Ylöjärveläinen moottorisahataiteilija, lajin Suomen mestari Juha Käkelä on kutsuttu suunnittelemaan ja johtamaan uutukaista Kojamon kiusaus festivaalia, joka järjestetään ensimmäisen kerran ensi kesäkuussa Pellossa Tornionlaaksossa. Käkelän mukaan tapahtuma koostuu veistokurssista ja kutsukilpailusta. Moottorisahaan tarttuu suomalaisten taitajien lisäksi ruotsalaisia, norjalaisia sekä kanadalaisia mestareita.
– Kunnanjohtaja Eero Ylitalo soitti ja kutsui minut Pelloon neuvottelemaan uudenlaisen moottorisahataidetapahtuman toteuttamisesta. Suostuin välittömästi. Suomi on vihreän kullan luvattu maa. Suomalaiset rakastavat ITE-taidetta. Niin kokopäivätoimisten kuin harrastajamoottorisahataiteilijoiden joukko laajenee koko ajan, Juha Käkelä kertoo.
Käkelä on omistautunut täysin moottorisahataiteelle. Se on ollut jo parin vuoden ajan hänen leipätyönsä.
Käkelä on valtakunnallisesti tunnettu ja arvostettu moottorisahataiteen matkasaarnaaja. Hän toteuttaa ja johtaa vuosittain parikymmentä moottorisahaveistokurssia. Niitä pidetään pinta-alaltaan laajan maan eri puolilla. Joka paikassa kurssi täyttyy nopeasti osallistujista.
Käkelän mielestä metsien luvattuun maahan mahtuisi useampikin uusi moottorisahataidefestivaali. Hänen mukaansa maakuntamme ovat hyvin erilaisia. Niiden metsä- ja puuvarat eroavat merkittävästi toisistaan. Lisäksi monilla paikkakunnilla on vahva paikallishistoria, joka liittyy tavalla tai toisella vihreään kultaan.
– Tällä hetkellä perinteikkäimmät moottorisahataidetapahtumat ovat keskisuomalaisen Kivijärven Moottorisaha soikoon -kulttuurifestivaali ja pohjoiskarjalaisen Ilomantsin Karhufestivaali. Molemmat tapahtumat ovat minulle hyvin tuttuja, ja ne ovat alan ammattilaisten ja harrastajien keskuudessa hyvin arvostettuja tilaisuuksia.
”Pirkanmaa olisi ansainnut oman festivaalinsa”
Juha Käkelä on ehdottanut monta kertaa, että hänen omaan kotimaakuntaansa Pirkanmaalle saataisiin moottorisahataidefestivaali.
– Puheet ja ideat ovat kaikuneet tyhjille seinille. Täällä ei ole haluttu ottautua asiaan, mies harmittelee.
Käkelän mielestä Pirkanmaalla on kuitenkin monta hyvää syytä, joiden vuoksi maakunta elättäisi moottorisahataidetapahtuman. Maakunnassa on ollut kautta aikojen elinvoimainen metsätalous. Hän viittaa esimerkiksi Hämeenkyrön, Mänttä-Vilppulan, Tampereen ja Valkeakosken puunjalostusteollisuuteen.
– Miten upeata olisi, jos moottorisahat laulaisivat vaikkapa Tammerfestin tai jonkin muun valtakunnallisesti tunnetun suurtapahtuman yhteydessä vaikkapa Tampereen Keskustorilla tai Eteläpuistossa. Niin Tampereella kuin monella muulla pirkanmaalaisella paikkakunnalla olisi huippuhienoja voimavaroja veistotapahtumaa varten.
– Kyllä Tampere ja Pirkanmaa kiinnostaisivat niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia moottorisahataiteilijoita. He ottaisivat kutsun varmasti ilolla vastaan. Tampereella olisi luonnostaan kiehtovaa veistomateriaalia, sillä kaupungin alueella kaadetaan vuosittain paljon puita. Ne olisivat erittäin inspiroivaa materiaalia moottorisahataiteilijoille, joiden tehtävänä olisi antaa puille uusi elämä taiteena. Veistoksille löytyisi taatusti paikat, joissa yleisö voisi käydä niitä katselemassa.
Käkelä sanoo tunnistaneensa joitakin seikkoja, jotka puhuvat sen puolesta, ettei ITE-taide nauti jakamatonta arvostusta Tampereen kulttuuripiireissä.
– Kun Tampere alkoi toteuttaa raitiotiehanketta, kaupungin keskustasta kaadettiin hyvin näyttäviä puita kiskojen tieltä; puuvanhukset olivat suorastaan maamerkkejä. Kaupunki tarjosi runkoja muiden muassa minulle, jotta tekisin niistä katutaidetta. Arvostin ideaa ja kutsua. Tartuin innolla toimeen ja veistin puolenkymmentä luomusta.
– Iloni jäi kuitenkin ikävän lyhyeksi. Sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin: ”Kohta melkein vuoden ajan puuveistokset ovat saaneet ilahduttaa kaupunkilaisia tulevalla Sampolan pysäkillä, iso kiitos siitä kuuluu teille! Nyt veistokset ovat tulleet tiensä päähän, ja niiden aika on ohi. Veistokset ovat myös jo kovin mustuneita ja osin halkeilleet. Näin olleen ne on päätetty poistaa ja toimitetaan poltettavaksi. Jos kuitenkin haluatte hakea puuveistoksenne pois ennen niiden poistoa, se toki käy. Jos haluatte puuveistoksenne noutaa, ilmoittakaa siitä minulle viimeistään 29.4.2020. Tämän jälkeen ne tullaan hävittämään tilaajan toimesta.”
Käkelä muistaa lukeneensa kyseisen sähköpostin useamman kerran. Kun viestin tyly sanoma meni tajuntaan, hän hyppäsi autoonsa ja haki veistoksensa välittömästi pois.
– Tuosta viestistä selviää, miten vieraantuneita nykyihmiset ovat luonnosta ja sen lainalaisuuksista. On täysin luonnollista ja normaalia, että puu patinoituu. Myös puun halkeileminen on normaalia.
Käkelä huomauttaa, että myös Tamperetta kaunistavat pronssi- ja kiviveistokset muuttuvat ajan kanssa. Ne tarvitsevat säännöllisiä huolto- ja korjaustoimia, kuten esimerkiksi Hämeensillan koristeina olevat Wäinö Aaltosen Pirkkalaisveistokset.
Kurssit vetävät väkeä hyvin
Juha Käkelän mielestä maassamme voidaan puhua tällä erää moottorisahataidebuumista.
– Toteutan vuosittain parikymmentä veistokurssia eri puolilla Suomea. Kurssit täyttyvät nopeasti, eli ne ovat supersuosittuja. Ihmiset haluavat tutustua alaan. Jotkut jäävät pysyvästi koukkuun.
Käkelä ihastelee sitä, miten vasta-alkajat löytävät puun hengen ja sielun. He ovat nopeasti sinut niin raaka-aineen kuin työvälineiden kanssa.
Käkelä johdattaa ensimmäiseksi kurssilaiset turvallisuustekijöiden pariin. Hän tutustuttaa osallistujat turvavarusteisiin. Oma juttunsa on se, miten erilaiset laipat käyttäytyvät eri tilanteissa. Puu on yllätyksellinen materiaali.
Opettaja kertoo puulajeista, niin kotimaisista kuin ulkomaalaisistakin. Hän avaa puulajien ominaispiirteitä. Mänty ja kuusi ovat täysin erilaisia työstettäviä puita kuin lehmus, poppeli tai saarni.
– Moottorisahataiteilija tarvitsee muitakin työkaluja kuin erilaisia sahoja. Niiden kirjo ja mahdollisuudet käydään lävitse. Lisäksi veistäjän on tunnettava pintakäsittelyaineet. Tekijän on huomioitava luomuksen mahdollinen sijoituspaikka; tuleeko se ulos vai sisätiloihin.
Käkelä iloitsee siitä, että niin konkariveistäjät kuin alan harrastajat ovat laajentaneet aihepiiriään. Myös abstraktit teokset tekevät voimakkaasti tuloaan. Suuri yleisö tuntee hyvin karhut, mutta innovatiivinen moottorisahataiteilija voi toteuttaa aiheen kuin aiheen.
Etenkin naiset ovat innostuneet viime aikoina moottorisahataiteesta.
– Olen havainnut, että kursseilleni osallistuu esimerkiksi sellaisia naisia, joista on tullut metsänomistajia. Puu alkaa kiehtoa ja vetää heitä puoleensa.
Käkelä iloitsee siitä, että esimerkiksi Oulun kaupunki on oivaltanut järjestää moottorisahaveistokursseja syrjäytyneille nuorille. Käkelä sanoo, että kurssi valaa heille onnistumiskokemusten avulla tulevaisuuden uskoa, ja konkreettinen tekeminen antaa heidän elämäänsä konkreettista sisältöä.
Maaseudun Sivistysliitto alkaa tukea merkittävästi moottorisahaveistokurssien järjestämistä. Kurssit tulevat MSL:n koulutustarjontaan. Lisäksi Suomen Kylät tulee voimakkaasti mukaan, sillä yhdistyksen jäsenet voivat tilata kursseja ja saada niiden toteutukseen MSL:ltä taloudellista tukea.
– Kun moottorisahataide haki jalansijaa Suomessa 1960-luvulla, ensimmäiset lajin ITE-taiteilijat olivat luonnollisesti ammattimetsureita. Heille moottorisaha oli tuttuakin tutumpi, ja he olivat oppineet tuntemaan eri puulajien ominaisuudet. Moottorisahataiteesta olisikin korkea aika koota historia talteen, Käkelä ehdottaa.
Käkelän mielestä moottorisahataidemuseo sopisi hyvin Itä-Savossa Punkaharjulla olevan Metsämuseo Luston yhteyteen.
Reino Kesseli oli uranuurtaja
Juha Käkelä vetoaa Ylöjärven kaupunkiin, jotta se nostaisi tapetille Suomen tunnetuimpiin ensimmäisiin moottorisahataiteilijoihin lukeutuneen Reino Kesselin elämäntyön.
Käkelä kertoo, että kaukolalaislähtöinen Kesseli oli arvostettu metsätyömies ja valtakunnallisesti kuulu moottorisahataiteilija.
– Kauppaneuvos Kalle Kaihari tilasi Kesseliltä työn, jonka tilaaja antoi presidentti Urho Kekkoselle 70-vuotislahjaksi. Veistos on esillä Urho Kekkosen arkiston tiloissa Orimattilassa.
Käkelä muistuttaa, että Kesseli oli nero. Kesseli toimi Hankkijan moottorisahaesittelijänä; hän keksi, että pölkkyjä veistämällä hän saa yleisön jakamattoman huomion.
Reino Kesselin Rauno-poika muistaa edelleen, miten Ylöjärvi kohahti, kun presidentti Urho Kekkonen piipahti heidän kotipihassaan katsomassa Kaiharin tilaamaa työtä.
– Nykyaikana se olisi suuri mediatapahtuma. Tuolloinkin ihmiset puhuivat vierailusta pitkän aikaa. Olen miettinyt, että kotitalomme portille olisi syytä asentaa kyltti, jossa kerrottaisiin isäni veistoksesta ja UKK:n pyrähdyksestä, Rauno Kesseli kertoo.
Rauno Kesseli sanoo, ettei perheellä ole tiedossa tarkkaa määrää Reino-isän moottorisahaveistoksista.
– Uskon, että niitä on satoja.
