laupias Herra Jumala”, kun ne olivat yhtäkkiä tämän maailmanajan keskellä. Emme saaneet mennä kirkkoonkaan.

Uskalsiko kukaan meistä vielä 23. helmikuuta 2022 pitää todennäköisenä, että Venäjä todella hyökkäisi Ukrainaan? Puhumattakaan, että se pommittaisi siviilikohteita ja maasta pakenevaa tavallista kansaa, eristäisi julmasti sairaat, vanhukset ja lapset suojaan maan alle kärsimään janosta, nälästä, pelosta ja kylmyydestä pitkiksi ajoiksi. Miljoonat pakenemaan maasta!

Tämän kaiken keskellä tunnemme itsemme niin kovin voimattomiksi. Ilmankos niin moni on kiireesti rientänyt ukrainalaisten avuksi, tehdäkseen edes jotakin.

Kirkon ja myös oman seurakuntamme vastaus on paitsi taloudellinen ja aineellinen tuki ynnä valmius ottaa vastaan evakkoon lähteneitä, myös ja ennen kaikkea RUKOUS. Siinä tunnemme itsemme yksin niin surkean heikoiksi.

Siksi on aika taas kokoontua yhteen. On aika alkaa käydä kirkossa yhtymässä yhteiseen rukoukseen. Ei niin, että saisimme Jumalan yhdessä huutamalla jotenkin paremmin taivuteltua tekemään sen, mitä pyydämme. Vaan siksi, että me tarvitsemme toisiamme, yhteistä rukousta.

Sitä paitsi kirkossa Jumalan Sanan kuulossa näkökulmamme avartuu. Emme ainoastaan sure ja rukoile kärsivien ja urhoollisten ukrainalaisten puolesta. Emme vain murehdi sitä, miten itse kestämme talouspakotteiden aikaansaamat hinnankorotukset. Me muistamme myös Venäjän kansaa, joiden silmiltä paljon siitä, mitä tapahtuu, on pimitetty ja jonka elämä kohta tulee todella vaikeaksi, kun heidän isänmaansa eristetään suureen yksinäisyyteen. He ovat jo pandemiankin aikana joutuneet kärsimään paljon meitä enemmän.

Mennään pyhänä kirkkoon! Veisataan: ”Rauha Herra, maailmaasi anna rauha suloinen!” Rukoillaan: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman!” Ollaan yhdessä, ei anneta toivon kuolla!

Antero Honkkila